Sosiaalinen media häirinnän mahdollistajana (Oona ja Maria, Marjaanan ryhmä)

Valitsimme kommentoitavaksi Maaret Kallion blogin Lujasti lempeä, josta tarkempaan tarkasteluun otimme verkkohäirintää käsittelevän julkaisun. Kallion blogissa käsitellään mielenterveyteen, hyvinvointiin ja ihmissuhteisiin liittyviä aiheita. Blogin tarkoituksena on lisätä ymmärrystä ihmismielen ja -suhteiden kiemuroista sekä mielen voiman merkityksestä. Kallio on koulutukseltaan muun muassa sosionomi ja kognitiivis-analyyttinen psykoterapeutti. Hänen blogistaan tekeekin mielenkiintoisen hänen ammattitaitonsa ja tunnettavuutensa tuoma luotettavuus sekä postauksien kaikkia koskettavat ja ajankohtaiset aiheet.

”Ajattele näitä sanoja kuvasi alla” –postaus käsittelee sitä, että verkkohäirintä monissa eri muodoissaan on arkipäivää monille. Verkossa tapahtuvaa ahdistelua ilmenee esimerkiksi kuvien ja julkaisujen kommentoinnissa. Etenkin nuorille tytöille verkossa tapahtuva ahdistelu on tavallista. Nykypäivänä kaikkien ollessa sosiaalisessa mediassa verkkohäirintä on tehty helpoksi; kuka tahansa voi kommentoida kenen tahansa kuvaa. Häirintää pidetään melko tavallisena eivätkä nuoret keskustele siitä aikuisten kanssa, vaikka ilmiö vaikuttaa suuresti etenkin nuorten hyvinvointiin ja mielenterveyteen.

Ihmisen psykologisesta kehityksestä tiedetään, että nuoruus voi olla monelle haavoittuvaista aikaa. Verkossa esiintyvä vihapuhe saattaa vaikuttaa nuoren identiteetin kehitykseen, jos ilkeät kommentit otetaan henkilökohtaisesti. Nuori saattaa kokea, että kiusaaminen täytyy kestää eikä siitä kannata puhua. Muutoin voi joutua uhrin asemaan, jolloin kiusaaminen saattaa entisestään lisääntyä. Lisäksi Kallion postauksessaan esittämä kysymys verkossa häiriköijien motiiveista on mielenkiintoinen. Sosiaalisen median kommenttipalstoja seuratessa tuntuu, että ilkeiden kommenttien taustalla saattaa olla epätoivoista huomiontarvetta, itsentunto-ongelmia tai pyrkimystä saada äänensä kuuluviin keinolla millä hyvänsä.

Herää myös kysymys siitä, mistä verkossa vihaa levittävät henkilöt saavat mallin käyttäytymiselleen? Verkkohäirinnän yleisyys todennäköisesti madaltaa kynnystä julkaista ilkeitä, toisia loukkaavia kommentteja. Kallio kertoo, että tavallisimmin vihapuheen julkaisija on nuorelle ennestään tuttu, mikä tuntuu hieman yllättävältä. Tällöin ilkeä kommentti menee ihon alle luultavasti vielä voimakkaammin kuin jos kyseessä olisi tuntematon ihminen. Häiriköijien olisi tärkeää ottaa vastuuta toiminnastaan ja ajatella viattomana koetun kommentoinnin seurauksia. Vaikka kommentti tulisi kaverilta vain vitsinä, vastaanottaja saattaa kokea sen entistäkin loukkaavampana ja uskottavampana sen tullessa tutulta ihmiseltä. Myös julkisesti jaettu kommentti aiheuttaa enemmän häpeää kuin kahdenkeskinen naljailu.

Seuraavassa pätkässä havainnollistetaan nettikiusaamisen seurauksia. 

Kaikki kommentointi verkossa ei ole kuitenkaan pelkkää pahaa. Kallio huomauttaa, että verkkokannustus on jopa verkkohäirintää yleisempää. Kiusattua usein puolustetaan, mikä vähentää häirinnän negatiivista vaikutusta. On hienoa, että nuoret puolustavat verkossa toisiaan, vaikka voivat tietää siinä olevan riskinä, että itse joutuvat häirinnän kohteiksi. Onko kaverin puolustaminen verkossa jotenkin helpompaa kuin kasvotusten? Ehkä netissä on turvana tietynlainen etäisyys; kiusatuksi tulemisen pelko on tavallaan pienempi, kun kiusaajan kanssa ei olla välittömässä kasvokkain tapahtuvassa vuorovaikutuksessa, eikä paikalla ole oikeasti läsnä muita seuraamassa tilannetta. Verkossa on myös mahdollista harkita reaktiotaan pidempään ja vaikuttaa itsevarmemmalta. Lisäksi toista puolustava kommentti voi saada verkossa rohkeammin suosiota muilta sivustaseuraajilta kuin kasvokkain tapahtuvassa tilanteessa.