Moraali yritysmaailmassa - onko sitä? (Karri I, Sami K)

Tiede.fi -sivuston blogikirjoittaja Aivelo Tuomas, ekologian ja evoluutiobiologian tohtorikoulutettava Helsingin yliopistosta kirjoittaa blogia nimeltä “Kaiken takana on loinen”. Blogin aiheet vaihtelevat ajankohtaisten tutkimusten ympärille biologiasta ihmisten käyttäytymiseen. Sen kohderyhmä on ajankohtaisista aiheista kiinnostuneet, aiheeseen perehtyneet lukijat. Siinä vedotaan ajankohtaiseen tutkimustietoon hyvinkin paljon.

Blogitekstin taustalla on facebookin teettämä käyttäjien mielipiteeseen vaikuttava tutkimus. Aivelon kirjoittamassa tekstissä perehdyttiin kuitenkin tarkemmin siihen, että tutkimus oli tehty käyttäjiltä kysymättä, vaikkakin siinä oli tieteellisesti tärkeää tutkimusmateriaalia tiedeyhteisöille. Yritykset ovat tunnetusti tehneet usein erilaisia tutkimuksia, joilla voisivat parantaa toimintaansa - usein jopa selkeästi ilmoittamatta siitä tutkimukseen osallistuville.

Blogitekstin tavoite oli esittää, mitä kaikkea jokin taho voi verkossa tehdä hyväksyttämällä palvelun käyttöehdot liittyessään palveluun. Käyttöehtojen hyväksyttäminen antaa suunnattoman vallan sisällyttää käyttäjää, jos minkälaisiin tutkimuksiin pelkällä “Hyväksyn käyttöehdot” -painannalla. Blogissa oli mielenkiintoisia esimerkkejä siitä millaisiin tarkoituksiin suuret yritykset/yhtiöt käyttävät käyttäjistään saamia tietoja.

Eniten tekstissä keskustelua herättivät isojen yritysten, kuten facebookin käyttäytymiseen pureutuvat kirjoitukset. Blogin kieli oli tieteellistä ja käyty keskustelu asiallisesti kantaa ottavaa. Keskustelussa kantaa otettiin eniten siihen, että suurien yritysten tulisi toimia “eettisesti” tehdessään isoja tutkimuksia, vaikka ovatkin sääntöjen mukaisia. Tulisiko tätä valvoa tarkemmin, vai onko sallittua tehdä tutkimusta tieteen nojalla vain osittaisella suostumuksella?

Aivelo vetoaa ajankohtaiseen tutkimustietoon, mutta tutkimus ei ole blogissa avainasemassa, vaan hän keskittyy tutkimuksen taustalla oleviin eettisiin kysymyksiin. Kirjoituksessa otetaan kantaa tulevaisuudessa tuleviin suuriin tutkimuksiin, joissa mahdollisesti toimittaisiin vastaavalla tavalla - ilman tutkittavan selkeää suostumusta. Argumentoinnissa käytettiin hyvin erilaisia keinoja, kuten etiikkaa, televisiosarja-esimerkkejä ja rajuimpana esimerkkinä ihmiskokeisiin perustuvaa natsioikeudenkäyntiä.

Blogitekstissä pyritään lähinnä herättämään keskustelua, eikä esitetä mitään täysin selkeää mielipidettä puolesta tai vastaan. Teksti on kuitenkin johdonmukainen. Tekstin esimerkit kuitenkin olivat osittain kaukaa haettuja, toisaalta tämä ei ollut ongelma, sillä se ylläpiti mielenkiintoa ja hauskuutti. Teksti herätti ajatuksia lähinnä suurten yritysten moraalista heidän tehdessä tutkimuksia, joiden avulla he voisivat maksimoida rahallisen voiton tavoittelun - vaikka sitten sääntöjen rajamailla pelaamalla.

