Oikeudenkäynti uhrille – turvattomuus vai turva? (Emmi ja Reeta, Helin ryhmä)

Tarkastelimme Psyjuridica -blogia, joka yhdistää psykologian ja oikeustieteen aiheita. Sitä ylläpitävät sekä kirjoittavat Helinä Häkkänen-Nyholm, Jan-Olof Nyholm, Maaret Kallio ja Saara Malinen. Heidän koulutuksissa yhdistyy psykologiaa, sosiologiaa ja oikeustiedettä. Heidän lisäksi blogissa voi vierailla muita asiantuntijoita, jotka voivat tuoda oman näkökulmansa blogitekstissään. Blogi käsittelee muun muassa oikeusprosessiin, oikeuspsykologiaan, rikollisuuteen, lainvalvontaan sekä oikeudelliseen asiantuntijuuteen liittyviä asioita. Blogi on suunnattu niille, jotka ovat kiinnostuneet esimerkiksi oikeuspsykologian aihepiiristä sekä niille joita kyseiset asiat koskevat esimerkiksi avioeron kokeneet.

Blogissa on asiantunteva lähestymistapa. Osassa blogikirjoituksissa tulee esille kirjoittajan oma mielipide neutraalisti. Kirjoitukset käsittelevät ajankohtaisia ja kansaa herättäviä aiheita kuten uutisissa olleet tragediat ja pyrkivät näin herättämään keskustelua ihmisten kesken. Eniten keskustelua on luonut Rautavaaran tragedia. Se kertoo perheenäidistä, joka ajoi parisuhderiidan jälkeen tahallisesti kolarin surmaten itsensä sekä kolme lastansa. Kommenteissa kyseenalaistetaan blogitekstin näkökulmaa: Entä jos äiti olikin tunteiden vallassa palaamassa kotiin ja suistui päin bussia vahingossa? Blogi käsittelee ensisijaisesti tällaisia vakavia aiheita eikä humoristisia. Osassa kirjoituksia on näkyvissä myös tutkimustuloksiin viittaamista.

Valitsimme tarkasteltavaksi tarkemmin Maaret Kallion kirjoittaman tekstin Seksuaalisen väkivallan uhri oikeudenkäynnissä. Kallio kuvailee uhrin tuntemuksia ja ajatuksia oikeudenkäynnin aikana. Vaikeiden asioiden kertominen julkisesti on raskasta, kun niiden muistelukin on raastavaa. Kallion mukaan kaikkein keskeisimpiä lähtökohtia tilanteen siedettävyydelle uhrin kannalta ovat tukihenkilöiden tuoma turva, kohtaamistilanteiden rajaaminen ja luottamus asianajajaan.

Kallio painottaa myös tuomarin roolia oikeudenkäynnissä. Tuomarin pienetkin eleet vaikuttavat uhrin kokemukseen tilanteesta. Tuomarin on tärkeä vaatia asiallista haastattelutyyliä sekä puuttua alentaviin kommentteihin. Kaikkein tärkeintä Kallion mielestä on myötätuntoinen lähestymistapa uhriin. Se auttaa uhria vastaamaan kysymyksiin, vaikka se onkin haastavaa. Koko oikeudenkäynnin täytyisi olla kunnioittava uhria kohtaan, jotta hän tuntee olonsa turvalliseksi.

Voiko uhrin kokemuksia tai ajatuksia koskaan edes ymmärtää, jos ei itse ole kokenut samaa? Seksuaalisen väkivallan uhri kokee suurta häpeää sekä syyllisyyttä. Uhrin on vaikea puhua aiheesta tai jopa muistaa tapahtumia. Uhrien olisi tärkeää saada apua mahdollisimman pian tapahtumien jälkeen eikä monien vuosien päästä, jolloin ongelmiin on vaikeampi puuttua. Yhteiskunta kokee yleensä seksuaalisen väkivallan vaikeaksi asiaksi, mikä vaikeuttaa puolestaan uhrin avautumista asiasta. Seksuaalisesta väkivallasta tulisi puhua avoimemmin ja sen puhumisen tärkeydestä tulisi levittää tietoa. Myötätuntoisuus ja herkkyys uhrin tuntemuksille oikeudenkäynnissä onkin välttämätöntä, jottei uhrin mielenterveys kärsisi enempää. Uhri ei ole koskaan itse syyllinen tapahtuneeseen, joten hänen ei pitäisi kärsiä oikeudenkäynnissä.

http://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/kriisityontekija-seksuaalinen-vakivalta-parisuhteessa-yleisempaa-kuin-luullaan/5251234

Kallion kirjoituksen aihe on merkityksellinen yhteiskunnan kannalta. On hyvä, että se on tuotu esiin. Kallion näkökulma seksuaalisen väkivallan uhrista oikeudenkäynnissä on erilainen ja mielenkiintoinen. Kirjoituksessa nostetaan merkittäviä huomioita, joita ei välttämättä tulisi edes ajatelleeksi. Olisi kuitenkin ollut mielenkiintoista kuulla enemmän seksuaalisen väkivallan tekijän suhtautumisesta ja reagoimisesta uhriin. Voisiko tekijä toiminnoillaan helpottaa uhrin olotilaa ja kokemusta oikeudenkäynnistä?

Emmi ja Reeta