Biometrinen tunnistautuminen, oletko turvallinen? (Tommi B., Antti A. & Ville V., Annastiinan ryhmä)

Tutkimme Moreenimedian artikkelia biometrisestä tunnistautumisesta ja siihen liittyvistä käyttäjien epäluuloista. Artikkelissa hyödynnettiin Moreenimedian Facebook-kyselyä, jonka herättämien tietoturvauhkien kanssa haastateltavat asiantuntijat keskustelivat.

Moreenimedia on Tampereen Yliopiston toimittajakoulutuksen verkkojulkaisu. Vuodesta 2017 eteenpäin Moreenimedia on yhdistänyt Tampereen yliopiston Yliopisto-TV:n, Radio Moreenin ja Utain-lehden yhdeksi verkkojulkaisuksi. Julkaisun tarkoituksena on tarjota opiskelijoille tilaisuus työskennellä journalismin parissa monen erityyppisen median kautta.

Tietotekniikan näkökulmasta biometrisen tunnistautumisen teknologisia ominaisuuksia on rajattu hyvin. Artikkelissa on vertailtu eri tunnistusmenetelmiä kuten sormenjälki- ja puhujantunnistusta, mutta tunnistusmenetelmien toimintalogiikkaan tai tarkkuuteen ei paneuduta syvällisesti.

Filosofian näkökulmasta erityisesti mahdolliset uhat pohdituttavat. Ovatko esimerkiksi tietoturvariskit niin pahoja, että biometrisesta tunnistautumisesta saatavat hyödyt valuvat hukkaan? Mahdollisia tietoturvallisia kysymyksiä on nostettu hyvin esiin esimerkiksi nostamalla esiin tiedottoman ihmisen hyväksikäytön biometrisessä tunnistautumisessa ja teknologian tekemät virheet.

Biologian opiskelijana taas tekstistä nousee päällimmäisenä kysymyksenä, mitkä ovat hyviä biometrisiä tunnisteita ja missä menee raja luotettavuuden ja käytännöllisyyden välillä. Artikkelissa lukee, kuinka sormenjäljet ovat vähemmän turvallisia verrattuna silmän iirikseen pohjautuvaan tunnistamiseen. Kun kyseessä on esimerkiksi kännykän lukituksen avaaminen, tämä ei välttämättä ole ongelma, mutta entä pankkiin tunnistautuminen? Jotkin biometriset tunnisteet ovat myös alttiimpia muutokselle kuin toiset. Sormenjäljet esimerkiksi voisivat vahingoittua syystä tai toisesta.

Näihin näkökulmiin on huomioitava, että monesti biometrinen tunnistautuminen ei toimi yksin, vaan toisen tunnistautumistavan ohessa. Haastatellun kyberturvallisuuskeskuksen erityisasiantuntijan Tapio Sokuran mukaan biometrinen tunnistautuminen tuskin korvaa kokonaan perinteistä tunnistautumista, mikä lienee helpottava tieto biometrisesta tunnistautumisesta huolestuneille.

Artikkelissa mainittuun Facebook-kyselyyn saaduissa vastauksissa paistoi huoli biometriseen tunnistautumiseen liittyvistä tietoturvauhista. Näitä huolia voi rauhoittaa maininta, että biometrisen datan käsittelyä on säädelty EU:n tietosuoja-asetuksessa, mutta vaadittua tietojen ”tarkkaa suojelua” ei määritelty eikä erilaisia tietoturvan alueita avattu lainkaan. Pelkistyksenä voidaan pitää sitäkin, ettei tekstissä mainita eroja valmistajien tuotteiden laadussa tai turvallisuudessa. Ikään kuin olisi olemassa esimerkiksi yksi sormenjäljentunnistus, jota kaikki käyttävät.

Tärkeänä pointtina tekstissä mainitaan, että paras tunnistautumistapa on tilannekohtainen.

