Ei tarvitsisi. Emootiot ovat luonnollinen tapa reagoida sosiaalisiin tilanteisiin. Itä-Suomen yliopiston sosiaalipsykologian oppiaineen blogissa “Sosiaalipsykologian savumerkkejä” arvioidaan tai käsitellään joitakin sosiaalipsykologian aiheita käsitteleviä tekstejä, esimerkiksi kirjoja tai artikkelikokoelmia. Kirjoittajat esittelevät blogikirjoituksissaan sosiaalipsykologista tutkimusta ja tietoa. Itä-Suomen yliopiston opettaja Mikko Saastamoinen käsittelee 1.8.2018 julkaistussa blogitekstissään “Tunteet arkielämässä” jokapäiväisiä, vaiettuja ja vähemmän huomiota saaneita tunteita. Saastamoisen asiantuntija-alueet ovat sosiologinen sosiaalipsykologia, identiteettiteoriat ja yhteisötutkimus. Blogitekstissään hän käsittelee tunteiden määrittelyä sosiaalipsykologian näkökulmasta. Hänen tekstinsä pohjana toimii tanskalaissosiologi Michael Hviid Jacobsenin artikkelikokoelma Emotions, Everyday Life and Sociology. Saastamoisen mukaan emootioiden avulla varmistamme, että kykenemme olemaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja kokemaan tunteet moniulotteisesti. Vuorovaikutus herättää emootioita ja ilman herkkyyttä muiden ja omien tunteidemme tunnistamiselle emme pystyisi toimimaan jokapäiväisissä sosiaalisissa tilanteissa.
Nolostuminen on todennäköisesti kiusallisen tuttua meille kaikille. Nolostuminen määritellään “hetkellisesti kohonneeksi epämukavaksi itsetietoisuuden tilaksi, kun tajuaa äkillisesti paljastuneensa sosiaalisessa tilanteessa” (Saastamoinen 2018). (kts. alempi kuva) Kuulostaako liian tieteelliseltä? Arkikokemus nolostumisesta on kenties yksinkertaisempi, vahvasti fyysinen reaktio: posket alkavat punoittaa, sydän tykyttää ja kädet hikoavat. Tunteen inhottavuuden vuoksi nolostumista yritetäänkin vältellä niin paljon kuin mahdollista. Tunne on kuitenkin täysin luonnollinen, eikä sitä tarvitsisi hävetä. Joillakin ihmisillä on taipumus reagoida noloihin tilanteisiin vahvemmin kuin toisilla. Saastamoisen mukaan psykologisen tutkimuksen valossa toiset nolostuvatkin herkemmin kuin toiset, mahdollisesti ilmaisten sitä vahvemmin non-verbaalisella tavalla. Tämän ajatellaan perustuvan vahvasti yksilön persoonallisuuteen.
Nolostuminen mielletään usein synonyymiksi häpeälle. Molemmat liitetään itsetietoituuteen, eikä näiden kahden sanan välinen ero ole arkikielessämme niin selkeä. Tunteet paljastavat paljon ihmisen itsetunnosta ja siitä, miten hän käsittää itsensä suhteessa muihin. Saastamoinen esittää häpeän olevan määriteltävissä sisäiseksi tunteeksi, kun taas nolostuminen voidaan määritellä julkiseksi, muista ihmisistä riippuvaksi reaktioksi. Häpeä onkin enemmän sisäsyntyinen tunne, josta voi olla vaikea oppia eroon. Nolostuminen liitetään yksittäisiin tapahtumiin, ja vaikka se tuntuukin kiusalliselta, se on kuitenkin ohimenevää. Olisiko mahdollista, että nolostuminen pitkittyessään muuttuisikin häpeän tunteeksi, ja voisi vaikuttaa sitä kautta ihmisen minäkäsitykseen ja pidemmällä aikavälillä myös ihmissuhteisiin?
