Kuva: Max Pixel CC0 1.0.
Haluamme tässä blogitekstissä käsitellä miten mediassa puhutaan ilmastonmuutoksesta ja millainen vaikutus sillä on ihmisten käsityksiin. Pohjana tälle luimme kaksi erillistä blogikirjoitusta.
Ensimmäinen on Tiede-lehden blogista “Totta toistaiseksi”, jossa lehden päätoimittaja Jukka Ruukki jakaa ympäristöasioihin painottuvia pääkirjoituksiaan. Ruukki on Helsingin Yliopiston valtiotieteen maisteri ja työskennellyt päätoimittajan uransa lisäksi muun muassa Yleisradiossa tiedetoimittajana.
Toinen teksteistä on fossiilisten polttoaineiden kuormittavuuden esille tuontiin ja puhtaan energian käytön vauhdittamiseen keskittyvän järjestön Oil Change Internationalin samalla nimellä esiintyvän blogin kirjoitus. Oil Change Internationalilla on useita kirjoittajia, joista noin puolet on valmistunut yliopistosta ja heillä on pitkä kokemus ympäristöjärjestöjen parissa työskentelystä.
Oil Change Internationalin kohdeyleisö rajautuu enimmäkseen ympäristöasioista ja ilmastosta kiinnostuneeseen, vaikuttamaan pyrkivään lukijakuntaan, kun taas Totta toistaiseksi -blogin kohdeyleisönä on yleisesti tieteestä kiinnostuneet Tiede-lehden lukijat ja erityisesti ympäristöasioista ja luonnosta kiinnostuneet henkilöt. Molemmat pyrkivät levittämään tietoisuutta ja vaikuttamaan, mutta Oil Change International tekee sen yhteiskunnallisella tasolla poliittisten ja teknisten ratkaisujen näkökulmasta. Totta toistaiseksi puolestaan herättelee lukijaa kansantajuisemmilla ja käytännönläheisemmillä kirjoituksilla.
Toruja päättäjille ja myötätuntoa tavallisille ihmisille
Suurten päättäjien välinpitämättömyyttä aikamme polttavinta kriisiä ilmastonmuutosta kohtaan kritisoi voimakkain sanakääntein Andy Rowellin Oil Change Internationaliin kirjoittama teksti. Pohjaamalla tekstinsä ruotsalaisen Greta Thunbergin ilmastopuheeseen hän nostaa valokeilaan kontrastin nuorten ihmisten muutoshalukkuuden ja päättäjien piittaamattomuuden välillä. Hänen kärkevä kirjoituksensa nostaa esille erittäin tärkeitä näkökulmia, sillä nuoremman sukupolven harteille asetettu taakka ilmastonmuutoksen torjumisesta tuntuu toisinaan kohtuuttomalta.
Tiede-lehden blogitekstiksi valikoitui “Onko yhden ihmisen valinnoilla väliä?” -niminen kirjoitus. Tekstissä Ruukki avaa omia näkemyksiään siitä, kelle ilmastonmuutoksen torjuminen kuuluu, kuuluuko se yksilöille vai päättäjille? Aluksi Ruukki kertoo “syntilistansa” eli mitä asioita hän itse voisi tehdä toisin pienentääkseen hiilijalanjälkeään. Näin hän tuo tavallisen lukijan lähemmäksi itseään muistuttamalla, ettei itsekään ole täydellinen kuluttaja. “Syntilistansa” lisäksi Ruukki kertoo alussa ympäristöteoista, joista hän voi itseään kehuakin.
Valitsemistamme kirjoituksista kumpikaan ei suoraan linkity tutkimuksiin. Ruukki esittää pitkälti omia näkemyksiään ja Rowell on käyttänyt lähdeviitteinä aikakauslehtiä ja yksittäisten henkilöiden näkemyksiä. Ruukki kuitenkin mainitsee tekstissään Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteerin, Petteri Taalaksen, jonka näkemyksen mukaan ilmastonmuutoksen torjunta on valtioiden ja organisaatioiden, eikä yksittäisten kuluttajien vastuulla. Ruukki on samaa mieltä Taalaan kanssa tästä asiasta, mutta korostaa myös yksilöiden vastuuta.
Käsitellessään vastuun jakautumista kuluttajien ja päättäjien välillä sekä keskivertokuluttajien näkemyksiä ilmastoasioista Ruukki myös herättelee ajatuksia tavoista, joilla yksilö voi muuttaa käytöstään ilmastoystävällisemmäksi. Arjessahan ihminen voi useimmiten valita millä kulkuvälineellä liikkuu, mitä syö, kuinka paljon ‘krääsää’ ostaa ja millaisten arvojen puolestapuhujaa äänestää vaaleissa.