Artikkeli: https://www.tuni.fi/moreenimedia/2019/11/01/biometrisen-tunnistautumisen-turvallisuus-epailyttaa-kayttajia-%E2%80%92-identiteettivarkaudet-ja-tunnistusteknologioiden-haavoittuvuus-pelottavat/

Taloudellista hyvinvointia sijoittamisesta (Katariina K. & Joel P., Annastiinan ryhmä)

Monet ihmiset suhtautuvat sijoittamiseen edelleen epäluuloisesti, vaikka sijoittaminen on nykyään yhä yleisempää. Usein aloittelevat sijoittajat pohtivat sijoittamisen kannattavuutta; mitä jos on vain pieniä pääomia käytettävissä tai jos ei ole aikaa eikä kiinnostusta aktiiviseen pörssikehityksen seurantaan. Tämä on kuitenkin harhaanjohtava käsitys sijoittamisesta. Sijoittamisen aloittamisen tueksi on ryhdytty kasvavin määrin tekemään podcasteja, joissa keskustellaan taloudesta, säästämisestä ja sijoittamisesta. 

Tässä postauksessa tarkastelemme #rahapodia eli podcastia, jota vetävät talousasiantuntija Martin Paasi sekä yhteistyökumppanuuksista vastaava Miikka Luukkonen. Olemme valinneet käsittelyyn jakson 262, Martinin opit pähkinäkuoressa. Jakso on julkaistu 4.11.2021. Jaksossa Martin Paasi avaa omaa sijoitusstrategiaansa eli nostaa esiin erityisesti pitkäjänteisen, kustannustehokkaan säästämisen indeksirahastoihin. 

Aloitamme Paasin maallikoiden mieleen iskostaman mantran avaamisen indeksirahastoista. Sen sijaan, että sijoittaja muodostaa itse osakesalkkunsa ostamalla pörssiin listattujen yrityksien osakkeita, on oiva strategia sijoittaa indeksirahastoon. Indeksirahastolla tarkoitetaan sijoitusrahastoa, jossa varat sijoitetaan vertailuindeksin mukaiseen osakekoriin. Esimerkiksi top 50 suomalaisen pörssiyrityksen muodostamaan osakejoukkoon. Indeksirahastojen keskeisimpänä ominaisuuksina esiintyy niiden passiivisuus sekä pienet kustannukset. 

Tunnetussa lottokansassamme ylistetään pikavoittoja, jotka ovat harvoin tosielämässä realistisia. Pitkäjänteisyys on sen sijaan yksi keskeisimmistä asioista sijoittamisessa. Paasin mukaan pitkäjänteisyys onkin ainoa este suomalaisen ja vaurastumisen välillä. Tässä kontekstissa pitkäjänteisyydellä tarkoitetaan yli 10 vuoden sijoitusjännettä. Pitkäjänteisen sijoittamisen perustana toimii korkoa korolle- ilmiö, joka tarkoittaa sitä, että sijoitusten tuotot kasvavat alkuperäisen pääoman lisäksi. Kasvattamalla siis omaa sijoitushorisonttia voivat sijoittajat pitää huolen siitä, että sijoitus tuottaa parhaiten osakemarkkinoiden heilahteluiden aiheuttaman riskin minimoitumisen myötä.

Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että passiivisuus on valttia sijoittamisessa. Niin aktiivisiin ja passiivisiin rahastoihin, kun suoriin osakkeisiin liittyy kustannuksia, kuten hallinointi-, välitys- tai valuutanvaihtopalkkiota, jotka syövät sijoituksen tuottoja. Passiivisissa indeksirahastoissa nämä kustannukset ovat kuitenkin yleensä matalimmat. Kustannusten minimointi johtaa tilanteeseen, jossa voit varmistua sijoittajana siitä, että sijoituksesi on pitkässä juoksussa tehokasta. Tästä syystä sijoittaminen kustannustehokkaasti ja pitkäjänteisesti indeksirahastoon on loistava valinta tehdä asioita vähemmällä vaivalla ja päästen samalla parempaan lopputulokseen. 

