Sosiaalinen näkökulma älykkyyteen (Janina ja Johanna, Helin ryhmä)

Blogin kirjoittaja on sosiaalipsykologian opiskelija Helsingistä. Blogissa hän ei kuitenkaan kirjoita omalla nimellään. Kirjoittaja tarkastelee eräässä postauksessaan älykkyyttä sosiaalipsykologisesta näkökulmasta: henkilön sosiaalinen asema ja suosio vaikuttaa siihen, kuinka älykkäänä muut pitävät häntä. Tekstissä tarkastellaan myös sitä, kuinka tärkeää älykäs keskustelu on sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

Ihmisillä on taipumus tehdä päätelmiä henkilöistä, joiden kanssa he ovat vuorovaikutuksessa: sosiaalisessa vertailussa ihmiset vertailevat esimerkiksi toisten älykkyyttä tai sosiaalisia taitoja omiinsa. Sosiaalisten taitojen ansiosta voi olla helpompi antaa älykäs kuva itsestään. Tästä esimerkkejä ovat kyky perustella vaikkapa poliittisia mielipiteitään ja vastata luontevasti toisen kommentteihin ja kysymyksiin. Kirjoittaja ehdottaakin, että tämänkaltaisia taitoja voitaisiin pitää yhtenä älykkyyden merkkinä. Perinteinen älykkyysosamäärä testi ei huomio sosiaalisia taitoja, mutta sen huomioiminen älykkyyden määritelmässä olisi mielenkiintoinen näkökulma.

Kirjoittaja ei huomioi psykologian tutkimusperinnettä älykkyydessä: hänen mukaansa älykkyyden tutkimuksesta puuttuvat metodit ja se, mitä pidetään älykkäänä on subjektiivista ja suhteellista. Se ei oikeastaan pidä paikkaansa, koska psykologiassa on käytetty älykkyystestejä jo pitkään ja niiden avulla voidaan määrittää älykkyys objektiivisesti. On kuitenkin toinen kysymys, onko älykkyys muutakin kuin testitulos. Ymmärrettävää sinänsä, että kirjoittaja haluaa keskittyä älykkyyden ilmenemiseen vuorovaikutuksessa ja käsityksiin toisten ihmisten älykkyydestä, koska se on lähempänä hänen tieteenalaansa kuin älykkyyden testaaminen standardisoiduilla testeillä.

Kirjoittaja pohtii älykkyyden ilmenemisen lisäksi sitä, tarvitseeko keskustelun ylipäätään olla älykästä. Aina keskustelun tavoite ei ole oppia tai sanoa mitään järkevää. Olennaista on pikemminkin se, että halutaan olla vuorovaikutuksessa keskustelukumppaneiden kanssa. Silloin keskustelua halutaan pitää yllä, vaikka ei olisi enää mitään erityisempää sanottavaa. Huomaan itsekin, kun olen tarpeeksi kauan puhunut kavereiden kanssa, että jutut alkavat koko ajan vain mennä hölmömmiksi - se on yleensä vain hauskaa. Tällaisessa tilanteessa ei myöskään kyseenalaisteta toisten sanomien asioiden järkevyyttä: kirjoittajankin mukaan on oleellisempaa kuka sanoo, kuin se mitä hän sanoo.

Kirjoittaja käyttää esimerkkinä keskustelua ryhmän kanssa, johon ei juurikaan tuntenut kuuluvansa. Jos ei tunne kuuluvansa ryhmään, ei välttämättä nauti keskustelusta, jolla on vain sosiaalisia tavoitteita. Toisinaan keskustelussa voi kuitenkin olla tavoitteena oppia uutta tai välittää muille omia näkemyksiä. Tämän tapaista keskustelua saatetaan käydä esimerkiksi oppitunneilla tai työpaikalla. Silloin ei oikeastaan ole yhtä olennaista, pitääkö keskustelukumppaneidensa seurasta. Näkemykset älykkäästä keskustelusta ovat lähinnä kirjoittajan omaa pohdintaa ja hän tieteellisten lähteiden sijaan viittaa “vanhaan viisauteen”. Havainnot ovat silti mielenkiintoisia.

Kirjoittaja ei viittaa juurikaan tutkimuksiin, joissa älykkyyttä tutkittaisiin sosiaalipsykologisesta näkökulmasta, eli idea saattaa olla hänen oma ehdotuksensa. Hän ei ole vielä ihan alansa ammattilainen, mutta opiskelijana hallitsee käsitteitä ja teorioita ja soveltaa niitä käytäntöön. Hän esimerkiksi viittaa klassisiin teorioihin, kuten Piaget:n kognitiivisen kehityksen teoriaan, sekä Kohlbergin moraalin kehityksen teoriaan. Uusimpia tutkimuksia hän ei kuitenkaan tekstissään esittele, eikä käytä lähdeviitteitä. Käsitteistä hän käyttää esimerkiksi diskurssianalyysia, jota hän ehdottaa menetelmäksi tutkia älykkyyden ilmenemistä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

Tekstissä näkyy rennohko ote: siinä esimerkiksi kiroillaan, mikä ei sovi tieteelliseen asiatekstiin. Blogitekstin ei kuitenkaan tarvitse välttämättä olla kuivan asiallinen, vaan myös viihdyttävä. Lukijakunta ei luultavasti olekaan sosiaalipsykologian ammattilaisia, jotka etsisivät sieltä uusimpia tutkimustuloksia. Kirjoittaja kirjoittaakin blogia lähinnä itselleen, jotta voisi prosessoida oppimaansa ja soveltaa sitä käytäntöön. Blogi on ymmärrettävästi kirjoitettu ja sitä on helppo lukea. Blogia pystyy siis lukemaan kaikki, jotka ovat aiheesta kiinnostuneita ja haluavat oppia jotain jopa uudesta tieteenalasta.

