Kelan tutkimusblogi on kansaneläkelaitoksen ylläpitämä blogi,
joka julkaisee pääasiassa kansan hyvinvointiin liittyviä tutkimuksia.
Aiheina ovat usein muun muassa kansan terveys, taloudellinen toimeentulo sekä työelämä.
Blogissa julkaistaan tutkimusten tulokset hyvin yksinkertaisesti kirjoitettuna,
mikä mahdollistaa sen, että lähes kuka vain pystyy lukemaan ja ymmärtämään tutkimusblogin julkaisuja.
Blogi ei siis ole suunnattu vain sosiaali- ja terveyspolitiikkaan tai muuhun
yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen perehtyneille henkilöille, vaan se on suunnattu kaikille,
jotka ovat kiinnostuneita kyseisistä aiheista.
joka julkaisee pääasiassa kansan hyvinvointiin liittyviä tutkimuksia.
Aiheina ovat usein muun muassa kansan terveys, taloudellinen toimeentulo sekä työelämä.
Blogissa julkaistaan tutkimusten tulokset hyvin yksinkertaisesti kirjoitettuna,
mikä mahdollistaa sen, että lähes kuka vain pystyy lukemaan ja ymmärtämään tutkimusblogin julkaisuja.
Blogi ei siis ole suunnattu vain sosiaali- ja terveyspolitiikkaan tai muuhun
yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen perehtyneille henkilöille, vaan se on suunnattu kaikille,
jotka ovat kiinnostuneita kyseisistä aiheista.
Blogin julkaisut on siis haluttu pitää yksinkertaisina ja selkeinä,
minkä vuoksi tutkimuksia ja niihin liittyviä metodeja ei ole selitetty kovinkaan tarkasti.
Tämän takia välillä ei saa selvää, mistä julkaisuissa olevat tiedot tai luvut on saatu.
Julkaisut eivät siis tunnu kovin tieteellisesti kirjoitetuilta,
mutta mikäli aiheisiin haluaa perehtyä paremmin, osassa julkaisuista on tarjottu lisälukemistoa.
minkä vuoksi tutkimuksia ja niihin liittyviä metodeja ei ole selitetty kovinkaan tarkasti.
Tämän takia välillä ei saa selvää, mistä julkaisuissa olevat tiedot tai luvut on saatu.
Julkaisut eivät siis tunnu kovin tieteellisesti kirjoitetuilta,
mutta mikäli aiheisiin haluaa perehtyä paremmin, osassa julkaisuista on tarjottu lisälukemistoa.
Lähempään tarkasteluun valitsimme “Nuorten "normaali paine johtuu yhteiskunnasta” nimisen julkaisun.
Kyseinen julkaisu on Tuula Helneen kirjoittama. Kelan tutkimusblogilla on tosiaan useita kirjoittajia,
Helne on näistä yksi. Hän on suorittanut maisterin tutkinnon sosiaalipolitiikassa ja hänen erityisasiantuntemukseen
lukeutuvat kestävä hyvinvointi sekä kestävä kehitys.
Kyseinen julkaisu on Tuula Helneen kirjoittama. Kelan tutkimusblogilla on tosiaan useita kirjoittajia,
Helne on näistä yksi. Hän on suorittanut maisterin tutkinnon sosiaalipolitiikassa ja hänen erityisasiantuntemukseen
lukeutuvat kestävä hyvinvointi sekä kestävä kehitys.
Helne tuo kirjoituksessaan esiin erilaisen näkökulman nuorten mielenterveysongelmiin.
Tätä näkökulmaa olisi mielestämme syytä tarkastella lähemmin.
Helne perustelee näkemystään hyvin käyttämällä perusteluinaan
luotettavia akateemisia puheenvuoroja ja tutkimuksia.
Voisimmeko ajatella laajemminkin Helneen esiin nostamalla tavalla?
Voisiko Helneen tekemissä huomioissa olla ainakin osittainen apu nuorille,
jotka painivat vaikeiden asioiden kanssa?
Tätä näkökulmaa olisi mielestämme syytä tarkastella lähemmin.
Helne perustelee näkemystään hyvin käyttämällä perusteluinaan
luotettavia akateemisia puheenvuoroja ja tutkimuksia.
Voisimmeko ajatella laajemminkin Helneen esiin nostamalla tavalla?
Voisiko Helneen tekemissä huomioissa olla ainakin osittainen apu nuorille,
jotka painivat vaikeiden asioiden kanssa?
Helneen kirjoitus ainakin herättää ajattelemaan.