Sen sijaan, että säästäisi tuloista pankkitilille, jossa raha käytännössä vain menettää arvoaan, voi laittaa rahan tekemään työtä puolestasi. Mikä on tämän helpompaa, kuin kuukausittainen säästäminen tehokkaille osakemarkkinoille esimerkiksi indeksirahastoon. Kaikista tärkeintä kuitenkin on se, että sijoittamisen aloittaa jo tänään. Sijoittaa niin kauan kuin pystyy ja sillä volyymilla mikä tuntuu itselle sopivalta. Tällä tavoin voit luoda itsellesi taloudellista hyvinvointia, turvaa ja vapautta. 

https://open.spotify.com/episode/3OPR6T5yWoEquFfP1YQ5Uy?si=KkMb5iKgTWCj0ZgrvymCUQ

Tekoäly osana kyberturvallisuutta (Ilari H. & Tapio S., Annastiinan ryhmä)

Työ- ja elinkeinoministeriön lanseeraama “Suomen tekoälyaika” on toimenpideohjelma, joka kertoo tavoitteekseen viedä Suomi maailman johtavien maiden joukkoon tekoälyn soveltamisessa sekä levittää tietoisuutta alan uusimmista kehityslinjoista tavallisille suomalaisille. Hankkeelle on johdettu näistä tavoitteesta iskulause: “Tekoäly on uusi sähkö”. Yksi osa toimenpideohjelmaa on sen ylläpitämä blogi. Sillä ei ole yhtä vakituista kirjoittajaa, vaan kirjoittajina toimivat vierailevat asiantuntijat yliopisto- ja tiedeyhteisöistä. Julkaisuja blogissa on vuosilta 2018-2019 tyypillisesti viikon välein.

Tässä katsauksessa tarkastelemme konsultointiyritys DIMECC OY:lle työskentelevien Risto Lehtisen ja Antti Karjaluodon 7.5.2019 julkaistua tekstiä “Tekoäly haastaa kyberturvallisuuden”, joka kertoo toisaalta kuinka kyberturvallisuusuhkia voidaan paremmin torjua tekoälyn avulla, mutta kuinka vihamieliset tahot ovat myös löytäneet uusia tekoälyä hyväksikäyttäviä hyökkäystapoja.

Lehtisen ja Karjaluodon mukaan nykyään ja etenkin tulevaisuudessa kyberhyökkäyksen estäminen edellyttää tekoälyosaamista, sillä myös rikolliset oppivat uusia tapoja hyökätä ohjelmistojen kimppuun tietokoneiden laskentatehon kasvaessa. Tietoturvatahot ovat jo reagoineet tähän kehittämällä ennakoivia tekoälyalgoritmeja, jotka osaavat mahdollisen hyökkäävän tahon liikkeistä päätellä, että kyseessä on hyökkäys.

Ennaltaehkäisevällä työllä ja myös käyttäjien kouluttamisella tulee olemaan suuri rooli tietoturvan ylläpitämisessä. Tehtävien ohjelmistojen tietoturvasta tulisi siis pitää huolta jo hyvissä ajoin ennen tuotteen laskemista markkinoille, eikä vasta sitten, kun on liian myöhäistä. Lehtinen ja Karjaluoto nostavat erääksi haasteeksi tietoturvan ylläpitämisessä sen, että tekoälyalgoritmien monimutkaisesta luonteesta johtuen käyttäjät eivät välttämättä pysty ymmärtämään miten niitä käytetään turvallisella tavalla.

