Digitaalisen maailman ajattelija (Eetu E. ja Olli H.)

Petteri Järvinen käy läpi ja analysoi blogissaan Havaintoja digimaailmasta IT-alan asioita omasta asiantuntijanäkökulmastaan. Toistuvia teemoja ovat mm. kyberturvallisuus, teknologian tulevaisuus, tekoäly ja tietoturva.  Blogissa on myös kevyempiä ja henkilökohtaisempia postauksia, kuten esimerkiksi avautumista House of Cardsin viimeisimmän tuotantokauden fiaskosta tai vanhojen VHS-videoiden nostalgisointia. Järvisen kirjoitustyyli on analyyttinen ja selkeä, mutta samaan aikaan myös vapaamuotoinen ja pohdiskeleva. Blogikirjoituksista välittyy selvästi asiantuntemus ja inspiroiva kiinnostus teknologiaan ja IT-alaan.

Petteri Järvinen on IT-alan asiantuntija ja tietokirjailija vuosikymmenten kokemuksella menestyvistä teknologiayrityksistä. Hänen vaikuttavaan uraansa on kuulunut myös yli kolmenkymmenen teknologia-aiheisen kirjan kirjoittaminen. Järvinen on valmistunut Diplomi-insinööriksi Tampereen teknillisestä yliopistosta.

Älykäs vai tyhmä tekoäly?

Petteri Järvisen blogipostaus Tekoälyn, tietoisuuden ja älykkyyden pohdintaa tarjoaa raikkaan realistisen näkökulman tietoisuuden ja tekoälyn nykyhetkestä ja tulevaisuudesta. Usein tekoälyä mietittäessä mieleen iskostuu populaarikulttuurin tarjoama muotti superälykkäästä tekoälystä, joka vastaa ominaisuuksiltaan ihmistä. Järvinen käsittelee tekstissään, miten yleinen kuva ja myös joidenkin tutkijoiden näkökulma tekoälyn tulevaisuudesta on turhan korkealentoinen, vailla pohjaa todellisuudesta. Järvinen toteaa tämän päivän tekoälyn olevan neuroverkkoja ja koneoppimista, ja vaikka tietokoneiden nykyinen yhdistetty kapasiteetti ylittää ihmisaivot, ei tekoälylle ole syntynyt samanlaista älykkyyttä kuin ihmiselle. Järvisen näkökulma onkin, että tekoälyn suhteen olemme vasta helmitaulun asteella.

Napakkaa argumentointia rennolla otteella

Tekstissä nimensä mukaisesti pohditaan tekoälyn, sen tietoisuuden ja älykkyyden tilannetta nykypäivänä ja tulevaisuudessa. Tekstin argumentaatio on uskottavaa, mutta ehkä johtuen tekstin pohdiskelevasta luonteesta, Järvinen ei viittaa varsinaisesti lähteisiin. Ainoastaan tekstin keskeltä löytyy linkki muutamaan artikkeliin, joihin Järvinen viittaa. Nämä artikkelit ovat Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien käsialaa, mikä ei luo kovin tieteellistä kuvaa blogitekstiin. Lähteiden puuttuminen johtuu mielestäni siitä, että blogipostauksen on tarkoitus olla lähinnä pohdiskelu ja ajatuksien koonti, enemmän kuin tieteellinen analyysi aiheesta. Joka tapauksessa Järvisen tekstistä huomaa, että kirjoittaja on perehtynyt aiheeseen laajasti ja yleisesti tekstistä välittyy asiantunteva kokonaiskuva.

Utopiaa ja realismia

Teksti kokonaisuudessaan haastaa ihmisten yleisiä virheellisiä käsityksiä tekoälystä ja sen kehityksestä. Vaikka osa tutkijoista maalaakin utopisen futuristisen kuvan siitä miten tulevaisuudessa niin sanottu supertekoäly saattaa käyttäytyä, palauttaa Järvinen tekstissään tällaiset korkealentoiset visiot maan pinnalle. Järvinen ei kiistä supertekoälyn mahdollisuutta, mutta yksinkertaisesti toteaa, että se mitä olemme tähän mennessä oppineet tekoälyn mahdollisuuksista, ei vielä pysty kertomaan mitä käytännön mahdollisuuksia tekoälyllä on puhuttaessa aidosta älykkyydestä ja tietoisuudesta. Hän toteaa tekstissään, että “tarvitaan monta paradigman muutosta ja isoa disruptiota, ennen kuin itsestään tietoinen, yleiseen tekoälyyn pystyvä tietokone on mahdollinen”.

Kuvien lähteet:

https://cdn.pixabay.com/photo/2018/05/08/08/44/artificial-intelligence-3382507_960_720.jpg

https://cdn.pixabay.com/photo/2016/08/05/09/28/hand-1571851_960_720.jpg

Lume lääkkeenä? (Kim Kreuze)

Luin Kirsi Heikkisen kirjoittaman tieteellisen artikkelin ”Lumelääke hoitaa huijaamatta”, joka on julkaistu Tiede -lehdessä 5.1.2015. Kyseinen henkilö on vapaa tiedetoimittaja, joka on kirjoittanut useita artikkeleita Tiede -lehdessä ja on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden maisteri. Kuten otsikko kertoo, tämän artikkelin aihe on lumelääkkeet ja se, että niillä voi olla hyviä vaikutuksia, vaikka potilas itse tietää ottavansa vastaan lumelääkettä.