Käyttäjä on kuningas (Niko Heikkinen, Liudmila Apakova, Samir Aissa Baccouche)

Ohjelmistokehitysblogi Gofore ohjelmistoyrityksen sivuilla jakaa tietoa ohjelmistokehityksen erilaisista tyyleistä ja menetelmistä, joilla voisi parantaa ohjelmistotuotantoa. Blogin ylläpitäjinä toimivat yrityksen työntekijät, joilla on erilaisia näkökulmia it-alan ammattilaisina ohjelmistokehitykseen liittyen. He kirjoittavat pääsääntöisesti omiin kokemuksiin ja pohdintoihin nojaten, käyttäen myös toisinaan lähdeaineistoakin. Pääsääntöisesti blogiteksteistä nousee esiin käyttäjän rooli ohjelmistotuotannossa.Tekstit ovat artikkelimaisia ja tämä antaa blogille virallisen ja tieteellisen vaikutelman.

Tekstit ovat suunnattu siten, että mahdollisimman suuri kohderyhmä voisi saada niistä jotain irti. Teksteissä on koitettu välttää monimutkaisia it-alan käsitteitä ja yritetty käyttää arkielämästä otettuja esimerkkejä. Artikkelit ovat kuitenkin hyvälaatuisia, ja ammattimaisia, joten niistä voivat nauttia myös kokeneemmatkin it-ammattilaiset.

Kuva 1

 Näistä erittäin kiinnostava oli UX-suunnittelija Matti Linnan blogiartikkeli ”Käyttäjän jäljillä”. Blogauksen keskeisenä asiana oli se, että ohjelmistokehityksessä mennään usein jo täysin metsään suunnitteluvaiheessa käyttäjien tarpeiden osalta. Artikkelin käyttämässä twitteri-kuvassa (kuva 1) selventää it:stä ymmärtämättömällekkin miten hienot suunitelmat ja toeteutukset eivät ehkä pohjimmiltaan olekkaan sitä mitä asiakas olisi halunnut. 

Suunniteluvirheiden estämiseksi on tärkeä kuuunnella asiakkaan toiveita ja koittaa saada tietoa millaisen käyttökokemuksen käyttäjä haluaa. Tähän hän vertaa Suomessa käytettävää ensilumen menetelmää puistojen kulkuväylien suunnittelussa, jossa suunnittelijat tarkkailevat ensilumen jälkeen lumeen syntyneitä polkuja, jotta saavat tiedon mistä ihmiset haluavat kulkea. Tämä onkin mielestämme mainio tapa suunnitella kulkuväyliä ja hyvin samankaltaisin menetelmin tulisi lähestyä ohjelmistosuunnittelussa käyttöliittymän suunnittelua hyvän käyttökokemuksen takaamiseksi.

Mattti Linnan argumentointi on aika pitkälti omien ajatuksien ja pohdintojen varassa. Argumentaatio jääkin tämän takia hieman heikoksi, mutta asiat joista kokenut UX-suunnittelija Linna puhuu ovat laajalti tunnustettuja ja hyvinä menetelminä pidettyjä IT-alalla, joten ne on helppo hyväksyä. Ne perustuvat lähes täysin netissä usealla kielellä julkaistuun agile manifestoon (http://agilemanifesto.org), joten Linnan voi olettaa tietävän mistä hän kirjoittaaa. 

Vaikka käyttäjäkokemusta painotetaan nykyisin suuressa määrin it-projekteja jäävät ne silti pelottavan usein taka-alalle ohjelmistotuotannossa. Monet projektit joilla on koitettu parantaa käyttäjien käyttökokemusta ovat aiheuttaneet käyttäjille vain lisää vaivaa ja työtä. Toivottavasti pian useampi taho Goforen lisäksi osaisi alkaa ymmärtämään käyttäjän tärkeyttä, sillä käyttäjä on kuningas!

Aiheeseen erittäin osuva video :) http://www.youtube.com/watch?v=BKorP55Aqvg

Psykologinen korrektius - aina välttämätöntä? (Jenni ja Oona)

Psykologiliiton sivuilta löytyvässä Psyko –blogissa psykologian lisensiaatti Vesa Nevalainen esittelee psykologian ajankohtaisia ilmiöitä ja haastaa lukijoita keskustelemaan.  Blogi on virallisesta julkaisupaikastaan huolimatta suunnattu kaikille psykologiasta kiinnostuneille, vaikka jotkin kertomukset avautuvat varmasti syvällisemmin alan ihmisille. Kirjoittajan tyyli on vaikeistakin aiheista huolimatta humoristinen ja paikoin hyvinkin provosoiva, eikä jätä ketään kylmäksi. Ajankohtaisten aiheiden kirjo on blogissa laaja, aina sosiaalisen median psykologiasta sarkasmiin.