Vaikuttaisikin siltä, että Helneen yksi tarkoitus onkin ollut herättää ajatuksia
ja yhteiskunnallista keskustelua aiheen tiimoilta. Helne näke ongelmana sen,
että nykyään nuorten mielenterveysongelmat ovat ylimedikalisoituja
ja erilaisia diagnooseja tehdään liian nopeasti.
Helne kysyykin esimerkiksi kysymyksiä, kuten:
“Voisivatko ongelmat selittyä sillä, että normaali,
elämään kuuluva suru on patologisoitu depressiiviseksi häiriöksi?”
ja “Onko elämän väistämättömät vastoinkäymiset ylimedikalisoitu?”
Vaikuttaisikin siltä, että Helneen yksi tarkoitus onkin ollut herättää ajatuksia
ja yhteiskunnallista keskustelua aiheen tiimoilta. Helne näke ongelmana sen,
että nykyään nuorten mielenterveysongelmat ovat ylimedikalisoituja
ja erilaisia diagnooseja tehdään liian nopeasti.
Helne kysyykin esimerkiksi kysymyksiä, kuten:
“Voisivatko ongelmat selittyä sillä, että normaali,
elämään kuuluva suru on patologisoitu depressiiviseksi häiriöksi?”
ja “Onko elämän väistämättömät vastoinkäymiset ylimedikalisoitu?”
Helneen huomiot herättivät ainakin meidät ajattelemaan.
Onko nykyään vallalla tapa, jossa jokainen pienikin murhe,
ja siitä johtuva alakulo, tarvitsee diagnoosin?
Elämään kuuluu suru, ja se ei aina tarkoita diagnosoitavaa häiriötä.
Helneen tarkoitus ei varmastikaan ole vähätellä mielenterveysongelmia,
vaan ennemminkin huomauttaa tarpeesta diagnosoida kaikkea,
ja siitä kuinka tällä voi olla leimaava vaikutus.
Meidän näkökulmastamme olisi hyvä muistaa,
että on ihan fine olla välillä alakuloinen ja surullinen.
Alakuloisuuteen, ja esimerkiksi masennukseen, liittyy usein häpeän tunnetta,
jota ei tarvitsisi tuntea.
Onko nykyään vallalla tapa, jossa jokainen pienikin murhe,
ja siitä johtuva alakulo, tarvitsee diagnoosin?
Elämään kuuluu suru, ja se ei aina tarkoita diagnosoitavaa häiriötä.
Helneen tarkoitus ei varmastikaan ole vähätellä mielenterveysongelmia,
vaan ennemminkin huomauttaa tarpeesta diagnosoida kaikkea,
ja siitä kuinka tällä voi olla leimaava vaikutus.
Meidän näkökulmastamme olisi hyvä muistaa,
että on ihan fine olla välillä alakuloinen ja surullinen.
Alakuloisuuteen, ja esimerkiksi masennukseen, liittyy usein häpeän tunnetta,
jota ei tarvitsisi tuntea.
Sitten kirjoituksen varsinaiseen hedelmään.
Tämä liiallinen diagnosointi ja ylimedikalisointi taasen johtaa siihen,
että huomio ei kiinnity ongelmien syntyperään.
Helne esittääkin, että ongelmat olisivat enemmänkin yhteiskuntarakenteissa
kuin nuorissa itsessään. Toisin sanoen Helne osoittaa syyttävän sormensa nykyisen “suoritusyhteiskunnan” suuntaan.
Nuoret ovat jatkuvasti paineen alla. Nuorilta odotetaan, ja nuoret odottavat itseltään, jatkuvasti “hyviä suorituksia”.
Tämä näkyy laajalti myös opiskelijoiden elämässä.
Helne lainaa kirjoituksessaan Trine Wulf-Andersenia Roskilden yliopistosta,
jonka mukaan opiskeluun ja opiskelijoihin liitetään mielikuvia kuten “vahva, pätevä, itsenäinen, ja työnantajia houkutteleva”.
Tämä liiallinen diagnosointi ja ylimedikalisointi taasen johtaa siihen,
että huomio ei kiinnity ongelmien syntyperään.
Helne esittääkin, että ongelmat olisivat enemmänkin yhteiskuntarakenteissa
kuin nuorissa itsessään. Toisin sanoen Helne osoittaa syyttävän sormensa nykyisen “suoritusyhteiskunnan” suuntaan.
Nuoret ovat jatkuvasti paineen alla. Nuorilta odotetaan, ja nuoret odottavat itseltään, jatkuvasti “hyviä suorituksia”.