Plasebo, nosebo, mitä?

Tämä on mielenkiintoinen väite koska on uskottu, että selitys miksi lumelääkkeet toimivat on plasebo- efektin takia, eli se että, potilas uskoo lääkkeen olevan oikea ja, että se tulee auttamaan, toisin sanoen se on täysin psykologinen ilmiö. Yksi vahviste plasebo-vaikutuksen ideasta on nosebo-vaikutus, mikä on vastapuolinen plasebosta, eli ihminen tuntee, että hänellä on jotain vialla, vaikka ei oikeasti olekaan. Mutta koska potilas on tietoinen siitä, että hänen ottamansa lääke onkin vain vähän suolavettä tai vitamiinitabletti, tämän ei pitäisi auttaa potilasta teoriassa.

Onko se sitten plasebo?

Artikkelin mukaan kuitenkin näyttää olevan, että lumelääke silti toimii. Mistä sitten on kyse? Onko plasebon tilalle tullut uusi teoria, jonka mukaan potilaat parantuvat lumelääkkeen avulla? Lyhyt vastaus on ei. Uskotaan vielä, että plasebo on kaiken takana, mutta siihen ei tarvita tietoisuutta, sen voi aktivoida alitajuisesti. Tämä idea on vahvistettu artikkelissa, jossa puhutaan Karin Jensenin kokeista.

Tämä idea alitajuisesta aktivoimisesta myös selittäisi miksi ihmisistä tuntuu paremmalta, vaikka he tietävät ottavansa vastaan lumelääkettä. Potilas tuntee olevansa turvassa, kun hän istuu ja puhuu lääkärin kanssa, joka uskoo, että tämä lääke voi parantaa sinut. Koska ihminen alitajuisesti odottaa, että jokin auttaa häntä, se alkaa tuntumaan siltä, että se oikeasti auttaa. Tämä kuitenkin herättää kysymyksen siitä, että mitä tapahtuu, jos ihminen on luonteeltaan pessimistinen tai ei usko, että hän voi parantua ilman oikeata lääkettä. Kun olen itse ollut kipeänä joskus lukioaikana, olen kokenut parantuvani, kun on ollut paljon motivaatiota mennä kouluun seuraavana päivänä ja päinvastoin olen tuntenut olevani erittäin kipeä ne päivät, kun on ollut espanjan kielen tentti ja olen halunnut jäädä kotiin. Olen varma, että sinä lukijani, olet myös elämäsi aikana kokenut olosi parantuvan, kun on tullut mahdollisuus tehdä jotain hauskaa. Loppuosassa artikkelia Heikkinen kertoo, että tämä kaikki riippuu myös geeneistä, mutta uskon että se on enemmän personaalisuudesta kiinni. Totta kai geenit voivat vaikuttaa siihen vähän, koska ne vaikuttavat personaalisuuteen, mutta enemmän se, missä ja miten olet kasvatettu, muokkaa sitä.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että plasebo hoitaa kaikki oireet – esimerkiksi ei syöpää eikä murtunutta luuta pysty parantamaan pelkällä hyvällä asenteella. Mutta kipua voi kyllä lieventää, riippuen kivun määrästä tietysti. Myös psykologiset oireet, kuten masennuksen voi hoitaa plasebolla.

Miksi tämä on tärkeä?

Tässä vaiheessa Heikkinen antaa mielenkiintoisen ehdotuksen; pitäisikö lumelääkettä antaa avoimesti ihmisille, joilla on masennusta tai jotka haluavat särkylääkettä? CDC (Yhdysvaltalainen taudintorjuntakeskus) kertoo, että vuonna 2009 yli 150 500 ihmistä kuoli särkylääkkeen yliannostukseen¹. Tuo on aika suuri numero, eikö niin? Ja mieti sitä, että tämä on ainoastaan Yhdysvalloissa. Minkälainen tilasto olisi, jos otettaisiin koko maailma huomioon? Minulla ei ole tilastoja siihen mutta uskon, että se olisi lähellä miljoonaa eli yksi viides osa koko Suomen väestöstä! Nyt kun tiedetään, että potilasta ei tarvitse huijata, on myös eettisesti hyvä ajatus antaa lumelääkettä. Näiden tietojen perusteella uskon, että voisimme kannustaa lääkäreitä antamaan avoimesti lumelääkettä potilaalle ensin, jos hänellä on jotain lievää kipua. Jos se todetaan toimimattomaksi, vasta sitten pitäisi antaa oikea kipulääke. Uskon että tämä voisi vähentää yliannostuskuolemia aika paljon. Artikkeli kuitenkin väittää, että jotkut lääkärit eivät vielä ole yhtä mieltä lumelääkkeiden vaikutuksesta, mutta näiden tilastojen ja tietojen perusteella uskon, että voisimme ainakin yrittää. Suolaveden tai vitamiinitablettien antamisesta ei voi koitua kovin suurta vaaraa.

Lähteet:

https://www.cdc.gov/vitalsigns/methadoneoverdoses/index.html1

http://tusbeyinli.com/2018/02/yuksek-fiyatlarin-plasebo-etkisi.html

https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/lumelaake_hoitaa_huijaamatta

Älypuhelimen käyttö - tyhmää vai ryhmää? (Riku J. ja Tuomas R.)