Blogiteksti on mielestämme kirjoitettu hyvin, ja sen sisältämät väitteet on perusteltu useilla esimerkeillä. Blogi on muutamaa hankalaa termiä lukuunottamatta tarpeeksi selkeä maallikon luettavaksi ja se sisältää myös muutamia tieteellisiä vaikutteita, jotka lisäävät sen uskottavuutta. Esimerkiksi  kirjoituksen keskeistä väitettä (Tekoäly nousemassa suurempaan rooliin kyberturvallisuudessa) on perusteltu lähdeviittauksella. Lisäksi kirjoituksen lopussa kerrotaan että kyseistä postausta on käytetty hyväksi eräässä Työ- ja elinkeinoministeriön raportissa. Myös kirjoittajat on esitelty titteliensä kera.

Kyseenalaistamme kuitenkin sen, tavoittaako teksti tavallisen suomalaisen blogin tavoitteiden mukaisesti? Blogi oli erittäin hankala löytää googlen avulla, eikä tietoa blogista ole levitetty edes Työ- ja elinkeinoministeriön Twitter-sivulla, mikä olisi oiva tapa tavoittaa kohdeväestö. Lisäksi mielikuvat ministeriöiden byrokraattisuudesta sekä blogin tiukan asiallinen kirjoitustyyli saattavat karkottaa yksinkertaisemman lukijan.

 

Teksti haettu osoitteesta: https://www.tekoalyaika.fi/2019/05/tekoaly-haastaa-kyberturvallisuuden/

Monipuolista popularisointia Kielen kannoilla -blogissa

Kielen kannoilla

Mariette Hänninen, Salla Kortetmaa & Matti Kovanen

Kielen kannoilla -blogissa kielitieteen tutkijat ja asiantuntijat kirjoittavat omista erityisosaamisaloistaan ja mielenkiinnon kohteistaan. Se on suunnattu kaikille kielistä ja niiden oppimisesta kiinnostuneille. Blogilla ei ole vain yhtä kirjoittajaa, vaan monta eri asintuntijaa eri kielten aloilta. Usein he vaikuttavat aktiivisesti akatemiassa, esimerkiksi olemalla jossakin yliopistossa professorina.

Blogin tiedoissa kerrotaan sen olevan Helsingin Yliopiston Englannin kielen vaihtelun, kontaktien ja muutoksen tutkimusyksikön (VARIENGin) “jäsenten ja vierailijoiden blogi”, eli kirjoittajat voivat olla myös yksikön ulkopuolisia tutkijoita tai asiantuntijoita. Monialainen asiantuntijuus todella näkyy blogijulkaisuiden aiheiden monipuolisuudessa: tekstit käsittelevät kaikkea adjektiivien substantivoinnista persikoihin. Blogin kohderyhmänä voidaan pitää yleisesti ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet kielistä ja siihen liittyvistä ilmiöistä, kuten kielen oppiminen ja kääntäminen.

Erityisen kiinnostavaa on se, kuinka monipuolinen tämä blogi on ja kuinka monet eri ihmiset kirjoittavat omista kiinnostuksen kohteistaan tekstejä muille asiasta kiinnostuneille. Jokainen kirjoittaja kirjoittaa blogiin oman mielipiteensä kyseisestä aiheesta, eikä blogilla ole yleistä mielipidettä, vaan jokaisen tekstin kirjoittaja ilmaisee oman mielipiteensä. Blogissa kirjoitetaan yleisesti kaikesta kieleen ja sen oppimiseen liittyvästä. Kielivalikoima blogissa on suuri, vaikkakin blogi keskittyy ensisijaisesti englannin kieleen.

Blogissa tekstejä ei ole kommentoitu erityisen paljon, yleensä kommentteja teksteihin on jätetty yhden käden sormilla laskettavan verran. Yleensä kommenteissa kiinnitetään huomiota johonkin tiettyyn yksityiskohtaan tekstissä, oli se sitten jokin kirjoittajan mielipide taikka Google kääntäjän käännökset ja siitä keskustellaan sekä tekstin lukijoiden että kirjoittajan kanssa.