“Nolostuminen on tyypillinen sosiaalinen tunne, jonka tarkoituksena on edesauttaa yhteisön koossa pysymistä ja normien tunnistamista”, Saastamoinen kertoo blogitekstissään. Sosiologisesta näkökulmasta ilmiön voidaan ajatella johtuvan sosiaalisten normien tai odotusten rikkomisesta. Nolostuminen syntyy tilanteissa, joissa yksilö poikkeaa yhteisön hiljaisista säännöistä eli sosiaalisten normien rakenteista. Yhteisöllisesti hyväksytysti toimiminen siis voikin estää mahdollista ryhmästä hylätyksi tulemista. Tämä on juuri se syy miksi nolostuminen herättää niin vahvan fysiologisen reaktion, sillä yhteenkuuluvuuden tunne on ihmiselle elintärkeää. Nolostuminen on siis reaktio siihen, että on tehnyt jotain sosiaalisesti ei-hyväksyttävää. Reaktio ei kuitenkaan palvele sosiaalista selviytymistä enää nykypäivänä samalla tavalla kuin ennen, sillä nykyään nolostumme asioista, joista ei ehkä tarvitsisi tai joita ei ole ennen edes koettu noloiksi. Saastamoinen huomauttaakin, että jokainen voisi pohtia häpeän kynnyksensä tasoa ja sitä, miksi ylipäänsä nolostumme tietyistä asioista. Seuraavan kerran kun huomaat nolostuvasi esimerkiksi jostakin väärin sanomastasi asiasta, mieti, onko reaktiosi voimakkuus ehkä hieman liioiteltua. Syntyykö reaktio suhteestasi omaan itseesi vai johtuuko se kenties ympäristön asettamista normeista?
Nolostumisen tunnetta ei siis tarvitse pelätä. Jokainen nolostuu joskus, eikä loppujen lopuksi kukaan meistä ole täydellinen.
Lähteet
https://www.uef.fi/web/yhteiskuntatieteet/opetus-ja-tutkimushenkilosto1
Kuvalähteet
https://kinkedwords.wordpress.com/2013/05/06/the-ego-and-embrassment/
Mielenkiintoinen ja hyvin rakennettu teksti, joka herätti pohdintaa nolostumisen tunteesta ja tilanteista, jotka koetaan noloiksi. Itse olen miettinyt huumorin suhdetta nolostumiseen, ja miten jotkut ihmiset kääntävät nolot tilanteen sujuvasti edukseen huumorin avulla. Elämän ei pitäisi olla niin vakavaa, ja olisi hyvä oppia nauramaan itselle. Heidi
VastaaPoistaYtimekäs teksti ja mielenkiintoinen aihe. Nolostuminen on tyypillisesti ei-toivuttu reaktio ja onkin mukava tietää sen olevan luonnollinen tapa reagoida kiusalliseen tilanteeseen. Mielestäni oli hyvä, että tekstissä oli selitetty myös häpeän ja nolostumisen ero, koska ne usein sekoitetaan keskenään. Kokonaisuudessaan selkeä ja mielenkiintoinen teksti. Mahtava lopetus! Rita
VastaaPoistaTärkeä ja kiinnostava aihe! Kiva kuulla hieman tieteellistäkin määritelmää tälle hyvinkin arkipäiväiselle aiheelle, jota ei tule nimenomaan tieteellisestä näkökulmasta usein ajateltua. On tärkeää ottaa esille se, että asioita ei pitäisi vältellä vain nolostumisen pelossa, ja että jos joku asia nolottaa, olisi hyvä miettiä, onko kyseinen asia todella niin vakava että siitä tarvitsisi nolostua. Hyvin kirjoitettu ja jäsennelty teksti. Miila
VastaaPoistaMielenkiintoista kuulla tarkempaa erittelyä ja hyviä havaintoja jokaiselle arkipäiväisestä ilmiöstä, jonka taustoja ei tule kuitenkaan itse sen ihmeemmin pohdittua. Kiva myös kuulla, miten luonnollinen ja harmiton reaktio nolostuminen oikeasti on, vaikka se tuntuisikin paljon vakavammalta asialta itse tilanteessa. Tekstin lopussa esitetty kysymys jättää hyvin vielä pohtimaan aihetta. -Maria
VastaaPoistaTosi kiinnostava teksti ja tärkeä aihe juuri sen takia, että kyseessä kaikille tuttu ilmiö. Oli mielenkiintoista kuulla myös tieteellistä taustaa, koska sitä harvoin tulee itse ajatelleeksi kun näihin tunteisiin törmää. Kuvat olivat kiva plussa teillä! -Nea
VastaaPoista