Ilkka Korkiakoski tuo kirjoittamassaan blogitekstissä “Tyhmemmäksi älypuhelimella” (2013) esille
digimurroksen aikakauden synnyttämän ongelman, jossa älylaitteiden käytön yleistyminen nähdään
negatiivisena kehityksenä käyttäjien älykkyyteen, tunteisiin sekä ihmissuhteisiin. Lappeenrannan
teknillisestä yliopistosta vuonna 1990 tuotantotalouden diplomi-insinööriksi valmistunut, nykyisin
Tiedolla kansainvälisen maksuliiketoiminnan vastaavana työskentelevä Korkiakoski on ehtinyt
30-vuotisen työuransa aikana kerätä kokemusta lukuisista eri työnkuvista niin IT-alalta kuin
liiketoiminnan ja talouden parista. Näin ollen hän on päässyt näkemään käsittelemiään aihealueita
monesta eri näkökulmasta sekä kerennyt näkemään digitalisaation kehityksen omin silmin.
Blogin kohderyhmä voidaan karkeasti jakaa sisältönsä puolesta digitaalisesta murroksesta
kiinnostuneisiin henkilöihin sekä Mooren kuilumallin (1991) mukaisesti epäilijät-kategoriaan tekstin
pohtivan rakenteen aiheuttaman skeptisten ajatusten ruokkimisen vuoksi.

Korkiakoski perustaa keskeiset väitteensä omakohtaisiin kokemuksiinsa sekä tutkimustietoon.
Kirjoittajan esittelemät omakohtaiset kokemukset, kuten kirjojen lukemisen vähentyminen tai muistin
käytön väheneminen Googlesta tapahtuvan tiedonhaun helppouden vuoksi elävöittivät tekstiä sekä
tekivät siitä vuorovaikutteisen ja helposti samaistuttavan. Siitä huolimatta muistin käytön muutos oli
ilmaistu tekstissä aika absurdisti, sillä jos tiedät voivasi googlata pikkuasioita, vapautat muistikapasiteettia
tärkeimmille, jopa ulkoa opeteltaville asioille. Useat tekstissä esiintyneet kysymysmuotoiset pohdinnat,
kuten “Olenko kaiken tuon jälkeen enää minä vai se kuuluisa ihmisen näköinen robotti?” loivat siihen
lukijaa puhuttelevan rakenteen. Korkiakoski on myös onnistunut aiheensa käsittelyssä tuomalla tekstin
keskeisen väitteen ilmi heti johdannossaan viitaten digitaalisen murroksen vaikutuksiin niin yhteiskuntien
teknillis-taloudellisen kehityksen kuin yksittäisen henkilön tasolla. Vaikka aiheet vaihtuivat nopeasti ja
välillä niiden käsittely tuntui etenevän hyppien aiheesta toiseen, toisaalta tekstiä oli mielenkiintoista lukea
juurikin tekstin sopivan pituuden ja asiapitoisuuden vuoksi.

Korkiakoski päätyy tekstissään johtopäätökseen, jossa hän toteaa, että käsityksemme tarvittavasta älystä
, tunteista ja ihmissuhteiden luonteesta tulee muuttumaan. Omasta näkemyksestämme persoonallisuus,
 tunteet ja ihmissuhteet tuskin kokevat radikaaleja muutoksia teknologian kehittymisen ja yleistymisen
myötä. Teknisten laitteiden periaate on kuitenkin vain auttaa ihmistä, jopa kommunikoinnissa, eikä
vaikuttaa syvästi elämäntyyliin. Hänen suhtautuminen väitteeseen onkin negatiivissävytteinen, mikä
kuvastaa hänen pelonsekaista suhdetta murrokseen. Tekstissä tuetaan väitettä kertomalla lukijan
omakohtaisia kokemuksia muistin käytön muutoksesta ja lyhytjänteisyyden lisääntymisestä tosiasiana.
Korkiakoski käyttää myös tekstinsä elävöittämiseen laaja-alaisesti oman tieteenalansa käsitteitä,
kuten “diginatiivi”, “neuroplastisuus” tai “humanisoituminen”, mutta niiden määritteleminen on jäänyt
uupumaan. Näin ollen teksti voi olla hyvinkin vaikealukuista tavallista tallaajaa edustavan lukijan
näkökulmasta. Tekstissä esitetään myös muitakin ‘’tosiasioita’’ perustelematta tai viittaamatta muuhun
kuin omaan kokemukseen, sillä Korkiakoski väittää tyhmenemisen olevan tosiasia.

