Mitä tekisit, jos taivas olisi rajana? (Heli, Miia ja Aleksi, Marjaanan ryhmä)

Millainen olisi tulevaisuuden koulusi, jos saisit itse suunnitella sen ja raha ei olisi este? Millaiseksi suunnittelisit opetuksen sisällön? Suomalainen koulumaailma elää jatkuvassa muutoksen tilassa ja koulumaailman muutoksia käsitellään mediassakin aika ajoin. Suomalaista koulumaailmaa käsittelee myös valitsemamme blogi ”Peruskoulupesula”. Blogi käsittelee sitä, mitä nykyinen suomalainen koulumaailma on ja mitä se pitää sisällään, blogi haluaa myös herätellä ajatuksia koulumaailman muutoksista ja siitä, millainen koulumaailma lapsillamme tulevaisuudessa on.

Blogin perusti vuonna 2012 Laura Tuohilampi, joka nykyisin toimii Jyväskylän yliopiston matematiikan didaktiikan opettajana. Hän perusti blogin, jonka tarkoituksena on kertoa suomalaisesta koulumaailmasta ja niistä näkökulmista, jotka ihmisille on muovautunut tutkimusten ja omien kokemusten kautta. Blogin toinen vakiokirjoittaja on Antti Värtö, joka toimii oppilaanohjaajana ja Tabletkoulun oppikirjailijana. Värtön kirjoitukset käsittelevät enemmän psykologisia näkökulmia koulumaailmasta. Blogin nimeen haluttiin jättää ”Peruskoulu”- nimi, sillä tarkoitus on muuttaa ajattelua nimikkeen sisällä eikä itse nimikettä niin, että sana ”Peruskoulu” tarkoittaakin jotain aivan muuta kuin mitä se nykyään tarkoittaa.

Blogista tekee mielenkiintoisen sen kirjoitustyyli. Tekstiä on helppo lukea, koska se on rakennettu kevyeksi tietoperusteluistaan huolimatta. Blogi antaa myös läpinäkyvyyden vaikutelman, koska sen on avoin myös vieraskynien blogipostauksille.  Näitä blogista löytyykin muutamia.

Blogin tehokeinona käytetään erilaisten teorioiden havainnollistamista yllättävien esimerkkien kautta. Teorioita avataan “ rautalankamalliin”, jolloin lukijan on helppo pysyä aiheessa mukana. Oman mielenkiintoisen lisäyksen blogiin tuo sopivan  huumorin liittäminen myös sellaisiin blogipostauksiin joiden aiheet itsessään eivät ole miellyttäviä.

Blogissa kirjoittajat perustelevat väitteensä pääsääntöisesti tieteellisesti, joka herättää lukijana kokemuksen tekstin luotettavuudesta. Blogiteksteissä on käsitelty ajankohtaisia aiheita, joten tulee vaikutelma että kirjoittajat ovat perillä tämän hetkisistä peruskoulua koskettavista ilmiöistä.

Blogissa käsitellään erilaisia peruskouluun liittyviä ilmiöitä, tutkimustietoa ja ajankuvaa. Koulu oppimisympäristönä ja koulumaailman sosiokulttuurinen konteksti, sekä opettajan ammattikuva ja työmetodit ovat pääsääntöisesti blogitekstien aiheena. Blogissa pohditaan niinikään ajakohtaisten ilmiöiden vaikutusta oppilasainekseen ja opetusmetodeihin. Blogissa sivutaan monia erilaisia tutkimuksia ja teorioita liittyen kouluissa esiintyviin ilmiöihin. Tekstiä perustellaan usein tieteellisillä tutkimuksilla ja projekteilla. Näistä esimerkkejä mm. Paul Willisin "Learning to Labour"- klassikkoteoria, kiva koulu- projektin esittely.  Uusimmat PISA- tutkimuksen tulokset, sekä OPS 2016 ovat näkyvillä blogiteksteissä. Blogista voidaan tunnistaa siis tieteellisen mielipidetekstin ominaisuuksia.