Yleisiä havaintoja

Kielen kannoilla on kirjoitettu pääosin selkeällä kirjakielellä. Tyyli vaihtelee hieman kirjoitusten välillä; toiset muistuttavat kolumnia, kun toiset ovat pakinamaisempia ja sisältävät puhekielisyyksiä kuten “suht vakiintuneen näkemyksen mukaan”. Kirjoituksissa on säännöllinen kappalejako, mikä helpottaa tekstin silmäilyä ja sisällön omaksumista.

Julkaisu nojaa tieteelliseen tutkimustietoon, vaikka tuo sen esille harvoin. Kirjoittajat perustelevat näkemyksensä esimerkeillä milloin klassisesta kirjallisuudesta, milloin bussin seinällä roikkuvasta lapusta. Uusien tutkimusten sisältöä referoidaan ja sitä havainnollistetaan muista lähteistä poimituin esimerkein. Eräässä tapauksessa kirjoittaja myös perustelee tarvetta kirjoittaa tutkimuksesta blogiin sillä, että suomenkielinen media ei ole tarttunut siihen.

Kanavan sisältö on hyvin saavutettavissa, mutta alustana blogi on siitä ongelmallinen, että ajankohtaisista asioista kerrottaessa se oikeastaan tarvitsee tuekseen jonkin muun palvelun. Uudet julkaisut eivät tule automaattisesti lukijoiden tietoisuuteen, vaan niitä pitää joko promota muualla tai vain toivoa, että asiasta kiinnostuneet sattuvat käymään blogin nettisivulla. Blogin julkaisu vaikuttaa loppuneen vuonna 2018 erään pääasiallisista kirjoittajista menehdyttyä, mutta myös ennen sitä kirjoituksien julkaisutiheys on laskenut vuosien ajan. Tämä kertonee siitä, että kirjoittajat ovat löytäneet teksteille jonkin kanavan, jolla ne saavat paremmin näkyvyyttä.

 

Fontti paljastaa kielen

Lähemmässä tarkastelussa käytetään yhtä valittua tekstiä blogista, Fontti paljastaa kielen. Kirjoittaja Samuli Kaislaniemi esittää tekstissä, että  erilaisten kirjasintyyppien käyttö juontuu “kansallisista käsialoista”, ja hän käyttää ensisijaisena esimerkkinä suomalaisille Sisu-askista tunnettua fraktuuraa. Tätä väitettä hän perustelee tuoden esille kansallisia sekä ajallisia eroja kirjasintyyppien käyttöön eri alueilla. Kaislaniemi myös paljastaa, miten varsinkin ennen 1900-lukua kirjasintyypit saattoivat vaihdella monin eri tavoin tekstistä riippuen, ja yleiseksi syyksi tälle hän esittää halun korostaa tiettyjä osia tai sanoja tekstissä. Esimerkiksi osioissa, joissa teksti on puhekielen muodossa, kirjoittaja saattoi vaihtaa kirjasintyyppiä tehdäkseen eron muuhun tekstiin selväksi.

Lähteinä Kaislaniemi käyttää digitaalisia kuvia asiakirjoista ja muista teksteistä, joiden julkaisuajankohdat vaihtelevat vuosien 1587 ja 1905 välillä. Hän ei niinkään tarkastele tekstien sisältöä ja merkitystä, vaan kirjasintyyppejä sekä niiden käyttöä.