Blogiteksti lähitarkastelussa - “Älä osta Alexandrian rahastoja!” (Joonatan L. & Kristiina H, Helin ryhmä)

Tässä tekstissä pyrimme analysoimaan blogitekstin tieteellisyyttä ja kirjoittajan argumentaatiota sekä tuomaan esille muita mielenkiintoisia havaintoja tekstistä. Tarkastelemme myös lähemmin yksittäistä blogia (”Älä osta Alexandrian rahstoja!”). Blogin aiheena ovat kauppakorkeakoulun opinnot, ja sen nimenä toimii yksinkertaisesti “Kauppakorkeakoulu”. Kylteri, blogin kirjoittaja, on tuleva ekonomi. Hän kirjoittaa pääasiassa opiskelustaan, keskittyen ohella myös talouselämään ja politiikkaan. Tavoitteeksi voisi ajatella omien ajatusten ja kokemusten jaon. Kirjoittajan kohderyhmä on muut taloudesta kiinnostuneet nuoret opiskelijat jotka ovat samassa elämäntilanteessa.

Blogista kiinnostavan tekee sen monipuolisuus. Kirjoittajan blogitekstit käsittelevät talouteen liittyviä aiheita kuten, opintotuki, sijoittaminen, pankkikriisit, inflaatio, rahoituskriisi jne. Tämän lisäksi blogista löytyy monia muitakin myös yhteiskunnallisesti merkittäviä aiheita politiikan saralla. Vaikka blogitekstit ovat talouden saralla mielenkiintoisia ja yhteiskuntaa koskettavia, niissä ei tapahdu juurikaan keskustelua. Tämä voi johtua siitä, että lukijat kokevat blogitekstien aiheet kuiviksi tai he eivät koe niitä tarpeeksi ajatusta herättäviksi. On myös mahdollista, että potentiaaliset lukijat joita kiinnostaa talous, eivät koe nuoren kylterin tekstejä tarpeeksi asiantunteviksi ja hakeutuvat muiden tieteellisempien tekstien pariin. Merkittävä havainto minkä teimme oli se, että useimmat blogitekstit, joita luimme eivät kannustaneet keskusteluun bloggaajan ja lukijan välillä. Tämä on erityisen tärkeää, jos blogissa halutaan luoda keskustelevaa ilmapiiriä.

                      Blogissa ei juurikaan kerrota uusista tutkimuksista, sillä se perustuu pääosin kirjoittajan omiin mielipiteisiin. Myöskään lähteitä ei juurikaan ole esillä. Kirjoittaja ei todennäköisesti koe tarpeelliseksi perustella mielipiteidensä pohjalle rakennettua tekstiä. Päiväkirjamaisessa blogissa harvoin koetaan tarpeelliseksi lähteiden esille tuominen, jotta lukija pääsisi itse tarkistamaan tiedon paikkansapitävyyden.

                      Kirjoittajan tyyli vaihtelee teksteittäin. Yleisin tuntuu olevan kuitenkin mielipidekirjoitukseen viittaava tyyli. Osassa teksteistä on kuitenkin selkeästi hyödynnetty päiväkirjamaista tyyliä (ks. “Asunnon metsästäjän mietelmiä” eli uusin blogiteksti). Päiväkirjamaiset tekstit pohjautuvat kirjoittajan omiin kokemuksiin. Tekstissä “Asunnon metsästäjän mietelmiä” esiintyy paljon väitteitä, jotka lukija pystyy helposti kategorisoimaan mielipiteiksi.

                      Osalla teksteistä tuntuu olevan tieteellistä pohjaa. Etenkin taloutta ja politiikkaa käsittelevät tekstit on kirjoitettu todennäköisesti yliopiston sekä muiden ns. valtavirtalähteiden kautta hankittujen tietojen pohjalle. Tätä on kuitenkin vaikea todistaa, sillä harvoissa teksteissä on mainittu lähteitä tai ylipäätään mitään työkalua, millä lukija voisi vaivattomasti tarkistaa esitettyjen tietojen paikkansapitävyyden. Näin ollen teksteissä esitettyjen näkökantojen tulkitseminen henkilökohtaisiksi mielipiteiksi on todennäköisesti kannattavampaa, ja lähempänä totuutta.

