“Ymmärrämmekö vieläkään, miten tuo tärkeä järjestelmä toimii?” pohtii
kirjoittaja aiheesta muisti blogissaan “Tiedekokki”. Tätä blogia
ylläpitää tutkimusprofessori ja neurologi Kiti Müller. Blogissaan hän puhuu
ajankohtaisista tieteeseen liittyvistä asioista, erityisesti psykologiasta ja
teknologian kehityksestä. Blogissa keskustelu on aktiivista ja monet kertovat
mielipiteitään sekä lukemiaan hypoteeseja. Tekstissä Muisti - aivoviikon
julkkis hän kääntää näkökulman eroavaisuuksiin lasten ja aikuisten
muistikapasiteeteissa, oppimisen motiiveihin ja unohtamisen tärkeyteen.
20-vuotiaan opiskelijan muisti on läpikäynyt opiskeluhistoriansa aikana
äärettömän määrän tietoa, osan siitä hän muistaa edelleen ja osan toivoo muistavansa. Kuten
Müllerkin tekstissään toteaa, usein vanhempana tulee harmiteltua sitä, miksei nuorempana
tullut opiskeltua enempää. Se on helppoa jälkiviisautta, mikä herää yleensä silloin kun
tajuamme mihin olisimme opittua asiaa tarvinneet. Nuoren ihmisen aivot omaksuvat paremmin
nippelitietoa kuin iäkkäämmän, mutta kyky hyödyntää säilömuistia ei ole yhtä kehittynyt.
Nippelitiedon varassa toimiminen ei kuitenkaan toimi ilman kykyä yhdistellä asioita kokonaisuuksiksi.
Kirjoittaja Kiti Müller toteaa tässä olevan nuorten ajattelutaitojen keskeinen haaste. Hän toteaa, että nuorten
aivoja ei tulisi kuormittaa liialla nippelitiedolla. Hän myös toivoo keskustelua ja väittelyjä sekä uusia
näkökulmia opetussuunnitteluun. Kirjoittajan huomioon lasten vaikeasta motivoinnista opiskelutaipaleen
alussa on ymmärrettävä: “miten motivoida nuorta omaksumaan uutta tietoa, kun säilömuistissa ei vielä ole
elämän tuomaa kokemusta ja ymmärrystä siitä, mihin opetettavaa tietoa tulevaisuudessa voi tarvita?”. Tästä
herää mieleen kysymys: olisiko vanhuudessa jälkiviisaudesta ilmenevää katkeruutta mahdollista yrittää
muuttaa motivaatioksi oppia uudelleen?Internetistä löytyy kaikki tarvittava nippelitieto, joten miksi sitä pitäisi enää itse opetella? Kirjoittaja
argumentoi, että monipuolinen säilömuisti, joka iän myötä kehittyy, helpottaa internetistä löytyvän tiedon
hyödyntämistä. Nippelitiedon omaksuminen nuoressa iässä vaikuttaisi näin olevan hyödyllistä.
Tulevaisuudessa, jos nippelitietoa ei enää omaksuta, ei myöskään säilömuisti kehity jolloin ihmisestä tulee
avuton ja internetistä riippuvainen. Tämä saa pohtimaan: Mitä jos tietoa ei löydykään? Tämä johtaa siihen,
että päättelykyky ja ongelmanratkaisutaidot heikkenevät ja aivot suorastaan surkastuvat.
Ajatus on huolestuttava. Kirjoittajan argumentti säilömuistin kehityksestä on samaistuttava.
Tänä päivänä voi usein eri medioissa törmätä uutiseen, jossa julkisuudesta tunnetut henkilöt ovat päättäneet
julkaista omaelämäkertojaan. Sitä eivät tee enää vain iäkkäimmät kansansankarit, vaan nykyään myös
nuoremmalla iällä olevat laulajat, urheilijat ja julkkikset, ajankohtaisimpana esimerkkinä tästä mm.
Tuntematon Kimi Räikkönen (2018), Maria Veitolan elämäkerta Veitola (2018) ja Antti Tuiskun elämästä
kertova Antti Tapani (2018). Kerronnallinen tapa muistella elämää ei ole vain terapeuttinen, mutta myös
trendikäs tapa jäsentää omaa elämää ja mahdollisuus muokata negatiivisetkin elämäntapahtumat osaksi tarinaa.