Tekstin argumentointi väitteiden puolesta on ontuvaa, ja pääargumentointikeinona käytetään kirjoittajan
omakohtaisia kokemuksia, sekä yleiselle tasolle jääviä, keskustelua herättäviä kysymyksiä.
Omakohtaiset kokemukset on mielestämme blogikirjoitukselle hyvä ja tyypillinen keino tukea väitteitään
, mutta kysymysten ohella ilman muita perusteluja, käsittely jää hyvin pinnalliseksi. Tekstissä esitelty
neuroplastisuus ja aivojen mukautumiskyky ympäristöön on tekstin argumenttien kannalta hyvä, mutta
neuroplastisuuden linkittäminen pelkästään omakohtaisen kokemuksen kautta laskee argumentin
uskottavuutta.  Ajatus siitä, voiko käyttö oikeasti vaikuttaa merkittävästi aivoihin herätti mielenkiintomme,
sillä ajatus aivojen vääränlaisesta muokkautumisesta ei kuulosta houkuttelevalta. Korkiakoski yrittää
omakohtaisten kokemusten lisäksi argumentoida viitaten tutkimukseen kertomalla, että
‘’tutkimuksen mukaan älypuhelin kädessäsi taannut nettikäyttäytymisessä teinien tasolle.’’
Yritin etsiä kyseistä tutkimusta, mutta sitä ei löytynyt - kuten ei myöskään yhtään lähdettä koko tekstistä
. Onko viitattu ‘’tutkimus’’ Korkiakosken tapa naamioida oma väite faktaksi? Vai miksi mahdolliseen
lähteeseen ei ole viitattu? Tälläinen puutteellisuus laskee koko tekstin, sekä mielipiteen, uskottavuutta ja
herättää skeptisen asenteen lukijalle aihetta kohtaan.

Korkiakosken teksti herättää pohtimaan oman älypuhelimen käytön seurauksia omaan älykkyyteen,
tunteisiin ja ihmissuhteisiin. Aihe kuin aihe, sopiva tasapaino on hyvä säilyttää tässäkin asiassa.
Tietysti elämän keskittyessä pääosin älypuhelimen näytön tuijottamiseen, on riski  ihmissuhteiden
heikentymiseen, sekä tunteiden ja älykkyyden muokkautumiseen. On mielestämme turha yleistää asiaa
ääripään esimerkein, kun sopivasti käytettynä tämäkin teknologia avustaa edellä mainituissa
toiminnoissa. Esimerkiksi ihmissuhteita on helpompi ylläpitää ja kehittää, sillä älypuhelimet tarjoavat
laajat mahdollisuudet yhteydenpitoon, kuten lukuisat pikaviestipalvelut ja mahdollisuus keskustella
perinteisen ‘’äänipuhelun’’ lisäksi myös videopuhelujen välityksellä - huolimatta siitä, missä päin
maailmaa olet. Ihmissuhteiden ylläpito on siis helpottunut, ja kynnys siihen on madaltunut, mikä on
mielestämme vain positiivinen asia. Näin lähtökohtaisesti kaikkeen kriittisesti suhtautuvina
yliopisto-opiskelijoina, on mielestämme virkistävää saada tästäkin nykypäivänä hyvinkin arkisesta
aiheesta kriittistä pohdintaa. Mieti hetki omaa älypuhelimen käyttöäsi - tapahtuuko se sopivassa
suhteessa osana elämääsi vai pyöriikö maailmasi kenties sen ympärillä?

Lähteet:

http://technologyin2022.yolasite.com/moores-innovation-adoption-rate.php

https://www.talouselama.fi/kumppaniblogit/tyhmemmaksi-alypuhelimella/d79ba0b0-2fba-3056-b3f8-24c9fe234e5e

https://pxhere.com/en/photo/1447761

https://www.pexels.com/photo/coffee-contact-email-hands-4831/

https://www.pexels.com/photo/girl-using-mobile-phone-6411/

Yhteistyö koulutuksen kehittämisen voimavarana (Roosa V. ja Leni P.)

Kiinteä ja pitkäjänteinen yhteistyö koulujen sekä terveyden ja hyvinvoinnin kentän eri toimijoiden välillä sekä moniammatillinen tiimityö ovat tällä hetkellä julkisessa keskustelussa ja alan tutkimuksissa vahvasti esiin nousevia teemoja. Jatkuvan, avoimen ja tiiviin yhteistyön tavoitteena on edistää lasten ja nuorten kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä tunnistaa mahdolliset riskitekijät ja jo ilmenneet hyvinvoinnin haasteet mahdollisimman varhaisessa vaiheessa (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018). Myös koulutuksen tason jatkuva kehittäminen vielä aiempaa paremmalle tasolle sekä tehokkaan ja tuloksellisen koulutusviennin edistämiseen panostaminen kuuluvat keskeisiin tavoitteisiin. 

Lapset ja nuoret viettävät merkittävän osan ajastaan koulumaailmassa, joten koululla ja opettajilla on suuri vastuu tarjota heille tasokasta opetusta sekä turvallinen ja kannustava oppimisympäristö osoittaen aitoa kiinnostusta tasapuolisesti kaikkien oppilaiden hyvinvointia kohtaan kaikilla koulutusasteilla. Opetushenkilöstön hektinen työtahti on kiihtynyt viime aikoina entisestään yhteiskunnan opetushenkilöstöä kohtaan asettamien paineiden lisääntymisen myötä. Opetushenkilöstöltä vaaditaan jokaisen oppilaan tarpeet huomioivaa yksilöllistä ohjausta, mahdollisten hyvinvointia uhkaavien tekijöiden tunnistamista sekä ripeää puuttumista kyseisiin haasteisiin (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018). Samaan aikaan opetushenkilöstön toimivaltaa on kuitenkin joiltain osin rajoitettu merkittävästi aiempiin vuosiin nähden.