(https://pixabay.com)

Valitsemamme blogitekstin teema on sijoittaminen. Keskeisenä väitteenä esille tulee se, millä keinoin sijoittamisesta kiinnostunut voi sijoittaa rahansa hyötymällä siitä mahdollisimman paljon. Kirjoittaja pyrkii ohjaamaan sijoittajaa toimimaan tietyllä tavalla lähinnä jakamalla tarkoin pohjustettuja mielipiteitään oikeanlaiseen sijoittamiseen.

Teksti on tarkkaan mietittyjen väliotsikoiden avulla jäsennelty ja pelkästään niistä saa kirjoittajan kannan selkeästi esille. Kirjoittaja tuo esille väitteen, jonka mukaan asiantuntematonta sijoittajaa on mahdollista ohjata vaivattomasti haluttuihin suuntiin kolmannen osapuolen toimesta. Kirjoittaja antaa kuitenkin ohjeita tämän välttämiseksi perustellen väitteensä eri tavoin, ja lopettaa tekstinsä tarjoamalla oman ratkaisunsa sijoittamiseen liittyen.

Kirjoittajan käyttämä argumentointi voidaan kategorisoida helposti lähinnä mielipiteiden alle, sillä kirjoittaja perustelee näkökantansa nimeämättä kuitenkaan suoraa lähdettä tiedoilleen. Näin ollen lähteitä esiintyy rajatusti, eikä niitä mainita suoraan. Lukijan täytyy olla valmis etsimään tekstin väitteitä pohjustavia tietoja itse, mikäli haluaa tarkistaa kirjoittajan esittämien tietojen paikkansapitävyyden. Tekstissä esiintyy monia suoria väitteitä sekä sijoittamiseen että sen eri osapuoliin liittyen. Siinä kuitenkin nimetään konkreettisesti vain yksi osapuoli, Alexandrian rahastot. Jo otsikko kertoo suorasanaisesti, mitä kirjoittaja on mieltä tekstin ainoasta nimetystä osapuolesta.

Vähällä tarkastelulla huomaa, että teksti on rakennettu selkeäksi kokonaisuudeksi ja jakautuu kolmeen osaan väliotsikoiden avulla. Myöskin vähäinen määrä lähteitä on sulautettu osaksi tekstiä. Kirjoittaja käyttää avuksi paljon aihekohtaista terminologiaa sekä aiheen esittelyyn että näkökantojensa tukemiseen. Esimerkiksi ensimmäisessä kappaleessa mainittu moderni portfolioteoria (Harry Markowitz, 1950) on laaja ja kattavasti käsitelty termi, mikä antaa lukijalle tukevan pohjan kirjoittajan näkökannasta.

Toisen väliotsikon alla perustellaan aikaisempia näkökantoja uudella argumentaatiokeinolla; matemaattisesti. Kirjoittaja esittää laskelman, mikä tuo konkreettisesti esille edellisten näkökantojen seuraamisen kannattavuuden. Lähteitä on edelleen niukasti, mikä jättää lukijan nojaamaan lähinnä omaan lähdekriittisyyteensä. Kolmannessa kappaleessa kirjoittaja esittää oman ratkaisunsa omakohtaisten kokemustensa kautta. Kirjoittaja kertoo lukijalle kuitenkin syyn siihen, miksi on päätynyt juuri esittämäänsä ratkaisuun.

(http://www.sbi-e.com/2016/09/17/drip-investing/)

”Älä osta Alexandrian rahastoja!” blogitekstiä oli mielenkiintoista lukea ja se antoi hyvän kuvan sijoittamisen perusperiaatteista. Teksti on erittäin päiväkirjamaista ja lukijana tuntuu, että tekstin sisältö on kirjoittajan tunnilla oppimaa asiaa. Tämän takia blogia on ehkä vaikea kommentoida, koska se ei sisällä mahdollisia avoimia kysymyksiä tai jätä tulkinnan varaa väitteille. Kirjoittaja argumentoi useimmat väitteensä kokemuksiensa kautta. Tekstiä on kuitenkin vaikea kommentoida jos lukijalla ei itsellään ole vastaavanlaista kokemusta asiasta.

Tekstistä huomaa monia hyvän verkkotekstin piirteitä, sillä esimerkiksi selkeä rakenne tulee ilmi jo tekstiä silmäillessä. Tekstin lyhyys ja ytimekkyys eivät kuitenkaan ole luotu sisällön kustannuksella, sillä kirjoittaja pitää omaperäisen kirjoitustyylinsä läsnä tekstin läpi. Selkeä lauserakenne ja jäsennellyt kappaleet muodostavat tekstistä yhtenäisen kokonaisuuden. Ne antavat samalla vaikutelman viimeistellystä tekstistä. Argumenttien tyyli vaihtelee kappaleittain matemaattisesta laskemasta omakohtaiseen kokemukseen, häiritsemättä kuitenkaan tekstin yhtenäisyyttä. Tämän myötä huomataan, että verkkotekstin ja tieteellisen tekstin hyviä piirteitä on mahdollista yhdistää monipuolisesti. 