Blogitekstissään ”Psykologisesti korrekti” Nevalainen tutkailee, mitä on psykologinen korrektius ja miten se ilmenee psykologian alalla. Kuten Nevalainenkin asiaa kirjoituksessaan pohjustaa, psykologian alalla on oletusarvoista olla äärimmäisen ymmärtäväinen aivan kaikkia ja kaikkea kohtaan. Psykologiselle korrektiudelle on myös tyypillistä pyrkiä sanomaan asiat todellisuutta kauniimmin. Nevalainen ei kuitenkaan epäröi tuoda julki omaa näkemystään asiasta, ja kertookin suoraan, ettei itse esimerkiksi ymmärrä miten ihmisestä tulee alkoholisti. Nevalaisen mukaan psykologeillakin saa siis olla omat sokeat pisteensä eikä aivan kaikkea tarvitse ymmärtää ja hyväksyä.

Psykologian opiskelijoina voimme yhtyä Nevalaisen tapaan ajatella psykologisesta korrektiudesta, sillä vaikka psykologien kuuluu tukea ja ymmärtää ihmisiä, menee heilläkin raja jossain. Tuntuu hullulta, että pitäisi esimerkiksi ymmärtää lapsen hyväksikäyttäjää. On kuitenkin huvittavaa huomata, miten psykologinen korrektius alkaa jo opiskelujen alussa juurtua osaksi omaa ajattelua. Sitä suuremmalla syyllä on melkein rohkeaa psykologian ammattilaiselta todeta, ettei ymmärrä jotain ihmisessä! On hienoa, miten hän avoimesti omista kokemuksistaan kertomalla inhimillistää psykologit.

Psykologinen korrektius on kuitenkin tärkeä osa alaa ja myös Nevalainen korostaa tekstissään, että psykologiatiede on tarvinnut korrektia kielenkäyttöä. Hän muistaa myös mainita, että ihmisiä täytyy ihan oikeasti kunnioittaa ja arvostaa, minkä mekin voimme täysin allekirjoittaa.  Koko blogitekstin hienous tiivistyy eräässä lukijan kommentissa: '' Asiaa, Vesa! Selkeäsanaisuus ja suoruus (tietyissä rajoissa) ei kumoa ammatillisuutta vaan vahvistaa sitä.''

Nevalainen käsittelee psykologista korrektiutta ajatuksia herättävällä ja rempseällä tavallaan kirjoittaa. Psykologinen korrektius ei aina vain oikein toimi ja psykologilla on Nevalaisen mielestä eettinen velvollisuus sanoa suoraan, että jotkut asiat vain yksinkertaisesti ovat väärin.  Nevalaista lainaten, ’’Lapsia ei saa rääkätä. Perkele.’’ 

Arkisia ongelmia verkossa - katsottuna esiripun takaa. (Satu Konsti ja Tiina Tanner)

Petteri Järvinen on opiskellut tietojenkäsittelyä
Tampereen teknillisessä yliopistossa.
Lähde: Petteri J Järvisen Facebook profiilikuva

Petteri Järvisen blogi Havaintoja digimaailmasta avaa verkon ongelmia ymmärrettävällä kielellä ja antaa vinkkejä, miten välttää huijauksia tai ratkaista ongelmia.

Petteri Järvinen on tunnettu nimi IT-alan perusasioita käsittelevistä teoksistaan. Blogissaan hän ei esittele itseään, mutta Wikipedian artikkeli kertoo hänen laajasta kirjallisesta tuotannostaan ja Ylen Elävän arkiston haastattelu kuvaa Järvisen tietä television IT-guruksi. Järvinen on rajannut yksityiselämänsä taitavasti pois blogistaan ja muista esittelyistä. Järvisellä on kyky kertoa kansantajuisesti tietotekniikan kehityksestä ja siihen liittyvistä ilmiöistä.

