Pohdintaa siitä, mikä on tarpeeksi hyvä elämä eläimelle, joka päätyy lautasellesi (Salla ja Sofia, Helin ryhmä)

Kaupan hyllyt ovat pullollaan erilaisia lihavalmisteita, joiden mainoslauseet luovat pehmoisia mielikuvia tuotteistaan. Moni nykyajan lapsi on vieraantunut prosessista, jossa eläin kulkee tehtaasta lautaselle.

Elina Lappalainen pohtii Syötäväksi kasvatetut -blogissaan tuotantoeläinten hyvinvointia Suomessa. Lappalainen on ammatiltaan toimittaja ja tietokirjailija, ja maatalousaiheisen juttusarjan kirjoittaminen Helsingin Sanomiin innosti häntä pohtimaan eläinten hyvinvointia syvemmin. Hänen esikoisteos Syötäväksi kasvatetut on palkittu Tieto-Finlandialla sekä Kanava-palkinnolla.

Blogissaan Lappalainen pohtii sitä, mikä on tarpeeksi hyvä elämä eläimelle, joka päätyy lopulta ihmisten ruokapöytään. Hän korostaa, että vastuu tuotantoeläinten hyvinvoinnista on meillä ihmisillä, ja blogin tavoitteena on vaikuttaa ihmisten ajattelutapoihin. Realististen ja hänen omiin kokemuksiin perustuvien tekstien kautta Lappalainen pyrkii vaikuttamaan kuluttajiin ja lisäämään tietoisuutta eläimien kohtelusta. Sekä positiivisten että negatiivisten esimerkkitapausten kautta kirjoitukset pohtivat niin elintarviketuotannon eettisyyttä, luomutuotannon hyviä ja huonoja puolia sekä sitä, miten kertoa lapsille lihan alkuperästä.

Ulkoasultaan blogi on selkeä ja helppolukuinen, ja näin tavallisenkin tallaajan ymmärrettävissä. Lappalainen esittää vahvatkin mielipiteensä todenmukaisesti ilman kiihkoamista, ja perustelee omat näkökulmansa harkitusti. Elintarviketuotanto vaikuttaa ympäristön tuhoutumiseen ja kasvavaan hiilijalanjälkeen, ja blogin aiheuttama keskustelu onkin hyvin tervetullutta. Nämä ongelmat ovat maailmanlaajuisia, ja siksi blogin aihe on erittäin ajankohtainen.

Blogia selatessa huomaa, että kirjoittaja on hyvin kiinnostunut lapsinäkökulmasta ja hän pohtiikin aihetta useassa postauksessaan. Hän on myös kirjoittanut aiheesta lastentietokirjan nimeltä Nakki lautasella. Kirjan tarkoituksena on helpottaa vanhempia kertomaan lapsille lihan alkuperästä ja eläintuotannosta realistisesti lapsen kehitystasolle sopivalla tavalla. Kirja on herättänyt keskustelua ja saanut positiivista huomiota.

http://www.kirja.fi/kirja/elina-lappalainen/nakki-lautasella/9789513181970/

Blogikirjoituksessa ”Uskaltaako lapselle kertoa, mistä nakit tulevat?” Lappalainen pohtii, mitä aikuiset kertovat lapsille eläintuotannosta ja miten lihansyöntiä perustellaan perheissä. Toiseen ääripäähän kuuluvat ne, jotka kaunistelevat ja piilottelevat totuutta lapsilta. Toisille perheille taas eläinten kasvattaminen ja teurastaminen on elinkeino ja vaarana on se, että eläimet aletaan nähdä vain tuotantovälineinä. Hän huomaa epäkohdan myös siinä, millaisen käsityksen lastenkirjat ja -ohjelmat antavat eläinten kohtelusta. Mudassa möyrivät siat ja vapaana loikkivat kanat ovat kaukana todellisuudesta. Siksi Lappalainen halusikin kirjoittaa aiheesta realistisen lastenkirjan.

Blogista mielenkiintoisen tekee se, että aihe koskee jokaista ihmistä jokaisena päivänä. Onhan syöminen ihmisen perustarve. Kiinnostavuutta lisää se, että blogi avaa ovia paikkoihin, joihin tavallisella kuluttajalla ei ole pääsyä. Blogin kautta ihmisten tietoisuus aiheesta lisääntyy, jolla voi olla vaikutuksia myös ruokatottumuksiin. Koimme blogissa hyvänä sen, että negatiivisten esimerkkien rinnalle oli nostettu hyviä kokemuksia lihatuotannosta, eikä teksteillä haluttu luokitella ihmisiä lihansyönnin mukaan.

Jokainen tekee omat kulutuspäätöksensä, eikä se vaikuta ihmisarvoon. Myös lapsinäkökulman huomioiminen on mielestämme tärkeää, sillä muutos lähtee kasvatuksesta. Blogin lukeminen avasi silmiämme lihantuotannosta, ja herätti pohtimaan omia kulutustottumuksiamme ja mahdollisuuksiamme vaikuttaa eläinten kohtaloon omilla valinnoillamme.