Kuinka kiusaamiseen tulisi puuttua? (Katriina, Sanna, Johanna)

Valitsimme blogitekstimme tarkastelun pohjaksi kasvatustieteen tohtori Laura Revon kolumnit Vauva.fi -sivustolla.Laura Repo on kasvatustieteen tohtori Helsingin yliopistossa ja hän on käsitellyt vuonna 2015 valmistuneessa väitöskirjassaan pienten lasten kiusaamista ja kiusaamisen ehkäisemistä varhaiskasvatuksessa. Repo kiertää ympäri Suomea päiväkodeissa luennoimassa varhaiskasvatuksen henkilökunnalle kiusaamisen ennaltaehkäisystä.

Vauva.fi- sivusto on perinteisesti nähty provosoivana ja asiattomien kommenttien temmellyskenttänä. Nykyään sivustolla on kuitenkin myös asiapitoisia kolumneja ja artikkeleita. Sen sijaan kommentit näyttäytyvät edelleen subjektiivisina ja provosoivina. Usein ne on myös kirjoitettu vähäisellä tietopohjalla. Revon kolumnit sivustolla käsittelevät lasten kiusaamista. Erityisesti hän perään kuuluttaa aikuisen vastuuta ja tietoista sekä sensitiivistä puuttumista kiusaamistilanteisiin ja kiusaajan vuorovaikutustaitojen tukemista aikuisen toimesta. Kolumneissaan Repo nostaa esille aikuisten esimerkin tärkeyden, lämpimän ja keskustelevan vuorovaikutuksen aikuisen ja lapsen välillä. Sivustolla esiintyvä keskustelu muodostaakin mielenkiintoisen asetelman, jos sitä tarkastellaan yhdessä Revon kolumnien sisällön kanssa. Onko sivustolla käyty aikuisten välinen keskustelu asiallista? Missä kulkee kiusaamisen raja? Onko näiden kiusaamista käsittelevien kolumnien julkaisupaikaksi valikoitunut tarkoituksella juuri tämä sivusto, jossa aikuiset eivät osaa käyttäytyä keskenään? 

Kiusaaminen on aihe mikä herättää tunnepitoista keskustelua, koska useimmilla meistä on kokemusta joko kiusaajan tai kiusatun roolista. Kiusaamista on voitu itse kohdata lapsena tai sitä on jouduttu kohtaamaan oman lapsen kohdalla. Revon vauva.fi-sivuston tekstien synnyttämä keskustelu on kaikessa minäkeskeisyydessään melko tyypillistä tämän kaltaisille foorumeille. Subjektiivisesta painotuksesta huolimatta keskustelusta löytyy toki myös hyviä, erinomaisesti asiayhteyteen osuvia kokemuspohjaisia kommentteja, jotka rakentavalla tavalla laajentavat tai kyseenalaistavat kolumnien näkökulmaa. 

Kiusaaja näyttäytyy Revon kolumneissa lapsena, joka tarvitsee aikuisten tukea puutteellisten vuorovaikutustaitojensa kehittämiseen. Hän ei kuitenkaan aseta lasta vastuuseen tästä, vaan siirtää tiukasti vastuuta aikuisille, nostaa esiin aikuisten käyttäytymisen sekä aikuisten tekemät kasvatukselliset ja pedagogiset ratkaisut lapsen tukemiseksi.Lapsella on oikeus tukeen, joka antaa hänelle vaihtoehtoisia ja sosiaalisesti hyväksyttäviä tapoja toimia toisten lasten kanssa. Vastuu on Revon mielestä sillä organisaatiolla, jossa kiusaaminen tapahtuu, usein se on koulu tai päiväkoti. Vanhemman vastuulla on kuulla lasta ja sitoutua yhdessä sovittuihin toimintatapoihin. Repo muistuttaa, että on aikuisen tehtävä opettaa lapsille ettei ketään saa sulkea ulkopuolelle ja aikuinen myös näyttää mallia, miten leikkeihin ja ryhmään liitytään. Ajatuksena on, että kiusaaja tarvitsee tukea sosiaaliseen vuorovaikutukseen vertaisryhmässä ja esimerkiksi tunne- ja itsesäätelyn taitoihin. Esimerkiksi, sen sijaan, että kiusaaja siirrettäisiin toiseen kouluun, jossa sama kaava toistuu tai kiusaajasta tulee kiusattu, on aikuisen tehtävä opettaa kiusaavalle lapselle sosiaalisia- ja vuorovaikutustaitoja. 