Blogissa eniten keskustelua ovat herättäneet kiusaamisen ilmiöön liittyvät tekstit. Kiusaamisen muodot, syyt ja ratkaisut ovat näissä kommenteissa keskiössä, ja myös kommenteissa on enemmän kokemuksen ja tiedon kautta perusteltua tekstiä kuin tunteen perusteella kirjoitettuja kommentteja. Tästä esimerkkinä Tuomas Salosen 19.2. 2016 jättämä kommentti “kiusaamisen alfa ja omega” - blogitekstiin, jossa hän mm. jäsentelee koulun epäluonnolliseksi todellisuudeksi, jonka sosiaalisella todellisuudella ja ihmissuhdeverkostolla ei ole todellista jatkumoa koulun ulkopuolelle eikä myöskään ajallista jatkumoa ennen ja jälkeen koulun.

Blogikirjoituksessa ”Mitä tekisit, jos taivas olisi rajana?” Värtö pohtii visioiden merkitystä opettajille. Värtön mukaan yllättävästi käyttöön tulevien resurssien hyödyntäminen on todella vaikeaa, mikäli ei ole antanut itsensä haaveilla kuinka niitä käyttäisi tilaisuuden tullen. Opettajan ajattelu voi tavallaan laitostua ja kuihtua mielikuvituksettomaksi vanhojen rutiinien toistoksi, joista poikkeaminen on vaikeaa.

Kirjoittaja argumentoi väitteensä puolesta kertoen ensin omakohtaisista kokemuksistaan. Värtö kertoo tilanteesta, jossa hänen olisi ollut mahdollista saada tunnilleen toinen opettaja, mutta ei tiennyt kuinka tätä hyödyntää. Hän antaa myös esimerkin koulusta, jonka opettajat palkataan vuodeksi kerrallaan, mutta joille annetaan lähes täysin vapaat kädet opetuksen toteuttamisen suhteen. Lopuksi Värtö vetoaa tutkimukseen, jossa ihmisten onnekkuuden todettiin johtuvan varsinaisen onnen sijaan kyvystä pitää silmät auki ja tarttua rohkeasti tilaisuuksiin niiden avautuessa. Värtön argumentointityyli on hyvin jäsenneltyä ja selkeästi etenevää. Kirjoittajan mielipiteisiin on helppo yhtyä.

Teksti on kirjoitettu todella helppolukuiseksi ja kirjoittajan ajatuksenjuoksun seuraaminen on vaivatonta. Tekstin ymmärtäminen ei edellytä käytännössä lainkaan pohjatietoja, mutta kirjoittaja perustelee väitettään niin monipuolisesti, että tekstin lukemisen jälkeen Värtön keskeisen teesin kanssa on vaikea olla eri mieltä.

Värtö lopettaa tekstinsä sanomalla: ”ideoita tulee paljon enemmän, mikäli tietää, mitä oikeastaan haluaa”. Mielestäni tuolla väitteellä ja haaveilemattomuuden aiheuttamalla tapoihin juuttumisella on paljon yhteistä opitun avuttomuuden kanssa. Opittu avuttomuus on käsite, joka viittaa tilanteeseen, jossa yksilö ei osaa auttaa itseään, koska on tottunut siihen, että mitään ei edes voi tehdä. Värtön tekstistä herää pelko siitä, että luokkakokojen ja opettajien kiireen kasvaessa Suomen opetusjärjestelmä vaivihkaa lipuu tilanteeseen, jossa resurssien kasvattamisella ei koeta olevan paljoakaan hyötyä, koska opettajat ovat toimineet vuosia tietyllä tavalla, eivätkä tiedä muusta.

LÄHTEET

Blogi: http://www.peruskoulupesula.fi

Kuvat: Nuortenideat.fi.

Peda.net