Värikkäällä, lukijaa lähelle tuovalla ja humoristisellakin kielenkäytöllään Ruukki ei vain houkuttele laajempaa lukijakuntaa luokseen, vaan myös madaltaa kynnystä keskusteluun ja kommentointiin. Esimerkiksi hänen näkemyksensä siitä, kuinka “ilmastokeskustelu kaipaa hehkutuksen sijaan viileitä faktoja, isojen asioiden erottamista lillukanvarsista”, luo mielikuvan kasvokkain tapahtuvasta keskustelutilanteesta.
Rowellin päämäärän ollessa päättäjien hiillostaminen heidän saamattomuudestaan hänen kirjoituksensa kieliasu on sen mukainen - purevat sanavalinnat kuten “Big Polluters” (Suuret Saastuttajat) viitatessa eniten ympäristöä kuormittaviin maihin korostavat vahvoja mielipiteitä. Yhteistä molemmille teksteille on kuitenkin selkeästi kantaa ottava sävy, jolla pyritään luomaan keskustelua ja saamaan ihmisiä kiinnostumaan aiheesta.
“Ilmastokeskustelu kaipaa hehkutuksen sijaan
isojen asioiden erottamista lillukanvarsista”
– Jukka Ruukki
Kuva: Wikipedia Commons / CC BY-SA 3.0.
Suomessa keskustellaan paljon metsistä ja hiilinielujen kasvattamisesta, Ruukin mielestä kuitenkin ilmastonmuutoksen torjumisessa tärkeämpää olisi luopua fossiilisista polttoaineista. Mielestämme hiilinielut ja hiilivarastot ovat kuitenkin vähintään yhtä merkittävässä roolissa ilmastonmuutoksen torjumisessa. Vaikka päästöt vähentyisivät, mutta hiilensidonta heikentyy, on silti ilmakehässä yhtä paljon hiiltä (ja muita kasvihuonekaasuja) jolloin vaikutus on +/-0 tai pahimmassa tapauksessa hiilen määrä ilmakehässä kasvaa vaikka päästöt vähentyisivät. Lisäksi metsäkysymykset ovat merkittäviä Suomessa muidenkin ympäristöongelmien suhteen, esimerkiksi monimuotoisuuden köyhtyminen ja lajien uhanalaistuminen ovat asioita, joihin Suomessa tulisi puuttua viivyttelemättä.
Ruukki nostaa tekstissään esiin myös miten lentämistä nykyään paheksutaan, vaikka “laivaliikenteen päästöt ovat kolminkertaiset lentoliikenteeseen verrattuna”. Tämähän johtuu siis toki vain siitä, että laivaliikennettä on huomattavasti enemmän, kuin lentoliikennettä eikä se, että jostain toisesta asiasta tulee enemmän päästöjä tarkoita, etteikö toisen ison päästölähteen päästöjä tulisi vähentää.
Lisäksi laivaliikenne on suurimmaksi osaksi rahtiliikennettä, kun taas iso osa lentoliikenteestä on matkustus liikennettä. Yksilöillä on siis parempi mahdollisuus suoraan vaikuttaa omaan hiilijalanjälkeensä vähentämällä lentämistä. Mielestämme Ruukki vähättelee lentoliikenteen päästöjä tekstissään ja antaa lukijalla kuvan, että lentämisellä ei niinkään olisi väliä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.
Ruukin mukaan noin neljäsosa suomalaisista uskoo autoilun olevan kotitalouksien suurin päästölähde, vaikka todellisuudessa suurin päästölähde kotitalouksissa on asuminen. Mielestämme Ruukki yleistää tässä liian paljon, vaikka keskiverto suomalaiselle nämä luvut varmasti pitävät paikkansa. Kuitenkin kotitalouksien suurin päästölähde riippuu monesta eri asiasta, esimerkiksi auton energian lähteestä, kodin lämmitysmuodosta, miten tuotettua sähköä kotona käytetään, kodin koosta, autoilun määrästä ja monista muista muuttujista. Ruukki siis ehkä vähän johtaa lukijaa harhaan tässä.
Ruukki kertoo myös monen suomalaisen luulevan ydinvoiman aiheuttavan eniten päästöjä energiamuodoista, vaikkei ydinvoima aiheuta lainkaan hiilidioksidipäästöjä. Mielestämme tässäkin pitäisi muistaa huomioida muutkin ympäristöongelmat ja energiantuotannon ympäristövaikutukset. Tässäkin kohtaa lukijalle helposti syntyy (liiankin) positiivinen kuva ydinvoimasta ja sellainen mielikuva, ettei ydinvoimalla olisi mitään vaikutuksia ympäristöön. Ydinvoiman ongelmia ovat esimerkiksi ydinreaktoreiden tuottama ionisoiva säteily, radioaktiivinen jäte sekä vakavat säteilyuhkat ydinonnettomuuden sattuessa (Chakraborty ym. 2016).