Käytetty aineisto:

http://kauppakorkeakoulu.blogspot.fi/2011/11/ala-osta-alexandrian-rahastoja.html

http://www.helsinki.fi/kksc/finska/finska_3/1tiet.pdf 

http://www.taloudellinenriippumattomuus.com/2009/03/moderni-portfolioteoria.html 

Pohdintaa siitä, mikä on tarpeeksi hyvä elämä eläimelle, joka päätyy lautasellesi (Salla ja Sofia, Helin ryhmä)

Kaupan hyllyt ovat pullollaan erilaisia lihavalmisteita, joiden mainoslauseet luovat pehmoisia mielikuvia tuotteistaan. Moni nykyajan lapsi on vieraantunut prosessista, jossa eläin kulkee tehtaasta lautaselle.

Elina Lappalainen pohtii Syötäväksi kasvatetut -blogissaan tuotantoeläinten hyvinvointia Suomessa. Lappalainen on ammatiltaan toimittaja ja tietokirjailija, ja maatalousaiheisen juttusarjan kirjoittaminen Helsingin Sanomiin innosti häntä pohtimaan eläinten hyvinvointia syvemmin. Hänen esikoisteos Syötäväksi kasvatetut on palkittu Tieto-Finlandialla sekä Kanava-palkinnolla.

Blogissaan Lappalainen pohtii sitä, mikä on tarpeeksi hyvä elämä eläimelle, joka päätyy lopulta ihmisten ruokapöytään. Hän korostaa, että vastuu tuotantoeläinten hyvinvoinnista on meillä ihmisillä, ja blogin tavoitteena on vaikuttaa ihmisten ajattelutapoihin. Realististen ja hänen omiin kokemuksiin perustuvien tekstien kautta Lappalainen pyrkii vaikuttamaan kuluttajiin ja lisäämään tietoisuutta eläimien kohtelusta. Sekä positiivisten että negatiivisten esimerkkitapausten kautta kirjoitukset pohtivat niin elintarviketuotannon eettisyyttä, luomutuotannon hyviä ja huonoja puolia sekä sitä, miten kertoa lapsille lihan alkuperästä.

Ulkoasultaan blogi on selkeä ja helppolukuinen, ja näin tavallisenkin tallaajan ymmärrettävissä. Lappalainen esittää vahvatkin mielipiteensä todenmukaisesti ilman kiihkoamista, ja perustelee omat näkökulmansa harkitusti. Elintarviketuotanto vaikuttaa ympäristön tuhoutumiseen ja kasvavaan hiilijalanjälkeen, ja blogin aiheuttama keskustelu onkin hyvin tervetullutta. Nämä ongelmat ovat maailmanlaajuisia, ja siksi blogin aihe on erittäin ajankohtainen.

Blogia selatessa huomaa, että kirjoittaja on hyvin kiinnostunut lapsinäkökulmasta ja hän pohtiikin aihetta useassa postauksessaan. Hän on myös kirjoittanut aiheesta lastentietokirjan nimeltä Nakki lautasella. Kirjan tarkoituksena on helpottaa vanhempia kertomaan lapsille lihan alkuperästä ja eläintuotannosta realistisesti lapsen kehitystasolle sopivalla tavalla. Kirja on herättänyt keskustelua ja saanut positiivista huomiota.

http://www.kirja.fi/kirja/elina-lappalainen/nakki-lautasella/9789513181970/

Blogikirjoituksessa ”Uskaltaako lapselle kertoa, mistä nakit tulevat?” Lappalainen pohtii, mitä aikuiset kertovat lapsille eläintuotannosta ja miten lihansyöntiä perustellaan perheissä. Toiseen ääripäähän kuuluvat ne, jotka kaunistelevat ja piilottelevat totuutta lapsilta. Toisille perheille taas eläinten kasvattaminen ja teurastaminen on elinkeino ja vaarana on se, että eläimet aletaan nähdä vain tuotantovälineinä. Hän huomaa epäkohdan myös siinä, millaisen käsityksen lastenkirjat ja -ohjelmat antavat eläinten kohtelusta. Mudassa möyrivät siat ja vapaana loikkivat kanat ovat kaukana todellisuudesta. Siksi Lappalainen halusikin kirjoittaa aiheesta realistisen lastenkirjan.

Blogista mielenkiintoisen tekee se, että aihe koskee jokaista ihmistä jokaisena päivänä. Onhan syöminen ihmisen perustarve. Kiinnostavuutta lisää se, että blogi avaa ovia paikkoihin, joihin tavallisella kuluttajalla ei ole pääsyä. Blogin kautta ihmisten tietoisuus aiheesta lisääntyy, jolla voi olla vaikutuksia myös ruokatottumuksiin. Koimme blogissa hyvänä sen, että negatiivisten esimerkkien rinnalle oli nostettu hyviä kokemuksia lihatuotannosta, eikä teksteillä haluttu luokitella ihmisiä lihansyönnin mukaan.

Jokainen tekee omat kulutuspäätöksensä, eikä se vaikuta ihmisarvoon. Myös lapsinäkökulman huomioiminen on mielestämme tärkeää, sillä muutos lähtee kasvatuksesta. Blogin lukeminen avasi silmiämme lihantuotannosta, ja herätti pohtimaan omia kulutustottumuksiamme ja mahdollisuuksiamme vaikuttaa eläinten kohtaloon omilla valinnoillamme.

