“Kaiken takana on loinen”, näin sanoo Helsingin yliopiston
ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Tuomas Aivelo samannimisessä
blogissaan. Hän kirjoittaa kahdesta kolmeen kertaa kuukaudessa Sanoma Media
Finland Oy:n ylläpitämälle TIEDE-sivustolle omista havainnoistaan ja
tutkimustuloksistaan tai muuten vain pyrkii herättämään keskustelua. Hänen
bloginsa yhteinen teema on loiset - kuinka ihmiset, eläimet ja muut eliöt
vaikuttavat maailman ilmiöihin ja kuinka kaikki maailman ilmiöt vaikuttavat
niihin. Lähestymistapa on hyvin biologinen; hän nimittääkin itseään
loistutkijaksi. Vuonna 2004 perustetun bloginsa lisäksi hän käyttää
aktiivisesti Twitteriä nimimerkillä @aivelo ja julkaisee podcasteja
Soundcloudiin. Lisäksi hän on syksyn Finlandia-ehdokkaana kirjallaan Loputtomat
loiset.
![]() |
| Linkki kuvaan. |
Aivelon kirjoitustyyli on paikoin hyvin kärkäs, kyseenalaistava
ja keskustelua herättävä, mutta myös hyvin yleistävä ja käytännönläheinen.
Hänen Twitteriään voisi sanoa jonkinlaiseksi keskustelunavauksen välineeksi ja
blogissaan hän sitten saattaa käydä asioita tarkemmin läpi. Esimerkiksi
Huomenta Suomessa oli eräs keskustelu hänen twiitistään, minkä jälkeen hän kävi
itse läpi aiheuttamaansa keskustelua blogissaan. Blogin, tai ainakin
lähikuukausien kirjoitukset, voisi ajatella myös jonkinlaisena promootiona
hänen uudelle kirjalleen, sillä useassa tekstissä on loppuhuomiona maininta
hänen kirjastaan.
Aivelon kirjoitustapaa voisi luonnehtia paikoin myös hieman
opettajamaiseksi. Hän sivuaa vahvasti yliopistomaailmaa; käsittelee esimerkiksi
Helsingin yliopistossa tehtyjä rottakokeita. Hänen yhtenä tavoitteenaan on varmasti
juurikin niin omien kuin muidenkin tutkimustulosten esiin tuominen ja omien
ajatusten levittäminen laajalle yleisölle. Hänen kohderyhmäänsä ovat tutkijat
ja aiheesta kiinnostuneet. Tekstiä on helppo lähestyä riippumatta omasta
tietopohjasta, sillä Aivelo ei pureudu kovinkaan syvälle tieteeseen tai
termistöön. Toisaalta seassa on myös sellaisia tekstejä, joissa käytetään
paljon käsitteitä, mutta niissäkin on yleensä selitetty tai linkitetty
käsitteet muihin asiaa koskeviin sivuihin. Lähteet ovat merkitty selkeästi
linkkeinä keskelle tekstiä ja kaikki väitteet on perusteltu. Lähteitä ovat
esimerkiksi tieteelliset sivut, tutkimukset, uutiset ja muut median
kirjoitukset tai twiitit - englanniksi kuin suomeksi.
Suurimmat aiheet hänen blogissaan ovat evoluutio ja
epidemiat. Otsikot ovat ytimekkäitä ja kiinnostusta herättäviä, esimerkiksi:
“Perimäsi voi paljastaa murhaajan”. Aivelo hakee vaikuttavuutta puhumalla
sinä-muodossa. Hän jättää asioita myös lukijoille pohdittavaksi, esimerkiksi
otsikossa: “Ovatko yliopistot turvallisia naisille?”. Hän antaa ihmisille
ajattelemisen aihetta tarttumalla tiettyihin asioihin tai kyseenalaistamalla
jopa arkipäiväisiä asioita. Hän käyttää myös syyttelyä tehokeinona, esimerkiksi:
”Helsingin yliopisto jakaa tutkimusrahaa kyseenalaisin perustein”. Otsikot ovat
hyviä hakukoneiden kannalta, kuten “Tauti joka tappoi citykanit”. Se saavuttaa
helposti lukijat, jotka etsivät tietoa aiheesta. Yhdessä tekstissä on yleensä
muutamia kommentteja, jaetuimmissa teksteissä kymmeniä. Tekstin lopussa on
usein jokin kokoava argumentti tai huomio.