Tämä näkyy laajalti myös opiskelijoiden elämässä.
Helne lainaa kirjoituksessaan Trine Wulf-Andersenia Roskilden yliopistosta,
jonka mukaan opiskeluun ja opiskelijoihin liitetään mielikuvia kuten “vahva, pätevä, itsenäinen, ja työnantajia houkutteleva”.
Itse opiskelijoina pystymme samaistumaan odotuksiin, joita opiskelijoihin kohdistuu.
Opiskelijan on helppo omaksua nämä odotukset ja peilata niitä itseensä.
Eivätkä nämä odotukset ja niistä syntyvät paineet rajoitu pelkästään opiskelijoihin,
vaan luonnollisesti nämä koskevat nuoria yleisesti. Elämme yhteiskunnassa, jossa menestyminen on kokoajan esillä.
Kuten Helne esittää: “uusliberalismin hengen mukaisesti yksilöt vastaavat itse onnistumisistaan ja epäonnistumisistaan”.
Päänsisäinen ääni kysenalaistaa omaa osaamista:
“Olenko tarpeeksi hyvä?”. Liian usein nuoret jäävät paineiden ja odotusten kanssa yksin.
Opiskelijan on helppo omaksua nämä odotukset ja peilata niitä itseensä.
Eivätkä nämä odotukset ja niistä syntyvät paineet rajoitu pelkästään opiskelijoihin,
vaan luonnollisesti nämä koskevat nuoria yleisesti. Elämme yhteiskunnassa, jossa menestyminen on kokoajan esillä.
Kuten Helne esittää: “uusliberalismin hengen mukaisesti yksilöt vastaavat itse onnistumisistaan ja epäonnistumisistaan”.
Päänsisäinen ääni kysenalaistaa omaa osaamista:
“Olenko tarpeeksi hyvä?”. Liian usein nuoret jäävät paineiden ja odotusten kanssa yksin.
Helneen näkökulma tarjoaa erilaisen, joskin paikoin kärjistetyn,
ratkaisutavan nuorten mielenterveysongelmiin.
Vaikka emme hyväksyisi Helneen tarjoamia ratkaisuja täysin,
niin ehkä voisimme ottaa niistä opiksi. Syyttävän sormen ei tarvitse osoittaa nuoriin,
ehkäpä voimme kääntää katseemme, ainakin osittain, yhteiskuntaan.
ratkaisutavan nuorten mielenterveysongelmiin.
Vaikka emme hyväksyisi Helneen tarjoamia ratkaisuja täysin,
niin ehkä voisimme ottaa niistä opiksi. Syyttävän sormen ei tarvitse osoittaa nuoriin,
ehkäpä voimme kääntää katseemme, ainakin osittain, yhteiskuntaan.
 |
| Voisiko nuorten ongelmia ratkoa muutoin kuin lääkkeillä? |
Linkki Helneen kirjoitukseen: https://tutkimusblogi.kela.fi/arkisto/5065
Linkki kuvaan: https://unsplash.com/photos/nss2eRzQwgw
Linkki kuvaan: https://unsplash.com/photos/nss2eRzQwgw
Tutkimusaiheenne on hyvin ajaton ja tärkeä, sillä nuorten mielenterveysongelmat ovat olleet jo vuosikymmenten ajan suuri huolenaihe. Ajatuksenne siitä, tarvitseeko jokainen asia elämässä diagnoosin on varteenotettava. Monen ihmisen elämään kuuluvat ajoittainen suru johtuen muun muassa elämänmuutoksesta tai -muutoksista tai äkillisestä menetyksestä, eikä tämän tyyppinen suru yleensä ole mikään huolestuttava mielenterveysongelma, koska se on yleensä vain väliaikaista. Itse totean, että kaikki tapaukset eivät diagnoosia tarvitse.
VastaaPoistaHelnen ajatus siitä, että yhteiskuntarakenteet ovat syy nuorten mielenterveysongelmiin on mielenkiintoinen ja kyllä sen voi katsoa pitävän paikkansa. Opiskelijat yleensä juuri katsotaan itsenäisiksi, älykkäiksi ja päteviksi muiden toimesta nykyisessä yhteiskuntarakenteessa. Joidenkin kohdalla tällainen voi pitääkin paikkansa, mutta on syytä myös ottaa huomioon, että olemme kaikki erilaisia yksilöitä ja kaikilla on erilaiset lähtökohdat.