Järvinen käsittelee blogissaan monenlaisia tekniikkaan ja digitaaliseen maailmaan liittyviä ilmiöitä teräväpiirtokuvan laadusta aina kaamosmasennukseen ja yhteiskunnan huoltovarmuuteen. Kirjoitukset ovat tyyliltään ajankohtaisia ja niissä korostuu Järvisen oma kokemus. Järvinen antaa käytännöllisiä vinkkejä tavalliselle käyttäjälle. Hän käyttää omaa asiantuntemustaan asioiden selvittämiseen ja havainnollistamiseen. Järvinen reagoi blogin komentteihin vastaamalla ja tarvittaessa korjaamalla blogin sisältöä niin, että blogissa näkyy myöhemmin lisätyt täsmennykset. Järvinen ei kuitenkaan esittele ITC-alan tutkimuksia tai tieteellisiä lähteitä, vaan blogin aiheet nousevat arkielämästä. Hän on ahkera bloggaaja, vähintään kerran kuussa.

Aika ongelma - VR:n lipunmyynnissä

Erityisen tunteita nostattava oli Järvisen kirjoitus VR:n lipunmyyntijärjestelmän ohjelmavirheestä
-  "VR:n lipunmyyntijärjestelmässä käsittämätön bugi" 
Järvinen kertoo blogissaan vaikeuksista ostaa lippua, koska lipunmyyntijärjestelmä valittaa väärin annettua paluukellon aikaa, vaikka kellon aika on käyttäjän näkökulmasta täysin oikein syötetty. Virhe poistuu, vasta kun lähtöaikaa vaihtaa. Järvinen tuo esiin, että virhe on vakava, koska se estää asiakkaalta lipun ostamisen, eikä asiakas voi suoraan virheilmoituksesta päätellä, että miten virheen voisi korjata. Järvisen mukaan virheen takana on ohjelmoijan huolimattomuus ja ajatusvirhe. Ohjelmoja vertailee aikoja merkkijonoina vaikka niitä tulisi vertailla aikoina tai ainakin vähintään standardi mallisina lukuina. Tämä vertailu saattaa johtaa tulokseen, että paluuaika on ennen lähtöaikaa vertailun tuloksen mukaan, vaikka realielämässä näin ei olekkaan.  Järvisestä bugi on merkki ohjelmoijan huonoista taidoista tai välinpitämättömyydestä ja olisi pitänyt tulla ilmi järjestelmän testauksessa.

"Paluuaika väärin kirjoitettu -- mitä ihmettä?" - hämmestelee Järvinen.
lähde: havaintoja digimaailmasta blogi 29.9.

Aika on rahaa - tunteet kuumenee...

Blogin komenteissa tunteet kuumenevat edelleen. Toisaalta arvostellaan ohjelmoijien ja ohjelmistoja tuottavien yritysten etiikkaa ja moraalia. Erityisesti epäillään, että ohjelmistoon jätetään virheitä tahallaan, jotta niistä voitaisiin myöhemmin laskuttaa kova hinta korjauksista. Komenteissa kerrotaan muitakin huonoja kokemuksia VR:n lipunmyynnistä.  Toisaalta komentoijat tuovat esiin ohjelman testausprosessin vaikeudet ja sen, ettei kyseinen virhe ole niin alkeellinen kuin, mitä Järvinen antaa ymmärtää. Järvisen kritiikkiä pidetään kohtuuttomana. Keskustelun ja saamansa palautteen tuloksena Järvinen korjaa alkuperäistä kritiikkiä ja toteaakin eniten ihmittelevänsä virheen hidasta korjausta.

Hitaus on kuitenkin kovin suhteellista. Järvinen kirjoitti bloginsa 29.9. ja lisäyksensä mukaan hän on havainnut, että virhe on korjattu 2.10. Tähän väliin jää käytännössä vain kaksi arkipäivää. Tässä mielessä Järvisen kritiikki hitaudesta tuntuu ehkä itsessään kertovan yhdestä digiajan ilmiöstä, jossa kaikki pitäisi tapahtua minuuteissa, mieluiten sekunneissa. 