Subjektiivisuus osana tieteestä tiedottamista (Mikko ja Nico, Helin ryhmä)

Valitsemamme blogi on Minna Meriläinen-Tenhun kirjoittama Tiedevelhot ja mediahippa. Blogissa pohditaan tieteen ja julkisuuden suhdetta sekä tieteestä tiedottamista. Kirjoittaja tekee tiedeviestintää Helsingin yliopistossa ja artikkelit pohjautuvatkin pitkälti hänen omaan kokemukseensa. Blogin voi kuitenkin sanoa olevan varsin tieteellinen, koska omien kokemuksien lisäksi viitataan myös toisiin alan henkilöihin ja tutkimuksiin sekä pitäydytään tyylillisesti asiatekstissä. Blogin tavoitteena on nostaa esiin kiinnostavia seikkoja, tilastoja ja ilmiöitä liittyen tieteen popularisointiin tai ylipäänsä tieteen ja julkisuuden yhteyteen. Pääasiallinen teema on tiedottaminen.

Valitsimme blogin, koska se puhuu kiinnostavasti tieteen yleistajuistamisesta ja käsittelee ajankohtaisia tapahtumia ja ilmiöitä. Mielenkiintoista on, että blogissa ei ole omaa keskustelupalstaa eli tekstejä ei voi kommentoida suoraan blogisivulla. Tekstien lopussa on kuitenkin jakomahdollisuus sosiaalisen median kanaviin. Vaikka blogissa kehotetaan keskusteluun Twitterissä, niin kirjoittaja ei juurikaan mainosta omia blogitekstejään. Luonnollisesti tämä vaikuttaa lukijoiden määrään. Tästä seuraa, että keskustelua ei juurikaan ole, vaikka blogin aiheena on viestintä.

Kiinnitimme huomion erityisesti Tolkun tiedettä-artikkeliin, joka herätti kysymyksiä tieteen yleistajuistamisesta ja subjektiivisuuden mahdollisuudesta osana tieteestä tiedottamista. Tekstissä Meriläinen-Tenhu pohtii, että voiko tiedote olla subjektiivinen. Hän kertoo, että hänen ensimmäinen reaktionsa tuohon kysymykseen oli, että ei tietenkään. Näin varmaan ajattelisi ensiksi melkein kuka tahansa. Pohdittuaan aihetta Meriläinen-Tenhu kuitenkin myöntää, että tiedotteessa on loppujen lopuksi useita mahdollisuuksia subjektiivisuudelle. Tiedotteet kulkevat monien ihmisten kautta ja jokaisella on mahdollisuus jättää oma jälkensä tekstiin. Meriläinen-Tenhun mielestä tärkeintä kuitenkin on, että asia tulee ymmärretyksi. Parhaimmillaan tieteellinen viestintä on kuin normaalia arkipäiväistä kommunikointia ihmisten kanssa.

Valinnat subjektiivisuuden ja objektiivisuuden välillä voivat olla aikamoista nuorallakävelyä.

Mielestämme tieteestä tiedottamiseen liittyvä subjektiivisuus ei ole niin paha asia kuin äkkiseltään kuulostaa. Tiedotteen kulloinenkin kohderyhmä voidaan ottaa paremmin huomioon, mikäli esimerkiksi sen tyyli on tiedottajan muokattavissa. Jos tiedote on suunnattu enemmän akateemisiin piireihin, sen sisältö voi olla teknisempää kuin, jos tiedote olisi suunnattu kaikille. Monestikin samaa julkaisua popularisoivat monet eri tahot. Eri tekijät voivat keskittyä niihin asioihin, jotka koskettavat heidän kohderyhmiään eniten. Meriläinen-Tenhukin kehottaa kirjoittajia tuntemaan yleisönsä.

Toisaalta jos subjektiivisuus korostuu liikaa, kirjoittaja voi esimerkiksi jättää tiedotteesta pois tärkeitä asioita, joita häntä ei kiinnosta tuoda esille tai joita hän ei koe jostain syystä relevantteina. Samasta asiasta voi saada hyvinkin erilaisen kuvan riippuen siitä, mitä korostetaan. Yleensä tiedote kuitenkin kulkee usean henkilön kautta, joten yhden henkilön mielipiteet eivät voi nousta liian vahvasti esille. Tärkeää on joka tapauksessa muistaa, että subjektiivisuuden ei tarvitse, eikä pidäkään tarkoittaa tosiasioiden muuttamista. Tieteen popularisoinnin tarkoituksena tulee olla laajemman ymmärrettävyyden takaaminen samoilla faktoilla. Subjektiivisuus ja objektiivisuus voivat tarvittaessa kulkea rinnakkain.