Moni Ranskan uutisia seurannut on varmasti huomannut suru-uutisen, jossa lyonilainen yliopisto-opiskelija yritti polttaa itsensä elävältä eräällä Lyonin yliopiston kampuksista juuri suorituspaineiden takia, kun hän ei saanut suoritettua opintojaan yhteiskunnan vaatimassa tahdissa. Tästä seurasi joukko mielenosoituksia Lyonissa, jotka ajoivat opiskelijoiden oikeuksia. Samalla tästä tapauksesta lähtien Ranskassa alettiin pohtimaan, että onko yhteiskuntarakenteissa jotakin muutettavaa.
Tästä Ranskan esimerkistä voitaisiin vetää johtopäätös, että yhteiskuntarakenteilla on osansa nuorten mielenterveysongelmien muodostumisessa. Ehkä Helnen tarjoamat ratkaisut eivät ole aina täysin hyväksyttäviä, mutta allekirjoitan sen, mitä totesitte - nuorten mielenterveysongelmiin liittyvissä asioissa on syyttäminen yhteiskuntaa ainakin jossain määrin eikä aina voida syyttää yksilöä itseään.
Aihe on tosiaan ajankohtainen ja tärkeä. Yhteiskunta luo ihmisille paljon paineita pärjätä elämässä ja erityisesti nuorten harteille tunnutaan sälytettävän yhä enemmän vastuuta ja vaatimuksia. Tästä syystä ei ole mielestäni mikään ihme, että mielenterveysongelmista kärsii yhä useampi.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä siitä, että diagnosointi ei kaikissa tapauksissa ole tarpeen, vaan olisi tärkeää sallia mielialojen vaihtelu. Esimerkiksi surun käsittely vaatii aikaa, eikä sen käsittelyyn nähdäkseni ole oikoreittiä. Olen myös ymmärtänyt, että lääkitys ei ole kaikkiin tilanteisiin tehokkain ratkaisu ja joidenkin näkemysten mukaan monet suomalaiset syövät turhaan mielialalääkkeitä. Vakavammissa tapauksissa lääkkeistä on ilmeisesti kuitenkin apua.
Joka tapauksessa mielenterveysongelmat ovat vakava yhteiskunnallinen ongelma, johon olisi syytä puuttua. Erityisen paha tilanne on silloin, kun mielenterveysongelmat johtavat nuorten syrjäytymiseen. Tästä seuraa herkästi näköalattomuutta, epätoivoa ja jopa vihaa yhteiskuntaa kohtaan, mikä voi johtaa väkivaltaan, kuten on viime aikoina mediastakin nähty. Ehkä meidän olisikin syytä tarkastella myös yhteiskuntarakenteiden vaikutusta mielenterveysongelmiin.
Tuomo M.
Suomen opetusmenetelmää on kehuttu maailmanympäri, siitä, että opiskelijoilla on oikeus mennä omaan tahtiin ja silti ne oppii paremmin kuin kovan paineen alla muissa maissa. Mutta tämä paine syntyy silti, kun työmarkkinat vaativat nuorilta vaan enemmän jos haluaa pärjätä työmarkkinoilla. Paineen synnyttää niin vanhemmat, kuin yhteiskunta.
VastaaPoistaValittu aihe on varmaan jokaiselle tuttu. Elämään kuuluu ylä- ja alamäet. Tekstin luettua jää miettimään, rakentaako tarjonta tässäkin oman kysyntänsä? Suoritusyhteiskuntaa saa epälemättä syyttää roolistaan mielenterveysongelmien takana, mutta paljonko tietoisuus reseptien saatavuudesta aiheuttaa ongelmia. Taloustieteessä tarjonnan lisääntyminen laskee hyödykkeen hintaa, ehkä tässä tapauksessa euromääräisen hinnan lisäksi kustannuksia laskee hoitoon helpompi hakeutuminen.
VastaaPoistaMielenkiintoinen aihe joka oli selkeästi kirjoitettu.
Vaatimukset ovat selvästi lisääntyneet ja tämä aiheuttaa painetta monissa nuorissa ja sitä kautta oireilua. Oletetaan, että tiedetään jo hyvin varhaisessa vaiheessa, mitä elämältä halutaan eikä virheisiin ole varaa. Mielestäni voitaisi myös hehkuttaa hieman vähemmän ja maltillisemmin heitä, jotka käyvät tienaamassa ja sitten luennoilla nukkumatta. Ettei suunta olisi kohti ainaista yltiösuorittamista, missä nuorena poltetaan itsensä loppuun. Toisaalta olisi hyvä olla enemmän yhteisökeskeistä urheilua tai muuta toimintaa, joka voisi toimia purkautumisväylänä nuorille.
VastaaPoista