Lähteet:
Petteri Järvisen blogi Havaintoja digimaailmasta 12.11.2014 http://pjarvinen.blogspot.fi/ 
Ylen Elävä arkisto Petteri Järvisen haaastattelu 9.11.2009
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/tietotekniikkaguru_petteri_jarvinen_43527.html#media=43528
Wikipedia, Petteri Järvinen 13.11.2014 http://fi.wikipedia.org/wiki/Petteri_J%C3%A4rvinen 

Lupa kuvien käyttöön saatu Petteri Järviseltä 13.11.2014.

Hallusinointia sokkona (Henna-Riikka Kesti, Katariina Varis)

Tutustuimme Tiede- lehden verkkosivuilla julkaistavaan Käsikopelolla blogiin. Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija Jani Kaaro. Kaaron blogitekstit pohjautuvat tieteellisiin tutkimuksiin ja faktoihin, jotka hän esittää omien kokemusten ja yleismaailmallisten ilmiöiden kautta. Tekstityyli on humoristinen ja joskus jopa ironisesti kantaaottava. Monet blogin aiheista käsittelevät ihmisläheisiä, psykologisia ilmiöitä, jotka herättävät keskustelua lukijoiden keskuudessa.

Tarvitaanko hallusinaatioihin kemiallista manipulointia? Kaaro tarkastelee aihetta blogikirjoituksessaan Haluaisitko hallusinoida?

Normaalista poiketen Kaaro nostaa esiin psykedeelisten aineiden aiheuttamien hallusinaatioiden ja kokemusten positiiviset vaikutukset. Hän kuvaa kokemusten olleen ihmisille heidän elämänsä hienoimpia ja merkityksellisimpiä. Kaaro pohtii tekstin alussa jos hän tulee katumaan sitä, että ei ole kokeillut psykedeelisiä aineita. Tämän jälkeen hän esittää vaihtoehtoisen tavan nähdä hallusinaatioita.

"Tavalliset terveet ihmiset saatiin hallusinoimaan yksinkertaisella tavalla."

Kirjoituksessa keskitytään Harvardin yliopistossa vuonna 2004 tehtyyn tutkimukseen, jossa koehenkilöiden silmät pidettiin sidottuina yhtäjaksoisesti viiden vuorokauden ajan. Tämän ajanjakson aikana kymmenen kolmestatoista koehenkilöstä koki hallusinaatioita jo ensimmäisen vuorokauden aikana. Hallusinaatiokokemukset olivat erilaisia riippuen siitä, olivatko ne "sokkohallusinaatioita" vai psykedeelisten aineiden aikaansaamia. Kaaro kuvaa kirjoituksessaan tutkimuksessa ilmenneitä hallusinaatiokokemuksia, joilla hän vangitsee lukijan mielenkiinnon:

"Hän oli avannut silmänsä siteen alla ja näki edessään valoläikän, jonka keskellä oli Elvis Presley."

"hän näki esimerkiksi strobovalon, joka kulki edestakaisin hänen nenänvarttaan pitkin"

Kirjoitus keskittyy lähinnä vain hallusinaatiokokemuksiin tapauskohtaisesti. Mielestämme tutkimusta olisi voinut tuoda laajemminkin esille, jolloin lukija olisi saanut kattavamman kuvan tutkittavasta ilmiöstä.  Tutkimuksesta Kaaro nostaa kuitenkin esiin johdonmukaisia johtopäätöksiä, joita tukemaan hän on maininnut aiheeseen liittyvän uudemman tutkimuksen. Toisen tutkimuksen esille tuominen mielestämme lisää aiheen uskottavuutta ja herättää mielenkiinnon etsimään tietoa ilmiöstä laajemmin.

Mielestämme on jopa hieman pelottavaa, että ärsykkeettömässä ympäristössä hallusinaatioita voi kokea jo lyhyen ajan sisällä. Kuitenkin kirjoituksen positiivinen näkökulma hallusinaatioihin sai meidätkin lukijoina haaveilemaan näistä niin sanotuista "sokkohallusinaatioista".