 

- Mikko ja Nico

 

 

Tekstin kuva: https://rawmultimedia.files.wordpress.com/2013/09/cloud-walking-wire-business-man-600x361.jpg

Oikeudenkäynti uhrille – turvattomuus vai turva? (Emmi ja Reeta, Helin ryhmä)

Tarkastelimme Psyjuridica -blogia, joka yhdistää psykologian ja oikeustieteen aiheita. Sitä ylläpitävät sekä kirjoittavat Helinä Häkkänen-Nyholm, Jan-Olof Nyholm, Maaret Kallio ja Saara Malinen. Heidän koulutuksissa yhdistyy psykologiaa, sosiologiaa ja oikeustiedettä. Heidän lisäksi blogissa voi vierailla muita asiantuntijoita, jotka voivat tuoda oman näkökulmansa blogitekstissään. Blogi käsittelee muun muassa oikeusprosessiin, oikeuspsykologiaan, rikollisuuteen, lainvalvontaan sekä oikeudelliseen asiantuntijuuteen liittyviä asioita. Blogi on suunnattu niille, jotka ovat kiinnostuneet esimerkiksi oikeuspsykologian aihepiiristä sekä niille joita kyseiset asiat koskevat esimerkiksi avioeron kokeneet.

Blogissa on asiantunteva lähestymistapa. Osassa blogikirjoituksissa tulee esille kirjoittajan oma mielipide neutraalisti. Kirjoitukset käsittelevät ajankohtaisia ja kansaa herättäviä aiheita kuten uutisissa olleet tragediat ja pyrkivät näin herättämään keskustelua ihmisten kesken. Eniten keskustelua on luonut Rautavaaran tragedia. Se kertoo perheenäidistä, joka ajoi parisuhderiidan jälkeen tahallisesti kolarin surmaten itsensä sekä kolme lastansa. Kommenteissa kyseenalaistetaan blogitekstin näkökulmaa: Entä jos äiti olikin tunteiden vallassa palaamassa kotiin ja suistui päin bussia vahingossa? Blogi käsittelee ensisijaisesti tällaisia vakavia aiheita eikä humoristisia. Osassa kirjoituksia on näkyvissä myös tutkimustuloksiin viittaamista.

Valitsimme tarkasteltavaksi tarkemmin Maaret Kallion kirjoittaman tekstin Seksuaalisen väkivallan uhri oikeudenkäynnissä. Kallio kuvailee uhrin tuntemuksia ja ajatuksia oikeudenkäynnin aikana. Vaikeiden asioiden kertominen julkisesti on raskasta, kun niiden muistelukin on raastavaa. Kallion mukaan kaikkein keskeisimpiä lähtökohtia tilanteen siedettävyydelle uhrin kannalta ovat tukihenkilöiden tuoma turva, kohtaamistilanteiden rajaaminen ja luottamus asianajajaan.

Kallio painottaa myös tuomarin roolia oikeudenkäynnissä. Tuomarin pienetkin eleet vaikuttavat uhrin kokemukseen tilanteesta. Tuomarin on tärkeä vaatia asiallista haastattelutyyliä sekä puuttua alentaviin kommentteihin. Kaikkein tärkeintä Kallion mielestä on myötätuntoinen lähestymistapa uhriin. Se auttaa uhria vastaamaan kysymyksiin, vaikka se onkin haastavaa. Koko oikeudenkäynnin täytyisi olla kunnioittava uhria kohtaan, jotta hän tuntee olonsa turvalliseksi.

Voiko uhrin kokemuksia tai ajatuksia koskaan edes ymmärtää, jos ei itse ole kokenut samaa? Seksuaalisen väkivallan uhri kokee suurta häpeää sekä syyllisyyttä. Uhrin on vaikea puhua aiheesta tai jopa muistaa tapahtumia. Uhrien olisi tärkeää saada apua mahdollisimman pian tapahtumien jälkeen eikä monien vuosien päästä, jolloin ongelmiin on vaikeampi puuttua. Yhteiskunta kokee yleensä seksuaalisen väkivallan vaikeaksi asiaksi, mikä vaikeuttaa puolestaan uhrin avautumista asiasta. Seksuaalisesta väkivallasta tulisi puhua avoimemmin ja sen puhumisen tärkeydestä tulisi levittää tietoa. Myötätuntoisuus ja herkkyys uhrin tuntemuksille oikeudenkäynnissä onkin välttämätöntä, jottei uhrin mielenterveys kärsisi enempää. Uhri ei ole koskaan itse syyllinen tapahtuneeseen, joten hänen ei pitäisi kärsiä oikeudenkäynnissä.

http://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/kriisityontekija-seksuaalinen-vakivalta-parisuhteessa-yleisempaa-kuin-luullaan/5251234

Kallion kirjoituksen aihe on merkityksellinen yhteiskunnan kannalta. On hyvä, että se on tuotu esiin. Kallion näkökulma seksuaalisen väkivallan uhrista oikeudenkäynnissä on erilainen ja mielenkiintoinen. Kirjoituksessa nostetaan merkittäviä huomioita, joita ei välttämättä tulisi edes ajatelleeksi. Olisi kuitenkin ollut mielenkiintoista kuulla enemmän seksuaalisen väkivallan tekijän suhtautumisesta ja reagoimisesta uhriin. Voisiko tekijä toiminnoillaan helpottaa uhrin olotilaa ja kokemusta oikeudenkäynnistä?

