Kärkkäitä kannanottoja ja loputonta loisimista (Oona ja Riia, Ellinooran ryhmä)

“Kaiken takana on loinen”, näin sanoo Helsingin yliopiston ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Tuomas Aivelo samannimisessä blogissaan. Hän kirjoittaa kahdesta kolmeen kertaa kuukaudessa Sanoma Media Finland Oy:n ylläpitämälle TIEDE-sivustolle omista havainnoistaan ja tutkimustuloksistaan tai muuten vain pyrkii herättämään keskustelua. Hänen bloginsa yhteinen teema on loiset - kuinka ihmiset, eläimet ja muut eliöt vaikuttavat maailman ilmiöihin ja kuinka kaikki maailman ilmiöt vaikuttavat niihin. Lähestymistapa on hyvin biologinen; hän nimittääkin itseään loistutkijaksi. Vuonna 2004 perustetun bloginsa lisäksi hän käyttää aktiivisesti Twitteriä nimimerkillä @aivelo ja julkaisee podcasteja Soundcloudiin. Lisäksi hän on syksyn Finlandia-ehdokkaana kirjallaan Loputtomat loiset.

Linkki kuvaan.

Aivelon kirjoitustyyli on paikoin hyvin kärkäs, kyseenalaistava ja keskustelua herättävä, mutta myös hyvin yleistävä ja käytännönläheinen. Hänen Twitteriään voisi sanoa jonkinlaiseksi keskustelunavauksen välineeksi ja blogissaan hän sitten saattaa käydä asioita tarkemmin läpi. Esimerkiksi Huomenta Suomessa oli eräs keskustelu hänen twiitistään, minkä jälkeen hän kävi itse läpi aiheuttamaansa keskustelua blogissaan. Blogin, tai ainakin lähikuukausien kirjoitukset, voisi ajatella myös jonkinlaisena promootiona hänen uudelle kirjalleen, sillä useassa tekstissä on loppuhuomiona maininta hänen kirjastaan.

Aivelon kirjoitustapaa voisi luonnehtia paikoin myös hieman opettajamaiseksi. Hän sivuaa vahvasti yliopistomaailmaa; käsittelee esimerkiksi Helsingin yliopistossa tehtyjä rottakokeita. Hänen yhtenä tavoitteenaan on varmasti juurikin niin omien kuin muidenkin tutkimustulosten esiin tuominen ja omien ajatusten levittäminen laajalle yleisölle. Hänen kohderyhmäänsä ovat tutkijat ja aiheesta kiinnostuneet. Tekstiä on helppo lähestyä riippumatta omasta tietopohjasta, sillä Aivelo ei pureudu kovinkaan syvälle tieteeseen tai termistöön. Toisaalta seassa on myös sellaisia tekstejä, joissa käytetään paljon käsitteitä, mutta niissäkin on yleensä selitetty tai linkitetty käsitteet muihin asiaa koskeviin sivuihin. Lähteet ovat merkitty selkeästi linkkeinä keskelle tekstiä ja kaikki väitteet on perusteltu. Lähteitä ovat esimerkiksi tieteelliset sivut, tutkimukset, uutiset ja muut median kirjoitukset tai twiitit - englanniksi kuin suomeksi.

Suurimmat aiheet hänen blogissaan ovat evoluutio ja epidemiat. Otsikot ovat ytimekkäitä ja kiinnostusta herättäviä, esimerkiksi: “Perimäsi voi paljastaa murhaajan”. Aivelo hakee vaikuttavuutta puhumalla sinä-muodossa. Hän jättää asioita myös lukijoille pohdittavaksi, esimerkiksi otsikossa: “Ovatko yliopistot turvallisia naisille?”. Hän antaa ihmisille ajattelemisen aihetta tarttumalla tiettyihin asioihin tai kyseenalaistamalla jopa arkipäiväisiä asioita. Hän käyttää myös syyttelyä tehokeinona, esimerkiksi: ”Helsingin yliopisto jakaa tutkimusrahaa kyseenalaisin perustein”. Otsikot ovat hyviä hakukoneiden kannalta, kuten “Tauti joka tappoi citykanit”. Se saavuttaa helposti lukijat, jotka etsivät tietoa aiheesta. Yhdessä tekstissä on yleensä muutamia kommentteja, jaetuimmissa teksteissä kymmeniä. Tekstin lopussa on usein jokin kokoava argumentti tai huomio.

Linkki kuvaan.

Yksi Aivelon huhtikuussa 2018 kirjoittamista teksteistä käsittelee pienten lasten tiedekysymystä: “Miksi pupulla on häntä?. Aivelon teksti on kaikessa yksinkertaisuudessaan hämmentävä muiden blogin vahvojen kannanottojen ja kärkkäiden mielipiteiden rinnalla. Miten ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori on päätynyt tyylilleen epätavallisesti kirjoittamaan näinkin pehmeästä ja suloisesta aiheesta? Blogitekstissä käsitellään 4 tieteellistä faktaa ja lopussa on lapsille suunnattu tarina Tauno Pupusta ja kadonneen hännän arvoituksesta, joka saa viimeistään kaikkein paatuneimmankin kanssatieteilijän sympatiat liikkeelle. Kyseisen tekstin taustalla piileekin ehkä merkittävä osa blogin ideologiaa. Kaikessa ristiriitaisuudessaan ja provokatiivisuudessaan Aivelolla on taito houkutella ja hämmentää bloginsa monipuolista lukijakuntaa kerta toisensa jälkeen. Tämän jälkeen on enää hankala kuvitella mitä blogi ei lukijalleen tarjoaisi - on faktatietoa, tarinoita ja kiivasta keskustelua itse sivustolla ja sen ulkopuolella. Kyseinen teksti on jälleen herättänyt keskustelua niin facebookissa kuin blogin kommenttikentässäkin.

Aivelo innostuu miksi-kysymyksistä, koskivatpa ne sitten mitä eläinkunnan edustajaa tai ilmiötä tahansa. Suoria ja yksiselitteisiä vastauksia Aivelo ei anna, vaan jättää lukijan pohtimaan lukemaansa ja jännityksen sekaisin tuntein odottamaan uusia kohahduttavia postauksia.