Paras ilmastoresepti?
Keskustellessamme blogikirjoituksista Ruukin toteamus “enemmän osallistamista, vähemmän syyllistämistä on paras ilmastoresepti” nosti esille mielenkiintoisia ajatuksia siitä, kenelle vastuu ilmastonmuutoksen torjumisesta todella kuuluu. Kuten sanottu, kirjoituksessaan hän vähättelee yksilön vaikutusta sysäten vastuun suurille päättäjille ja organisaatioille. Myös Rowell vetoaa nimenomaan näihin päättäjiin ja heidän kyvyttömyyteensä ymmärtää tilanteen vakavuus.
Vaikka onkin tosiasia, että päättäjillä on loppupeleissä valta vaikuttaa, ei meidän pidä “tavan tallaajinakaan” unohtaa vastuutamme. Ruukki on asian ytimessä muistuttaessaan, että yksilöiden syyllistäminen ei ole oikea keino saada muutosta aikaiseksi. Juuri tämän takia olisi ensiarvoisen tärkeää keskittyä näihin “viileisiin faktoihin” Ruukin sanoin ja kiinnittää huomiota siihen, millä tavoin ja missä kontekstissa ympäristöasioista pitäisi puhua.
Psst! Jos teksti herätti sinussa ajatuksia tai jokin asia jäi mietityttämään, tästä linkistä voit tehdä elämäntapatestin, josta näet helposti oman hiilijalanjälkesi ja elämän osa-alueet jotka sinulla eniten vaikuttavat siihen. Lisäksi sivustolta löytyy hyviä vinkkejä ekologisempaan elämäntapaan.
Kuva: Merio / Pixabay
Blogit:
Lähteet:
- Kuvalähteet:
Tekstin sisältö hyvä ja mielenkiintoinen ja rakenne pääosin hyvä, sekä selkeä. Jotkut lauseen rakenteet ehkä hieman epäselkeitä. Teksti oli ehkä hieman pitkähkö mutta loppu oli tiivistetty erittäin hyvin. Elämäntapatesti hauska lisäys. Viimeinen väliotsikko oli hyvä.
VastaaPoistaTimothy ja Sirke
Hei ja kiitos hyvästä blogitekstistä!
VastaaPoistaOlette valinneet todella ajankohtaisen ja mielenkiintoisen aiheen! Esittelette ja kommentoitte hyvin käyttämäänne blogia ja sieltä valittuja julkaisuja. Kiinnostavinta tekstissänne on kuitenkin teidän omat mielipiteenne. Olette pohtineet hyvin tälläkin hetkellä ilmastokeskustelussa paljon keskustelua herättäviä aiheita, kuten ihmisen roolia ilmastonmuutoksen aiheuttajana ja sitä kenen vastuulla hiilipäästöjen vähentäminen on. Teette myös kiinnostavaa pohdintaa siitä, kuinka eri muuttujat vaikuttavat päästömittauksiin ja kuinka ne näyttävät erilaisilta eri mittapuihin suhteutettuna.
Nana
Olette kirjoittaneet mielenkiintoisesti lähteitä yhdistelevän tekstin, jossa pureudutte niiden kielenkäyttöön ja argumentteihin hyvin! Olette esittäneet hyvin kriittisiäkin havaintoja tekstejä kohtaan, ja oma tekstinne on hyvää koontia ja pohdintaa aiheesta. Teksti on melko pitkä, eli se olisi ehkä hyötynyt pienestä tiivistämisestä, mutta alaotsikot ja kuvat jaksottavat tekstiä hyvin. Kieli on myös hyvää ja helppolukuista.
VastaaPoistaTerveisin Reetta
Kiitos kaikille kommenteista! Nyt jälkikäteen ajatellen teksti on tosiaan aika pitkä verkkotekstiksi, mihin voi jatkoa ajatellen kiinnittää huomiota ja harkita tiiviimpää rakennetta. Aihetta oli mielenkiintoista pohtia porukalla, mikä teki blogitekstin kirjoittamisesta mukavan prosessin ainakin minun osalta :)
VastaaPoistaSusanna
Kiitos kommenteista! Tekstiä oli todella kivaa ja mielenkiintoista tehdäkkin! Tuohon tekstin pituuteen tulee tosiaan kiinnittää jatkossa enemmän huomiota, tätä nyt uudestaan lukiessa tuntuu teksti minustakin aika pitkältä.
VastaaPoistaVenla