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaaminen, opetuksen tason kehittäminen sekä koulutusviennin tehostaminen ovat todella laajoja kokonaisuuksia, joihin vaikuttavat merkittävästi monet eri tekijät, näin ollen opetushenkilöstö sekä oppilaitokset eivät yksinään kykene vastaamaan edellä mainittuihin haasteisiin vaan avain asemassa on nimenomaan yhteistyö eri toimijoiden välillä sekä moniammatillinen tiimityö.

Turun yliopiston tiedeblogi kasvatustieteen pelikenttänä

Tarkastelun kohteenamme on Turun yliopiston tiedeblogi, josta olemme valinneet kasvatustieteet aiheosion. Blogissa julkaistaan kantaaottavia keskustelunavauksia yliopistoon ja tutkimukseen liittyvistä pinnalla olevista aihealueista. Seuraavaksi tarkastelemme tarkemmin kasvatustieteiden osion kolmea blogitekstiä. Kyseiset blogitekstit ovat kaikki eri kirjoittajien laatimia.  Kirjoittajat ovat kaikki kasvatustieteen asiantuntijoita, jotka toimivat Turun yliopistossa merkittävässä asemassa. Jokaisessa edellä mainitussa kasvatustieteenalan blogitekstissä kantavana ja yhdistävän teemana on avoimen ja tiiviin eri toimijoiden välisen yhteistyön merkitys koulutuksen kentällä.

Kohdeblogimme tekstien asiasisältö on hyvin relevanttia ja tutkimusperustaista. Kaikki blogitekstien kirjoittajat kuuluvat akateemiseen tiedeyhteisöön, mikä lisää tekstien asiantuntevuutta ja luotettavuutta. Tekstien rakenne on blogissa selkeä ja johdonmukainen sekä tyyliltään informatiivinen. Aiheet blogiteksteissä ovat erittäin ajankohtaisia ja keskustelua herättäviä, kuitenkin tekstejä on kommentoitu verrattain vähän tai jopa ei lainkaan. Mahdollisena selittävänä tekijänä voidaan pohtia olevan kynnys kommentoida ja tuoda julki omia ajatuksia, koska kirjoittajilla on hyvin vahva auktoriteettiasema. Lisäksi blogin tavoitettavuus voi olla yksi selittävä tekijä.

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaaminen koko yhteiskunnan tehtävänä

Turun yliopiston kasvatuspsykologian apulaisprofessorin ja Sote-akatemian ohjausryhmän jäsenen Niina Junttilan 9.3.2018 julkaistu blogiteksti “Lasten ja nuorten hyvinvointi soten ja perusopetuksen yhteisenä päämääränä” pureutuu sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden sekä perusopetuksen välisen yhteistyön sekä moniammatillisen tiimityön merkitykseen lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamisessa. Junttila toteaa lasten ja nuorten hyvinvoinnin olevan usean eri sektorin eritoten, mutta ei pelkästään, sosiaali-, terveys-, sivistys- ja koulutustoimien yhteinen intressi. Eri sektoreiden välinen yhteistyö on keskeisessä roolissa tarkasteltaessa lasten ja nuorten hyvinvointia kokonaisuutena. (Junttila 2018.)

Opetushenkilöstön aidon kiinnostuksen lasten ja nuorten hyvinvointia kohtaan Junttila (2018) mainitsee vaikuttavan merkittävästi lasten ja nuorten kokemukseen saatavilla olevasta tuesta sekä olevan vahvasti yhteydessä heidän hyvinvointiinsa.  Yhä useammin opetushenkilöstö saattaa kohdata tilanteita, joissa mieleen saattaa hiipiä epäilys opiskelijan hyvinvoinnista, mutta tilanteeseen ei välttämättä uskalleta reagoida yhteiskunnan luomien paineiden ja sääntöjen pelossa.  Nämä hyvinvoinnin haasteiden kanssa kamppailevat opiskelijat eivät kuitenkaan tutkimusten mukaan odota opetushenkilöstöltä mitään suurempia tekoja, pikemminkin vaan huomioimista esimerkiksi kuulumisia kysymällä. (Junttila 2018.)

Blogitekstissään Junttila (2018) kertoo Syntymäkohortti 1987- aineistosta lasketun nuorten syrjäytymisen hinta tutkimuksen tuloksien havainnoista ilmenneen pelkkää perusastetta korkeamman koulutuksen olevan merkittävä nuorten hyvinvointia edistävä tekijä. Kyseisen tutkimuksen tulosten mukaan aiemmin koulu on nähty opetuksen ja oppimisen alueena, mutta ei niinkään hyvinvointia edistävänä toimijana. Päivittäisess

ä arjessa tapahtuva sosiaalistensuhteiden ja hyvinvoinnin tukemisella nähdään tutkimuksen tulosten perustella olevan tärkeä tehtävä pienentää sukupolvien yli siirtyvien riskitekijöiden toteutumista ennaltaehkäisyn keinoin sekä tällä tavoin vähentää erilaisista sosiaali- ja terveyspalveluista yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. (Junttila 2018.)

Junttila (2018) nostaa esiin Turun yliopiston kaikkien seitsemän tiedekunnan yhteisen Sote-akatemian, jonka päätehtävänä on panostaa lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointiin keskittyvään tutkimukseen, koulutukseen ja yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen. Suomalaisen yhteiskunnan sosiaalisesti kestävän kehityksen kannalta Sote-akatemia on merkittävä askel eteenpäin (Junttila 2018).