Katariina Varis ja Henna-Riikka Kesti

Lähteet:
http://www.tiede.fi/artikkeli/blogit/kasikopelolla/haluaisitko_hallusinoida
http://metamythic.com/why-do-hallucinations-always-involve-geometric-tunnels/

Taloudesta on tullut ainoa kurkistusreikämme todellisuuteen (Eliisa ja Milla)

Jani Kaaron kolumni

Kuva 1. Jani Kaaro on saanut Tieto-Lauri -palkinnon
 ja tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon.

Kirjoittaja on tiedetoimittaja, Helsingin Sanomien avustaja ja tietokirjailija. Jani Kaaron kolumni julkaistaan joka toinen viikko lauantaisin HS:n nettisivuilla. Blogin tavoitteena on herättää keskustelua ja ajatuksia yhteiskunnan epäkohdista.

Keskustelua herättävä blogi

Yksi blogin erityispiirteistä on sen pessimistisyys, joka ilmenee kirjoitusten otsikkovalinnoista. Otsikot ovat kantaaottavia ja niihin on valittu selkeä näkökulma. Taloudesta on tullut ainoa kurkistusreikämme todellisuuteen -kolumnissa Kaaro esittää mielipiteensä siitä, miten taloudellinen ajattelutapa valtaa yhteiskunnan. 

Kolumneissa on runsaasti kommentteja, joista suurin osa on aiheeseen liittyviä hyvin perusteltuja mielipiteitä. Monet kommentoijat puoltavat kirjoittajan näkökulmaa, mutta muutamat uskaltavat esittää eriäviä mielipiteitä. Kommenteissa käytetty teksti on suurimmaksi osin harkittua ja asiallista. Useimmat kommentoijat pohjaavat mielipiteensä tieteellisiin teorioihin. Lukijat arvostelevat toistensa kommenttien argumentointia ja paikkaansa pitävyyttä aktiivisesti. 

Kuva 2. Kommenttien arvostelu on vaivatonta Kyllä ja Ei -painikkeiden avulla

  

Lähitarkastelussa kolumni taloudesta

Taloudesta on tullut ainoa kurkistusreikämme todellisuuteen -kirjoitus perustuu F.S. Michaelsin megatarinaan, joka kertoo todellisuutemme kaupallistumisesta. Siinä Kaaro vertaa entistä ajattelutapaamme nykyiseen megatarinaan. Ymmärtääksemme megatarinalla tarkoitetaan talouskasvun asettamista tärkeimmäksi prioriteetiksi. Tällaisessa todellisuudessa ihmiset ajavat omaa etuaan parantamalla taloudellista asemaansa. Havainnollistamiseen hän käyttää kirjasto -esimerkkiä. Perinteisesti kirjasto on ollut politiikan ja markkinoiden ulkopuolella, mutta megatarinassa kirjastosta tulee myyjä ja asiakkaasta ostaja. Mielestämme esimerkki on hieman keinotekoinen ja irrallaan todellisuudesta. Kirjasto tuskin muuttuu maksulliseksi tulevaisuudessa, ja jos muuttuukin, sen toiminnasta tulee kannattamatonta. 

Kaaro tiivistää megatarinan perusajatuksen yhteen virkkeeseen: 

"Tämä monokulttuuri säilyttää vain asiat, jotka ovat linjassa taloudellisten prinsiippien kanssa, niin että taloudellisista prinsiipeistä tulee luonnollinen ja ainoa tapamme ajatella."

Kaaro viittaa tekstissään tieteelliseen teokseen Monoculture – How One Story is Changing Everything (F.S. Michaels, 2011) ja muissa teksteissään tunnettujen filosofien ajatuksiin. Kärkevätkin mielipiteet perustuvat tieteellisiin teorioihin.

Tämän tekstin kommenteista löytyy sekä puoltavia että vastustavia mielipiteitä. Vastaanväittäjistä suurin osa on sitä mieltä, ettei ns. megatarina ole ainut vaihtoehto tulevaisuudelle. Yksi mieleenjäävimmistä ajatuksista on nimimerkiltä skiidu:

"Kun robotit hoitavat suurimmanosan meidän töistä taloudellisista asioista tulee merkityksettömiä ja muille tarinoille tulee tilaa"

Suurimmaksi osaksi kommenteissa kiitellään Kaaron ajatuksia. Monet kommentoijista vaikuttavat seuraavan aktiivisesti Kaaron julkaisuja ja blogilla näyttäisi olevan melko vakiintunut lukijakunta.

