Taide auttaa ja kasvattaa (Eero ja Helmi, Saaran ryhmä)

 Blogitekstissä Taiteesta lisävirtaa lastensuojeluun kerrotaan soveltavien, taidelähtöisten metodien hyödyntämisestä lastensuojelun kentällä. Se on julkaistu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL-blogissa, jossa esitetään eri alojen asiantuntijoiden näkökulmia kansanterveyttä koskeviin ajankohtaisiin aiheisiin, sekä THL:n johdon kanta näihin kysymyksiin. Kirjoitukset on muotoiltu helppotajuisesti ja mahdollisimman kansankielisesti, ja näkökulma esiteltyihin tutkimuksiin on objektiivinen, käytäntölähtöinen ja faktapohjainen. Blogi pyrkii tiedottamaan laaja-alaisesti terveys- ja hyvinvointipalveluiden toiminnasta, ja niistä tehdystä tutkimuksesta, monipuoliselle ja vaihtelevalle yleisölle: Taiteesta lisävirtaa lastensuojeluun -tekstin kohderyhmäksi esimerkiksi on määritelty “lapset, nuoret ja perhe” sekä aiheeksi “mielenterveys”. Sen ovat kirjoittaneet Päivi Känkänen (erikoistutkija, lapset, nuoret ja perheet) ja Marko Manninen (erikoistutkija, mielenterveys). 

Tekstissä tutkitaan, kuinka teatterityöskentely on hyvä tapa tuoda taiteen mahdollisuuksia lastensuojeluun. He myös tarkastelevat kriittisesti palvelujärjestelmän valmiutta omaksua taidekasvatusta osakseen sen kokonaisuutta. He perustelevat tutkimuksen avuin, kuinka taiteella on suora yhteys yksilön terveyteen ja hyvinvointiin.

Känkänen ja Manninen kertovat kuinka lastensuojelun kentällä elämäntapahtumia  käsitellään dialogin muodossa, mutta ongelmien laaja-alaisuuden ja yhteenkietoutuneisuuden takia nuorille tulee räätälöidä yksilöllisiä palveluja ja hoitokeinoja. Terapiakeskeisiä hoitotoimenpiteitä saattaa rajoittaa nuoren heikko motivaatio ja tällöin hoidosta saatu hyöty ei välttämättä ole riittävää. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että sijoitettujen nuorten kasvatus ja hoitomenetelmien rinnalle saadaan uusia menetelmiä, jotka tukevat nuoria entistä paremmin. (Känkänen & Manninen 2018)

Tyypillisten terapeutisten menetelmien lisäksi nuorten tunteita voitaisiin käsitelle myös monin eritavoin. Känkänen ja Manninen kertovat, kuinka Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Rikos ja Rangaistus -teatterihanke onnistui tavoittamaan tämän päivän nuoret. Hankkeen teatterityöpajoissa nuoret kokivat samaistuvansa  ikiaikaisiin tarinoihin, esimerkiksi Fjodor Dostojevskin klassikkoteoksen teemojen käsittelemällä, mikä edelleen auttoi omien tunteiden ymmärtämisessä ja hyväksymisessä. 

Tällaista toimintaa voidaan pitää erityisen hyvänä metodina nuorille, joilla on heikko hoitomotivaatio terapiakeskeisten palveluiden suhteen. Pahoinvoiva nuori saattaa tehdä tahallista vastarintaa jäämällä terapiakeskeisistä palveluista pois, jolloin resurssit menevät hukkaan ja nuori on vaarassa vieraantua tuen ja hoidon piiristä. Se,  kuinka hyvin sijoitetut nuoret suhtautuvat hankkeeseen on todella positiivinen yllätys ja tekstistä käy ilmi kuinka nuoret olivat työpajoissa innostuneita ja aktiivisia.

 

Kuva: Pixabay.

Blogitekstin sanoma edustaa pitkälti sosiaalityön yleistä etiikkaa ja arvomaailmaa. Tärkeimpiä sosiaalityön arvoja on esimerkiksi yksilökeskeinen asiakastyö, jota Mary Richmond erityisesti korosti. Hän oli sosiaalityön ensimmäinen pioneereja ja korosti kuinka asiakas on aina “yksilö tilanteessa” ja jokainen asiakastapaus on toisistaan poikkeava. (Richmond 1917)

Vastaavia menestyksekkäitä soveltavan taiteen hankkeita on toteutettu Suomessa muitakin: Esimerkiksi Lasten ja nuorten säätiön vuosina 2013–2016 toteuttamassa Taidot elämään -hankkeessa tarkasteltiin elämäntaitojen ja taidetoiminnan rajapintoja, tarkoituksena vahvistaa nuorten identiteettiä ja käsitystä omasta potentiaalista työpajamaisen taideprojektiviikon avulla. Tuloksia tarkastellessa on todettu, että “kontrollista vapaa mahdollisuuksien tila” (yhteensattuvasti Päivi Känkäseltä raporttiin lainattu ajatus) sallii paitsi aikuisen ja nuoren, myös nuorten keskenään kohtaavan toisensa kunnioittavasti. (Vilmilä 2016, 38, 63) Soveltava taidetoiminta on erinomainen keino luoda inhimilliselle kehitykselle tärkeitä yhteisöllisyyden, kuuluvuuden ja jakamisen kokemuksia sekä itseluottavaa voimautumista: Tunteen siitä, että merkitsee, voi vaikuttaa, hallitsee omaa elämäänsä. Onkin toivottavaa, että tällaiset positiiviset havainnot otetaan huomioon ei ainoastaan lastensuojelun piirissä, vaan myös tulevaisuuden opetussuunnitelmissa : Kuten Vilmiläkin (2016) Taidot elämään -raportissaan toteaa: “Koulujärjestelmällämme on merkittävä tehtävä sivistyksen ja hyvinvoinnin edistämisessä sekä siinä, ettei ketään jätetä matkasta. Se on sivistystä ja hyvinvointia parhaimmillaan (Vilmilä 2016, 57).”  

           

        Kuva: Helsingin kaupunki. 

Lähteet:

https://blogi.thl.fi/taiteesta-lisavirtaa-lastensuojeluun/

Helsingin kaupunki. valokuva

Pixabay. Valokuva

Mary Richmond 1917 Social diagnosis 

Vilmilä, F., Elämäntaitojen äärellä, 2016, Nuorisotutkimusseura, Helsinki

What do you want to do ?

New mail