Emmi ja Reeta

Arvoa ei voida mitata rahassa (Anna ja Saila, Helin ryhmä)

Arvoa ei voida mitata rahassa

Tässä tekstissä havainnoimme blogitekstin tieteellisyyttä ja pohdimme kirjoittajan tapaa argumentoida omassa tekstissään. Tarkastelemme myös lähemmin yhtä kolumnia, ja otamme kantaa siinä käsiteltävään aiheeseen. Tiedetoimittaja ja tiedekirjailija Jani Kaaro kirjoittaa kolumneja Helsingin Sanomiin. Hänen kolumniensa tavoitteena on ottaa kantaa ja herättää keskustelua ajankohtaisista asioista. Blogin kohteena ovat työikäiset, ajankohtaisista, usein yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneet ihmiset. Kolumnit ovat melko kantaaottavia, sisältäen suoria väitteitä, kritiikkiä sekä värikästä kieltä. Monissa Kaaron kolumnien alussa on johdatteleva tarina, joka kiinnittää lukijan huomion tekstin aiheeseen.

Kolumnissa ”työttömiä nöyryytetään ja heiltä viedään ihmisarvo” Kaaro pohtii, kokevatko työttömät, ettei heitä kunnioiteta, koska heillä ei ole työtä.  Mielestämme kolumnin otsikko on hieman harhaanjohtava, koska hän käsittelee sen aihetta vasta aivan kolumnin lopussa. Kolumnissa on johdatteleva tarina, jossa hän mainitsee floridalaisen pojan Bernardin, joka taisteli mustille äänioikeuden, koska oli rohkea ja pääsi nöyryytyksen yläpuolelle. Hänen johdatteleva tarinansa ei liity suoranaisesti työttömiin, vaan lähinnä ihmisarvoon. Ehkä hän antaakin tällä lukijoille mahdollisuuden pohtia itse työttömien ihmisarvoa. Tämä kolumni on herättänyt myös eniten keskustelua (279 kommenttia). Kommentit ovat usein pitkiä, kantaaottavia ja hyvin perusteltuja. Kommentit ovat asiallisia, hyvä kielisiä keskusteluja lukijoiden välillä. Blogissa on myös mahdollisuus antaa palautetta kommenteista: Samaa mieltä: Kyllä/ Ei, Hyvin argumentoitu: Kyllä/Ei.  Kaaron kolumneissa lähdeviitteitä ei ole lainkaan merkitty, vaan kolumnissa mainitaan esimerkiksi epämääräisesti “tuhansista” ihmisistä, jotka epäilevät, etteivät ikinä saa työpaikkaa. Kolumni on enemmän kantaaottava kuin tieteellinen.  

Kuten aiemmin mainitsimme, ihmisiä ei kunnioiteta, kun heillä ei ole työtä. Kaaron sanoja mukaillen, ”ansaita tarkoittaa että on jonkin arvoinen”. Pohdimme sitä, miksi vielä nykyäänkin arvostus koetaan vasta sitten, kun ihmiset menestyy työelämässä?  Ansaitsemmeko arvon vain rahan, varallisuuden tai menestyksemme perusteella? Jokaisella tulisi olla samanlaiset oikeudet ja arvot riippumatta siitä, kuinka paljon ansaitsee työtä tekemällä tai työttömänä. Kuinka saada arvo nyky-yhteiskunnassa, jossa arvostetaan menestymistä - työttömät syrjäytyvät yhä enemmän ja kokevat etteivät ansaitse kunnioitusta muilta. Tällöin myös kunnioitus itseään kohtaan laskee, koska eivät pärjää yhteiskunnassa niin kuin yhteiskunnassa oletetaan. Yhteiskunnassa ajatellaan työn olevan itsestäänselvyys ja jos työtä ei ole, ihminen kokee helposti tulevansa nöyryytetyksi.

Kaaron tarina Bernardista ja hänen kokemuksestaan osoitti sen, että yhteiskunnassa tulee olla rohkea, jotta voisi nousta nöyryytyksen yläpuolelle. Bernard ei lannistunut, vaikka häntä yritettiin nöyryyttää. Kaaro toteaakin kolumnissaan, että ihminen tietää, mitä hän ansaitsee vasta sitten, kun hän kunnioittaa itseään. Bernard tiesi ansaitsevansa parempaa, ja sen seurauksena hän oli vaikuttamassa siihen, että mustat saivat äänioikeuden.

Ihminen ansaitsee arvoa ja kunnioitusta muullakin tavalla kuin työtä tekemällä. Työtön on paljon muutakin kuin pelkästään työtön. Työttömällä voi olla elämässään paljon arvokkaita ja arvostettavia asioita, kuten perhe, harrastukset ja erilaiset taidot. Työtön ei tarkoita sitä, että olisi epäonnistunut elämässään. Päinvastoin työtön on saattanut saavuttaa monia muita tärkeitä ja arvokkaampia asioita kuin rahaa. Kun ihminen osaa arvostaa omaa itseensä ja elämäntapaansa, myös muut ihmiset arvostavat häntä. Ansaitseminen työelämässä ei määrittele ihmisarvoa, vaan arvostus lähtee ihmisestä itsestään. Vaikka raha onkin arvon mitta, se ei kuitenkaan määrittele ihmisarvoa.