Kirjojen valikoivuus siinä mitä ne tuovat esiin, on keino muokata sitä kuvaa, minkä kirjoitettavat itsestään
julkisuuteen antavat. Tälläinen kuva peilautuu helposti omaksi minäkuvaksi. Müller toteaakin tekstissään
kuinka tärkeää ja taloudellista ihmiselle on unohtaminen. Tämä saa ajattelemaan: sen sijaan että odottaisimme
ajan kultaavan muistot, olisiko sittenkin hyödyllisempää olla jäsentelemässä elämäämme kirjan kansien
väliin?
nuoremmalla iällä olevat laulajat, urheilijat ja julkkikset, ajankohtaisimpana esimerkkinä tästä mm.
Tuntematon Kimi Räikkönen (2018), Maria Veitolan elämäkerta Veitola (2018) ja Antti Tuiskun elämästä
kertova Antti Tapani (2018). Kerronnallinen tapa muistella elämää ei ole vain terapeuttinen, mutta myös
trendikäs tapa jäsentää omaa elämää ja mahdollisuus muokata negatiivisetkin elämäntapahtumat osaksi tarinaa.
Kirjojen valikoivuus siinä mitä ne tuovat esiin, on keino muokata sitä kuvaa, minkä kirjoitettavat itsestään
julkisuuteen antavat. Tälläinen kuva peilautuu helposti omaksi minäkuvaksi. Müller toteaakin tekstissään
kuinka tärkeää ja taloudellista ihmiselle on unohtaminen. Tämä saa ajattelemaan: sen sijaan että odottaisimme
ajan kultaavan muistot, olisiko sittenkin hyödyllisempää olla jäsentelemässä elämäämme kirjan kansien
väliin?
Blogi saa nuoren lukijan miettimään. Müller käsittelee blogissaan hämmentyneenä väitöstä, että ihminen
muistaisi vanhana parhaiten parikymppisyyden, ja että säilömuisti suosii parikymppistä. Hän ei ole täysin
samaa mieltä asiasta. Toisaalta jos näin on, nyt parinkymmenen vuoden iässä on ainutlaatuinen tilaisuus luoda
hyviä muistoja, joita vanhana haluamme muistella!
muistaisi vanhana parhaiten parikymppisyyden, ja että säilömuisti suosii parikymppistä. Hän ei ole täysin
samaa mieltä asiasta. Toisaalta jos näin on, nyt parinkymmenen vuoden iässä on ainutlaatuinen tilaisuus luoda
hyviä muistoja, joita vanhana haluamme muistella!
Teksti on sujuvaa ja helppolukuista, ja keskustelua alkuperäisen tekstin sekä omien ajatusten välillä on sopivasti. Tekstiä tuntui olevan paljon ja se on ehkä hieman esseemäinen blogitekstiksi. Lukijan mielenkiinto voisi säilyä paremmin, jos asian jakaisi useampaan kappaleeseen.
VastaaPoistaKiinnostavia näkökulmia ovat säilömuistin toiminta ja unohtamisen tärkeys. Myös elämänkertanäkökulma on todella mielenkiintoinen, mutta sen yhteyden aiheeseen voisi mainita jo näkökulmaa käsittelevän kappaleen alussa, ja perustella samalla, miksi näkökulma on tärkeä tekstin kannalta. Tämä lisäisi blogitekstin yhtenäisyyttä.
Alkuperäisen tekstin olisi voinut laittaa linkin muodossa johdantokappaleeseen. Kuvista puuttuvat lähteet, mutta ne piristävät tekstiä hauskasti.
Tekstissä on hyvää keskustelua alkuperäisen tekstin kanssa, ja sopivasti myös omia ajatuksia. Lopussa tulee mukavasti myös kirjoittajien oma henkilöllisyys esiin. Kappaleet ovat tosiaan hieman pitkiä verkkotekstiin, mutta tekstissä ei kuitenkaan ole liikaa asiaa. Kuvissa pitäisi toki aina olla lähdemerkintä, mutta kuvat ovat kuitenkin hyviä ja tekstiin sopivia. Kielellisesti teksti on hyvää.
VastaaPoista