(Kuva: commons.wikimedia.org)

Opettajankoulutukseen uutta potkua tutkimus- ja kehityshankkeilla

Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan tiedekuntapäällikön Anu Warinowskin 2.3.2018 julkaistu blogiteksti “Opettajankoulutuksen laadukas kaivovesi” ottaa kantaa opettajan koulutuksen kehitystarpeisiin sekä nostaa esiin toimintamalleja, joiden avulla opettajan koulutusta kyettäisiin kehittämään mahdollisimman tehokkaasti. Opettajankoulutuksen kehittämisessä Warinowski (2018) toteaa olevan erittäin tärkeää, kehitystyön tapahtuvan nimenomaan opettajankoulutusyksiköiden johdolla opettajankoulutusyksiköissä hyödyntäen vahvasti tutkimusperustaisuutta sekä yhteistyötä kansallisesti eri yliopistojen välillä.

Olennaista on saavuttaa pysyviä nousujohteisia tuloksia opettajankoulutuksen kehityksessä hetkellisten muutosten sijaan. Opettajankoulutuksen kehitystyö Turun yliopistossa on noussut valtakunnalliseen etulinjaan aktiivisen opettajankoulutuksen kehittämishankkeiden koordinoinnin ja osallistumisen myötä, kyseistä kehitystyötä halutaan vauhdittaa entisestään panostamalla yliopistojen väliseen yhteistyöhön kansallisella tasolla. (Warinowski 2018.) Blogitekstissään Warinowski (2018) vertaa opettajankoulutusta kaivoveteen, joka yhdistyy pohjaveden kautta myös muihin kaivoihin ja lähteisiin eli tavoitteena ei ole pelkästään veden laadun parantaminen yhden kaivon osalta vaan tavoitteena on ulottaa hyöty myös muihin lähialueiden kaivoihin. Käytännössä tämä tarkoittaa pelkän opettajankoulutuksen kehittämisen sijaan tavoitteena olevan myös opettajien osaamisen lisääminen opettajankoulutuksen kehityksen avulla (Warinowski 2018).

Opetus- ja kulttuuriministeriö painottaa Suomen kehityksen tukemista laaja-alaisella yhteistyöllä korkeakoulujen välillä kooten osaamista koko yhteiskunnan eduksi. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2017, 17.) Yhteistyö korkeakoulujen välillä voisi korostaa Suomen asemaa maailmalla globaalisti laadukkaan koulutusviennin saralla. Suomen nykyinen maine koulutusmaana on ansaittu kovalla ja pitkäjänteisellä työllä. Maineen takana on perusteellinen koulutusjärjestelmän kehitys ja huolellinen, tutkimusperustainen opettajankoulutus. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2017, 37.)

Suomalainen koulutusvienti valloittaa maailmaa yhteistyöllä

Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan dekaanin Marja Vauraan 2.5.2017 julkaistu blogiteksti “Koulutus on kestävyys- ja ketteryyslaji” pureutuu koulutusviennin nykytilaan sekä kehitysmahdollisuuksiin alan eri toimijoiden välistä yhteistyötä hyödyntäen. Vauraan mukaan koulutusviennin kiivaan kasvun myötä käytettävissä olevien resurssien rajallisuus tuli muutamia vuosia sitten nopeasti vastaan selkeiden toimintamallien sekä tehokkaan organisoitumisen puuttuessa. Toimintaa tehostamaan perustettiin kolmen suomalaisen yliopiston muodostama yhteinen koulutusvientiyhtiö Finland University sekä luotiin selkeät toimintamallit koulutusviennin vauhdittamiseksi (Vauras 2017). Koulutusviennissä keskeisessä roolissa ovat toimintojen nopeus, ketteryys ja yhteispeli, blogitekstissään Vauras (2017) vertaakin koulutusvientiä osuvasti kestävyysurheiluun. 

 Opetus- ja kulttuuriministeriö korostaa Suomen aseman olevan vahva ja vastuullinen globaaleissa tiedontuottamisen ja osaamisen yhteistyöverkostoissa. Arvoketjuissa Suomen asema on myös vahva ja Suomi nähdään vetovoimaisena ja tärkeänä investointi kohteena osaamisintensiiviselle toiminnalle.  (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2017, 15.) Osaaminen on arvokas omaisuus ja sen jakaminen globaalisti olisi tärkeää ja koko ihmiskunnan kehitystä edistävää. Globaalit yhteydet maailmalla mahdollistavat entistäkin korkeamman elintason, kokemuksien ja uuden tiedon tuottamisen maailmaan. Globaalien yhteyksien tärkeimpänä vaikutuksena voidaan nähdä olevan yhteiskuntien ja sitä myöten ihmiskuntien yhdessä eteenpäin kehittyminen (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2017, 34.)