Kolumneissaan Repo korostaa aikuisen sensitiivistä ohjausta ja hän vastustaa rangaistukseen perustuvia kasvatusmenetelmiä kiusaamistilanteiden ratkaisemisessa. Hän muistuttaa, että rangaistus opettaa lapselle vain sen, miten ei saa toimia, sen sijaan, että lapselle annettaisiin vaihtoehtoinen toimintatapa tilanteeseen, jossa hän ei osannut toimia. Kommenteissa rangaistuksen välttäminen herättää keskustelua aikuisen auktoriteetin häviämisestä ja kasvatusvastuun murenemisesta. Toisaalta osa keskustelijoista kertoo kokemuksistaan ja traumoistaan, joita lapsena koettu ruumiillinen rankaiseminen on heihin jättänyt. Yleisesti keskustelijat ovat sitä mieltä, että lapsen on opittava tekonsa seuraukset, mutta lapsen ruumiillista rangaistusta ei kirjoituksissa hyväksytä. Keskusteluissa yhdytään Revon ajatukseen, että lapsi on vajavainen taidoiltaan ja tarvitsee aikuisen ohjausta kasvaakseen toisten kanssa toimimiseen ja saadakseen taitoja toimia sosiaalisissa tilanteissa. Suurin osa kommentoijista ei kuitenkaan kannata kokonaan luopumista rangaistuksista. 

Repo on tehnyt tutkimusta pienten lasten parissa ja varhaiskasvatuksen kentällä. Tutkimuksessaan hän havaitsi, että jo aivan pienet lapset osaavat nimetä ryhmästään ne, joilla ei ole kavereita ja joita ei oteta mukaan leikkeihin. Tässä tilanteessa tarvitaan taas aikuista. Lasten taidot eivät riitä keskenään ratkaista suuria kysymyksiä mukaan pääsemisestä. Joustavien leikkiryhmien ja suvaitsevan leikin harjoittelu rinnastuu Revon mukaan jokapäiväisten taitojen, kuten ruokapöydässä käyttäytymisen tai siisteyskasvatuksen opetteluun. Kommenteissa keskusteluun vedetään erilaisia sosiaalisuuteen liittyviä käsitteitä ja niiden sisältöjä. Kommenteissa ymmärretään yleisesti, että sosiaalisesti lahjakas tarkoittaa niitä jotka eivät “päsmää” toisten ylitse eli osaavat ottaa toiset huomioon ja vetää leikkiin mukaan myös hiljaisempia ja sosiaalisesti arkoja lapsia. Osa kommentoijista myös yhtyy Revon ajatukseen aikuisten maailman esimerkistä. Keskustelussa sivutaan aihetta nykymaailman yksin pärjäämisestä ja heikompien hylkäämisestä tai ulkopuolelle jättämisestä.

Kirjoittaessaan aikuisen esimerkistä, Repo nostaa esiin juuri netissä kirjoittelemisen ja siellä esiintyvät vihapuheet. Hän kehottaa tarkastelemaan aikuisten omaa tunteiden säätelyä ja sen tuomaa esimerkkiä lapsille. Netin vihapuheet ilmentävät lapselle aikuisen kykenemättömyyttä säädellä tunnemyrskyjään. Hän muistuttaa, että aikuisen nettikäyttäytymisen esimerkki vaikuttaa myös lapsiin ja heidän käyttäytymiseensä. Aikuisten esimerkin vaikutuksia käsittelevää kolumnia ei ole kommentoitu. Kommenttien puuttuminen tästä kolumnista on erityisen mielenkiintoista siksi, että yleisesti Revon kolumnit ovat herättäneet vilkasta keskustelua. Onko Revon esille nostama aihe liian vaikea käsiteltäväksi vai onko sen sisältö niin totta, että sen voivat kaikki lukijat lisäämättä tai kyseenalaistamatta allekirjoittaa? Ehkä netissä vihapuhetta levittävät aikuiset hyvinkin tiedostavat tekonsa seurauksia. Revon kolumni saa mahdollisesti kommentoijat kysymään itseltään, mistä kirjoitukseni sisältö on lähtöisin ja mikä on sen perimmäinen tarkoitus.

https://www.vauva.fi/kirjoittaja/laura_repo

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/154445/bullying.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Kuvat: Pixabay