Subjektiivisuus osana tieteestä tiedottamista (Mikko ja Nico, Helin ryhmä)

Valitsemamme blogi on Minna Meriläinen-Tenhun kirjoittama Tiedevelhot ja mediahippa. Blogissa pohditaan tieteen ja julkisuuden suhdetta sekä tieteestä tiedottamista. Kirjoittaja tekee tiedeviestintää Helsingin yliopistossa ja artikkelit pohjautuvatkin pitkälti hänen omaan kokemukseensa. Blogin voi kuitenkin sanoa olevan varsin tieteellinen, koska omien kokemuksien lisäksi viitataan myös toisiin alan henkilöihin ja tutkimuksiin sekä pitäydytään tyylillisesti asiatekstissä. Blogin tavoitteena on nostaa esiin kiinnostavia seikkoja, tilastoja ja ilmiöitä liittyen tieteen popularisointiin tai ylipäänsä tieteen ja julkisuuden yhteyteen. Pääasiallinen teema on tiedottaminen.

Valitsimme blogin, koska se puhuu kiinnostavasti tieteen yleistajuistamisesta ja käsittelee ajankohtaisia tapahtumia ja ilmiöitä. Mielenkiintoista on, että blogissa ei ole omaa keskustelupalstaa eli tekstejä ei voi kommentoida suoraan blogisivulla. Tekstien lopussa on kuitenkin jakomahdollisuus sosiaalisen median kanaviin. Vaikka blogissa kehotetaan keskusteluun Twitterissä, niin kirjoittaja ei juurikaan mainosta omia blogitekstejään. Luonnollisesti tämä vaikuttaa lukijoiden määrään. Tästä seuraa, että keskustelua ei juurikaan ole, vaikka blogin aiheena on viestintä.

Kiinnitimme huomion erityisesti Tolkun tiedettä-artikkeliin, joka herätti kysymyksiä tieteen yleistajuistamisesta ja subjektiivisuuden mahdollisuudesta osana tieteestä tiedottamista. Tekstissä Meriläinen-Tenhu pohtii, että voiko tiedote olla subjektiivinen. Hän kertoo, että hänen ensimmäinen reaktionsa tuohon kysymykseen oli, että ei tietenkään. Näin varmaan ajattelisi ensiksi melkein kuka tahansa. Pohdittuaan aihetta Meriläinen-Tenhu kuitenkin myöntää, että tiedotteessa on loppujen lopuksi useita mahdollisuuksia subjektiivisuudelle. Tiedotteet kulkevat monien ihmisten kautta ja jokaisella on mahdollisuus jättää oma jälkensä tekstiin. Meriläinen-Tenhun mielestä tärkeintä kuitenkin on, että asia tulee ymmärretyksi. Parhaimmillaan tieteellinen viestintä on kuin normaalia arkipäiväistä kommunikointia ihmisten kanssa.

Valinnat subjektiivisuuden ja objektiivisuuden välillä voivat olla aikamoista nuorallakävelyä.

Mielestämme tieteestä tiedottamiseen liittyvä subjektiivisuus ei ole niin paha asia kuin äkkiseltään kuulostaa. Tiedotteen kulloinenkin kohderyhmä voidaan ottaa paremmin huomioon, mikäli esimerkiksi sen tyyli on tiedottajan muokattavissa. Jos tiedote on suunnattu enemmän akateemisiin piireihin, sen sisältö voi olla teknisempää kuin, jos tiedote olisi suunnattu kaikille. Monestikin samaa julkaisua popularisoivat monet eri tahot. Eri tekijät voivat keskittyä niihin asioihin, jotka koskettavat heidän kohderyhmiään eniten. Meriläinen-Tenhukin kehottaa kirjoittajia tuntemaan yleisönsä.

Toisaalta jos subjektiivisuus korostuu liikaa, kirjoittaja voi esimerkiksi jättää tiedotteesta pois tärkeitä asioita, joita häntä ei kiinnosta tuoda esille tai joita hän ei koe jostain syystä relevantteina. Samasta asiasta voi saada hyvinkin erilaisen kuvan riippuen siitä, mitä korostetaan. Yleensä tiedote kuitenkin kulkee usean henkilön kautta, joten yhden henkilön mielipiteet eivät voi nousta liian vahvasti esille. Tärkeää on joka tapauksessa muistaa, että subjektiivisuuden ei tarvitse, eikä pidäkään tarkoittaa tosiasioiden muuttamista. Tieteen popularisoinnin tarkoituksena tulee olla laajemman ymmärrettävyyden takaaminen samoilla faktoilla. Subjektiivisuus ja objektiivisuus voivat tarvittaessa kulkea rinnakkain.

 

- Mikko ja Nico

 

 

Tekstin kuva: https://rawmultimedia.files.wordpress.com/2013/09/cloud-walking-wire-business-man-600x361.jpg