Yhteistyöllä ja osaamisen kehittämisellä sekä hyvinvoinnin edistämisellä

uudelle tasolle - näin turvataan tulevaisuus

(Kuva: Maxpixel.net)

Suomen asema osaamisen viejänä on vahva globaalilla tasolla. Tämä asema on ansaittu pitkäjänteisellä ja tavoitteellisella työllä. Tulevaisuuden tärkeänä tehtävänä on ylläpitää saavutettu asema ja kehittää maailmanlaajuista koulutusvientiä entisestään yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Moniammatillinen yhteistyö on keskeisessä roolissa lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisessä sekä koulutuksen kehityksen parissa. Osaamisen jakaminen on välttämätöntä kestävän kehityksen kannalta sekä yhteistyö eri tahojen välillä. On tärkeää tiedostaa ajan hermolla pysymisen tärkeys ja muutoksien huomiointi ennakoivalla toiminnalla. Nyky-yhteiskunnassa muutokset tapahtuvat hyvin nopeasti ja väistämättä, näin ollen muutokset tulisi nähdä mahdollisuuksina kehittyä.

Lähteet:

Junttila N. 2018 Lasten ja nuorten hyvinvointi soten ja perusopetuksen yhteisenä päämääränä. Turun yliopiston blogissa 9.3.2018. Viitattu: 7.2.2019 https://blogit.utu.fi/utu/2018/03/09/lasten-ja-nuorten-hyvinvointi-soten-ja-perusopetuksen-yhteisena-paamaarana/

Opetus- ja kulttuuriministeriö 2017: Yhteistyössä maailman parasta Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kansainvälisyyden edistämisen linjaukset 2017–2025 Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:11, Viitattu: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79438/okm11.pdf

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018: opiskeluhuolto. Viitattu 6.2.2019: https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/peruspalvelut/opiskeluhuolto

Vauras M. 2017 Koulutusvienti on kestävyys- ja ketteryyslaji. Turun yliopiston blogissa 02.05.2017. Viitattu 7.2.2019 https://blogit.utu.fi/utu/2017/05/02/koulutusvienti-on-kestavyys-ja-ketteryyslaji/

Warinowski A. Opettajankoulutuksen laadukas kaivovesi. Turun yliopiston blogissa 2.3.2018. Viitattu 7.2.2019 https://blogit.utu.fi/utu/2018/03/02/opettajankoulutuksen-laadukas-kaivovesi/

Lihastohtorin vastaanotolla tiedetään eikä vain luulla (Veli-Matti R. & Merja L.)

Treenaamiseen ja ravitsemukseen liittyy paljon erilaisia uskomuksia ja eri iltapäivälehdissä voidaankin nähdä viikoittain monenlaista asiantuntijaa kertomassa omista parhaista toimintatavoistaan toteuttaa hyvinvoivaa arkea. Tämän kaiken keskellä liikuntatieteiden tohtori ja Jyväskylän yliopiston liikuntafysiologian dosentti Juha Hulmi erottuu edukseen jakamalla Lihastohtori-sivustollaan nimenomaan tutkittuun tietoon perustuvia blogijulkaisuja, jotka käsittelevät muun muassa lihaskunto- ja voimaharjoittelua, ravitsemusta sekä yleiseen terveyteen liittyviä asioita. Hulmin tekstit ovat kattavia kokonaisuuksia, joista jokainen saa lähdekritiikin kestävää tietoa aiheisiin liittyen. 

 

Hulmin kirjoitukset kiinnostavat kansaa

Juha Hulmi on väitellyt liikuntatieteen tohtoriksi lihaskasvusta vuonna 2009, minkä jälkeen hän on työskennellyt erilaisissa työtehtävissä yliopistomaailmassa. Nykyisessä pestissään akatemiatutkijana hän on toiminut vuodesta 2014 lähtien. Tieteen tekemisen lisäksi hänellä on omaa kosketuspintaa aiheeseen, sillä hän kertoo harrastaneensa treenaamista noin 20 vuoden ajan. Hulmi jakaa sivustollaan näyttöön perustuvia kirjoituksia treenistä, ravinnosta, lihaksista, terveydestä ja fysiologiasta urheilijoille sekä muille kiinnostuneille. Sivusto on hyvin suosittu, sillä se saavuttaa yli 100 00 lukijaa kuukausittain ja sitä on luettu jo yli kymmenen miljoonaa kertaa vuodesta 2012 alkaen. Treenaamiseen ja ravintoon liittyy paljon vääriä uskomuksia sekä virheellisiä kirjoituksia, joten blogisivuston tavoitteena on erottaa tutkittu tieto humpuukista. Kirjoitukset perustuvat tutkittuun tietoon, mutta on kirjoitettu hyvin kansantajuisessa muodossa. 

Oletko kuullut sanonnan, että jokin työ vaatii istumalihaksia. Blogissaan Hulmi osoittaa, miten väärin tuo lausahdus voi olla. Päinvastoin, passiivisuus ei pelkästään tapa, vaan se myös surkastaa lihakset. Hulmi tarttuu ajankohtaisiin ilmiöihin ja taustoittaa aiheita kattavasti antaen myös konkreettisia neuvoja asioiden toteuttamiseksi. Esimerkiksi hän on kirjoittanut lihaskuntoharjoittelusta useita postauksia, joissa hän aluksi kertoo perusteet kyseisten lihasryhmien harjoittelusta tieteelliseen pohjaan nojaten, minkä jälkeen hän saattaa antaa treeniohjelman lukijan vapaaseen käyttöön. 

“...akateemisella tietotaidolla höystettyjä faktaan pohjautuvia pedakoomisia kirjoituksia.”