![]() |
| Linkki kuvaan. |
Yksi Aivelon huhtikuussa 2018 kirjoittamista teksteistä
käsittelee pienten lasten tiedekysymystä: “Miksi pupulla on häntä?. Aivelon
teksti on kaikessa yksinkertaisuudessaan hämmentävä muiden blogin vahvojen
kannanottojen ja kärkkäiden mielipiteiden rinnalla. Miten ekologian ja
evoluutiobiologian tutkijatohtori on päätynyt tyylilleen epätavallisesti
kirjoittamaan näinkin pehmeästä ja suloisesta aiheesta? Blogitekstissä
käsitellään 4 tieteellistä faktaa ja lopussa on lapsille suunnattu tarina Tauno
Pupusta ja kadonneen hännän arvoituksesta, joka saa viimeistään kaikkein
paatuneimmankin kanssatieteilijän sympatiat liikkeelle. Kyseisen tekstin
taustalla piileekin ehkä merkittävä osa blogin ideologiaa. Kaikessa
ristiriitaisuudessaan ja provokatiivisuudessaan Aivelolla on taito houkutella
ja hämmentää bloginsa monipuolista lukijakuntaa kerta toisensa jälkeen. Tämän
jälkeen on enää hankala kuvitella mitä blogi ei lukijalleen tarjoaisi - on
faktatietoa, tarinoita ja kiivasta keskustelua itse sivustolla ja sen
ulkopuolella. Kyseinen teksti on jälleen herättänyt keskustelua niin
facebookissa kuin blogin kommenttikentässäkin.
Aivelo innostuu
miksi-kysymyksistä, koskivatpa ne sitten mitä eläinkunnan edustajaa tai ilmiötä
tahansa. Suoria ja yksiselitteisiä vastauksia Aivelo ei anna, vaan jättää
lukijan pohtimaan lukemaansa ja jännityksen sekaisin tuntein odottamaan uusia
kohahduttavia postauksia.


Hei,
VastaaPoistaTekstissänne on kerrottu kattavasti itse blogitekstin kirjoittajasta Aivelosta. Lukijalle tulee into tutustua kirjoittajaan enemmänkin! Kiva, että tekstissä on myös käytetty visuaalisia kuvia.
Tekstissä olisi voinut kiinnittää enemmän huomiota järjestykseen, esimerkiksi: itse käsiteltävä blogiteksti on tekstin loppupuolella. Sitä olisi myös voinut käsitellä enemmän. Myöskin oma ääni jää tekstistä monilta osin puuttumaan. Joitakin lauseita olisi voinut aloittaa vaikkapa: "mielestämme" tai "ajattelemme", jos ajatus on teidän.
Kieliasu on kuitenkin tekstissä selkeä ja helposti luettavaa!
-
Linda & Christa
Kiitos hyvästä palautteesta! Hyvä, että saimme innostettua teitä tutustumaan enemmänkin esittelemäämme blogiin. Ehdotuksenne koskien oman äänen lisäämistä oli erittäin varteenotettava parannusehdotus.
PoistaOona ja Riia
Ympäristötieteiden opiskelijana postauksen aihe nappasi ja heti otsikosta alkaen luin tekstin mielenkiinnolla! Kyseinen blogi ei ollut minulle entuudestaan tuttu, mutta tämän jälkeen on kyllä pakko käydä lukemassa useampikin teksti. Vaikuttaa kertomanne perusteella lukemisen arvoiselta blogilta :-) Tämä postaus oli minun mielestäni kirjoitettu jollain tapaa erittäin koukuttavasti ja blogin kirjoittajasta ja hänen mahdollisista ajatuksistaan on tehty hyviä tulkintoja. Kuvat ja linkit tuovat kivaa lisää ja verkkotekstimäisyyttä postaukselle. Lähempään tarkasteluun oli myös hyvin osattu valita vähän erilaisempi blogipostaus, joka poikkesi tyypillisistä blogin aiheista. Neljännessä kappaleessa on aika paljon sitaateissa olevia lainauksia, mikä vaikeuttaa vähän lukemista. Ne ovat tosin postausten otsikoita, mutta kenties yhden tai kaksi näistä olisi ehkä voinut referoida omin sanoin? Mutta kaikkiaan minusta erittäin hyvin toteutettu blogipostaus!
VastaaPoista-Paula