Lähteet

Linkki alkuperäiseen tekstiin, kuva 2: http://www.hs.fi/tiede/a1412656569885
Kuva 1. http://www.meidanperhe.fi/artikkeli/kolumnit/mina_mokasin

Kypsäkö konkurssiin? (Aleksanteri R, Teemu N.)

Sami Kettunen on IT-alan kasvuyrityksen Bitcomp Oy:n toimitusjohtaja, joka on valmistunut Jyväskylän yliopistosta kauppatieteiden maisteriksi. Hän toimii useiden kasvuyritysten sparraajana ja on kirjoittanut tietokirjoja esimiestyöstä ja projektinhallinnasta. Kauppalehden sivustolla olevassa blogissaan (http://blog.kauppalehti.fi/blogaajat/sami-kettunen) hän ottaa kantaa kasvuyritysten toimintatapoihin, sekä tarjoaa omaa näkemystään kasvuyritysten kehittämiseen. Kettusen blogin tavoitteena on herättää ajatuksia yrityksen kasvuun liittyen.

Blogin kirjoitustyyli on asiallinen, kiinnostava ja helposti luettava. Kettusen blogeissa ei viitata tehtyihin tutkimuksiin, vaan hän käyttää pohjatietona omakohtaisia kokemuksiaan.  Mielestämme hän käyttää kirjoituksissaan kantaaottavaa, mutta ei tieteellistä tyyliä, joten blogikirjoitukset ovat  enemmänkin kolumnin tyylisiä.

Otimme lähempään tarkasteluun Kettusen blogikirjoituksen ”Konkurssi vapauttaa”. Hän ruotii kirjoituksessaan yritysmaailman tabua, konkurssia. Hänen mukaansa yritystoiminnan loppumiseen voi olla monia eri syitä, kuten esimerkiksi suuren tilaajan vaikeudet, tai yrityksen liiketoiminnan pitkäaikainen kannattamattomuus.

investorplace.com

Blogikirjoitus on mielestämme tyyliltään  kantaaottava mielipidekirjoitus, joka käsittelee pienyrittäjien konkurssia hieman toisesta näkökulmasta, mihin ollaan yleensä totuttu. Kettunen korostaa, että ongelmat on havaittava ajoissa, ja ne on kohdattava rehellisesti. Hänen mielestään yrityksen ei ole häpeällistä ajautua konkurssiin, sillä se voi monesti olla uusi mahdollisuus kannattavammalle liiketoiminnalle. Kettunen käsittelee aihetta blogissaan hyvin inhimillisesti sekä myötämielisesti, tämä käy ilmi mm. solidaarisesta asenteesta ja kannustavasta näkökulmasta. Hän hyödyntää kirjoituksessaan hyvin omakohtaisia kokemuksiaan.  

Mielestämme blogissa olisi voinut olla enemmän argumentointia omien mielipiteiden tueksi, sekä mahdollisesti myös tarkastella konkurssia eri näkökulmista. Kirjoittaja tuo selkeästi esille kirjoituksessaan oman positiivisen asenteensa yrittäjyyttä kohtaan. Tämä ilmenee lämpimänä ja ymmärtäväisenä suhtautumisena jopa konkurssiin hakeutumiseen, joka esimerkiksi työntekijän mielestä voi vaikuttaa kovin radikaaliltakin ratkaisulta. Mielestämme Kettunen olisi voinut ottaa hieman lievemmän suhtautumisen konkurssiin hakeutumisen puolesta, sillä se on yritysten kannalta melko lopullinen ratkaisu. Kirjoitukseen olisi voinut ottaa myös hieman lisää näkökulmia syistä, jotka johtavat pienyrittäjän konkurssiin. 

Lähteet;

http://investorplace.com/wp-content/uploads/2011/07/bankruptcy_next_exit_sign_630_flickr.jpg   vierailtu 13.11.2014

Kettunen, Sami. Kauppalehti 2014. http://blog.kauppalehti.fi/blogaajat/sami-kettunen