Kuva: http://julliengordon.com/salary-vs-self-worth-how-to-know-how-much-you-are-worth

Anna ja Saila

OpenIdeat - vinkkejä opettajan työhön (Inka K. ja Meiju N., Lean ryhmä)

Tausta ja tekijä

Bloggaaja Anniina Hakkarainen kertoo OpenIdeat -blogissaan opetusmenetelmistään, tunti-ideoistaan ja opettajan työstään. Blogin ideana on jakaa vinkkejä muille luokanopettajille ja kirjata ylös oivalluksia ja ideoita uudelleen kierrätystä ja jatkojalostusta varten. Hän on aloittanut blogin pitämisen vuonna 2012. Hän käyttää opetuksessaan muun muaassa Liikkuva koulu -aatetta ja toiminnallisuutta. Matematiikan opetuksessa hän käyttää Varga-Neményi-menetelmää, jossa käytetään runsaasti erilaisia toimintavälineitä.

Kirjoittaja on valmistunut kasvatustieteen maisteriksi vuonna 2008 ja tehnyt sen jälkeen useita luokanopettajan töitä. Anniina on myös perehtynyt erilaisiin kasvatusmenetelmiin.  Hän on toiminut Varga-Neményi-kouluttajana ja työskennellyt muun muassa Steinerkoulussa. Lisäksi hän kirjoittaa blogissaan steinerpedagogiikasta ja Vagra-Neményi-menetelmästä. Blogissa on siis myös tieteellissävytteisiä tekstejä askartelu- ja ideapostausten lisäksi. Hän on esimerkiksi tehnyt postauksen muotopiirustuksesta, joka on yksi steinerkoulun omista oppiaineista.

http://openideat.blogspot.fi/

Anniina vaikuttaa hyvin modernilta luokanopettajalta uusine ideoineen. Kiinnostusta meissä herättää blogin monipuolinen sisältö ja idearikkaus. Blogin suosituimpiin postauksiin kuuluu muun muassa lukemaan oppimista ja ensimmäistä koulupäivää käsittelevät postaukset. Myös askartelupostaukset herättävät mielenkiintoa. Keskustelu blogissa on melko vähäistä, sillä yleisin kommenttimäärä on 1-6 kommenttia per postaus. Blogin kommentoijat kiittelevät uusista ideoista, ja lisäksi huomasimme, että kommentoijat olivat pääosin samalla alalla. Tekstit painottuvat kuvaamataidon, matematiikan ja äidinkielen tuntien pitoon, mutta hän kirjoittaa myös lukuisista muista aiheista.

Teksteissä hän käyttää kerronnallista kirjoitustyyliä, joka on tuttavallista ja helppolukuista. Ohjeet esimerkiksi askartelutehtäviin ovat selkeitä. Anniina käyttää paljon kuvia havainnollistamisessa, mikä on hyvä, koska tällöin lukeminen on mieluisampaa. Blogin ulkoasu sen sijaan ei mielestämme miellytä silmää, sillä kuvat ovat melko sekavasti aseteltu ja tekstin fontti on epäselvä. Ehkä ulkoasu kaipaisi hieman uudistusta?

Lähitarkastelussa Lomalta paluu arkeen -postaus

Otimme lähitarkasteluun mielestämme huomiota herättävän postauksen Lomalta paluu arkeen. Postauksessa Anniina kertoo luokan käytännöistä sekä kuinka hän on järjestänyt luokan ja miksi. Luokasta löytyy esimerkiksi kännykkäparkki ja nimetyt lokerot. Anniina on myös jakanut oppilaille viikottain vaihtuvat vastuutehtävät. Ne ovat tehty uuden OPSin periaatteiden mukaan, joka painottaa arjen taitoja ja vastuullisuutta. Anniina kertoo omista kokemuksistaan ja hyödyntää omia huomioitaan, eikä niinkään käytä lähteitä. 

Teksti on mielenkiintoista ja houkuttelevaa luettavaa ja se herättää ajatuksia ja ideoita omaan tulevaan ammattiin. Olisi kiinnostavaa tietää miten oppilaat ovat suhtautuneet luokan uuteen järjestykseen ja miten se on toiminut käytännössä. 

Mielenkiinnon postaukseen herätti se, että luokka ei ole perinteinen, vaan siinä on ajateltu niin opettajan kuin oppilaidenkin viihtyvyyttä. Myös postauksen kuvat ja video herättävät kiinnostusta. Video toi hieman erilaisuutta postaukseen. Vaikuttaa siltä, että luokka toimii niin työrauhan säilyttäjänä kuin opiskelun innostajanakin.

Video Lomalta paluu arkeen -postauksesta.

Lähteet:
http://openideat.blogspot.fi/2016/08/lomalta-paluu-arkeen.html
http://openideat.blogspot.fi/