Lihastohtorin tekstijulkaisut noudattavat poikkeuksetta hyviä verkkotekstien piirteitä. Julkaisut ovat jäsenneltyjä kokonaisuuksia informatiivisine otsikoineen. Niissä on selkeä johdanto ja yhteenveto sekä jäsennellyt käsittelykappaleet. Tekstiä rytmitetään kuvilla ja/tai videoilla, jotka ovat hyvin usein humoristissävytteisiä. Hulmi käyttää usein myös kuvioita ja luettelorakenteita havainnoillistamaan käsiteltävää aihepiiriä. Blogisivuston tekstit ovat pääasiassa asiapitoisia humoristisen näkökulman ollessa kuitenkin läsnä, vaikka julkaisut perustuvatkin tieteeseen. Se on erityinen taito, jolla saadaan vaikutettua ihmisten ajatteluun. Hulmi kuvaa tekstejään seuraavasti: “Kirjoitukset Lihastohtori-blogissa ovat vauhdikkaita ja huumoripitoisia sekä jopa keskusteluun virittävän provosoivia. Yritän tarjota lukijoille akateemisella tietotaidolla höystettyjä faktaan pohjautuvia pedakoomisia kirjoituksia.”

Hulmin tekstit sisältävät runsaasti viittauksia tieteellisiin julkaisuihin. Esimerkiksi yhdessä hänen blogitekstissään, jossa kerrotaan harjoittelun suunnittelusta, on listattuna yhteensä 39 lähdettä, joista suurin osa on tieteellisiä artikkeleita. Hän viittaa usein myös toisiin omiin julkaisuihinsa, joihin on edelleen käytetty pohjana tieteellistä näyttöä. Lähteet on linkitetty ja merkitty tekstin yhteyteen tavalla, jolla lukija pääsee helposti lähdetiedon äärelle. Runsaista viittauksista huolimatta julkaisut säilyttävät blogimaisen luonteensa eikä tekstin luettavuus mielestämme kärsi lähdeviittauksista. 

Ravitsemukseen ja painonhallintaan liittyvät julkaisut näyttävät herättävän eniten keskustelua Lihastohtori-sivustolla. Aihepiiri on jatkuva puheenaihe mediassa, jolloin keskustelu siitä koskettaa monia kansalaisia. Mielenkiintoista on kuitenkin huomata, että julkaisujen yhteydessä käyty keskustelu on lähes poikkeuksetta asiapitoista verrattuna Iltapäivälehtien juttuihin samoista aihepiireistä. Huomionarvoista on, että Hulmi vastaa aktiivisesti ja asiallisesti kommenteissa kysyttyihin asioihin. Lihastohtorin suosio perustuukin varmasti osaltaan siihen, että ihminen saa sivustolta aidosti lisäarvoa ja vinkkejä omaan toimintaansa.  

“Rantakuntoon 2016-2030”

Mediassa usein näkee otsikoita “viisi vinkkiä laihduttamiseen” tai “syö näitä viittä asiaa ja pääset kuntoon.” Lopulta tosiasia on, että pysyvät tulokset eivät tule hetkessä ja toisaalta tietyillä perus lainalaisuuksilla pääsee pitkälle. Hulmin Rantakuntoon 2016-2030 -kirjoitus on selvä vastaisku edellä mainituille klikkiotsikkojutuille. Teksti tiivistää tieteeseen perustaen matalan kynnyksen nyrkkisäännöt jokapäiväiseen painonhallintaan, mitä jokainen kansalainen pystyy halutessaan noudattamaan. Hulmi luottaa isoihin linjoihin ja pienten valintojen merkitykseen kokonaisuuden kannalta. Esimerkiksi mennäkö kauppaan nälkäisenä tai syödäkö aina kahvin kanssa kahvileipä. Lisäksi Hulmi korostaa muun muassa ateriarytmin merkitystä sekä esimerkiksi syömisen järjestystä: ensin kasvikset ja sitten muut, jolloin automaattisesti tulee syötyä järkevästi. Rantakuntoon 2016-2030 -kirjoitus kiteyttää loistavalla tavalla järkevät teesit pysyvään painonhallintaan. Säännöllisillä pienillä valinnoilla ja tietoisuudella saadaan vaikutettua asioihin ja niistä pienistä valinnoista muotoutuu lopulta onnistunut kokonaisuus. 

SummaSummarum

Hulmi on uskottava persoona, josta välittyy aito halu tuoda relevanttia tietoa ihmisten tietoisuuteen kaikkien iltapäivälööppien keskellä. Kirjoitusten aiheet koskettavat monia ihmisiä ja niitä käsitellään poikkeuksetta ajantasaiseen tieteelliseen perustaan pohjautuen. Täytyy kuitenkin muistaa, että tiede korjaa aina itse itseään eikä olemassa ole lopullisia totuuksia. Sama koskee myös ravitsemukseen ja treeneihin, joten aina on hyvä säilyttää sopiva kriittinen ote olemassa olevaan tietoon.

Kuvien lähteet:

https://pixabay.com/fi/urheilu-nainen-kunto-kuntosali-3690783/

https://pixabay.com/fi/mies-poika-henkil%C3%B6-nuori-lihaksia-461195/

https://pixabay.com/fi/laihtuminen-paino-ravitsemus-2036969/

https://pixabay.com/fi/kunto-hyp%C3%A4t%C3%A4-terveys-nainen-tytt%C3%B6-332278/