Teksti on selkeästi kirjoitettu ja se on kiinnostavaa luettavaa, vaikka suurin osa blogitekstistä koostuukin lähteinä käytettävistä kuvista. Tekstimuotoiset lähteet jäävät puuttumaan, mikä ei lisää luottamusta kirjasintyyppien historiasta kertoviin osuuksiin tekstissä. Kirjoitus on kuitenkin tiivis sekä samaan aikaan helppoa luettavaa, ja tekstin alku sekä otsikko herättävät heti lukijan mielenkiinnon.
Kaislaniemen kirjoitus herättää heti lisäkysymyksiä aiheesta, sillä teksti on melko lyhyt eikö kaikkia aiheita tai käsitteitä ehditä tarkastella. Miksi ja miten yleisimmin käytetty kirjasintyyppi muuttui fraktuurasta antiikvaan? Kuinka yleistä tekstin korostus moninaisin eri kirjasintyypein oli, ja miksi tapa muuttui yhtä kirjasintyyppiä suosivaksi? On myös mielenkiintoista pohtia, miten moni meistä tuskin pystyisi lukemaan fraktuuralla kirjoitettua suomenkielistä tekstiä väsyttämättä silmiään ja luovuttamatta, ainakin jos puhutaan nuorista, jotka eivät ole vanhoja sanomalehtiä lukeneet. Nykyiset kirjasintyypit taas tuntuvat ainakin meistä paljon yksinkertaisemmilta, vaikka niissä saattaisi olla aiemmin historiassa eläneelle ihmiselle paljonkin kompastuskiviä.

Kiinalaisen akateemisen tutkimuksen erityispiirteet – tulevaisuudessakin erityispiirre, vai sittenkin normi?

​​Kiinalaisen akateemisen tutkimuksen erityispiirteet – tulevaisuudessakin erityispiirre, vai sittenkin normi?

 

Maria Nevaranta & Santeri Pohjakallio 

 

    Mari-Anna Suurmunnen (politiikan tutkimuksen tohtori, University of Alberta) blogikirjoitus, “Tiedettä kiinalaisin erityispiirtein” käsittelee Kiinan asemaa globaalissa tiedemaailmassa. Aihetta voidaan pitää varsin ajankohtaisena, sillä Kiinasta on vuosien varrella tullut globaalisti todella merkittävä toimija, joka on tuonut kiivaasti esiin uusia tapoja tehdä asioita. Tieteen ja tutkimuksen tuottaminen ei totisesti tee tässä poikkeusta. Kiinan rooli tieteen luomisessa saattaa yllättää monet housut kintuissa, sillä jo nykyisellään Kiina tuottaa eniten tieteellisiä artikkeleita maailmassa.

    Kiinan menestyksen lähteenä voidaan Suurmunnen mukaan pitää datan määrää ja tutkimukseen ohjattavia resursseja, sekä strategista otetta korkeakoulutuksen ja tutkimuksen aloilla. Eri tieteenalojen ja yhteiskunnan osa-alueiden yhdisteleminen mukaan Kiinan valtiolliseen strategiaan antaa jalansijaa myös tutkimustulosten mittaamiselle oikeassa elämässä. Tästä mainio esimerkki on Belt & Road Initiative, lyhyemmin BRI. Se pyrkii yhdistämään Kiinaa Eurooppaan ja Afrikkaan, sekä parantamaan Kiinan vientiteollisuuden ulottuvuutta ja taloudellista yhtenevyyttä näiden maanosien välillä. Lisäksi se antaa työkaluja poliittisen, sekä taloudellisen vallan kasvattamiselle. 

 

“Kiina tukee ja linkittää tiedettä niin taitavasti, että muidenkin on hyvä opetella toimimaan strategisemmin akateemisessa maailmassa, jonne kiinalaiset erityispiirteet ovat tulleet jäädäkseen” (Suurmunne, 2019) .

 

    Suurmunnen mukaan voidaan siis todeta, että kiinalainen tiede ei ole erillään esimerkiksi kauppapolitiikasta kuin geopolitiikastakaan. Tämä filosofia eriää esimerkiksi amerikkalaisesta tavasta ajatella tieteen tekemistä. Ehkä läntinen tiedeyhteisö ei ole vielä hyväksynyt sitä, että pelikenttä on muuttunut maailmanlaajuisesti uusien toimijoiden vallatessa pinta-alaa. Voidaanko siis ajatella, että nykyiset kiinalaiset erityispiirteet muodostuvat tulevaisuudessa osaaksi tieteen ja tutkimuksen normistoa?

 

“Silmät puoliummessa ei valmistauduta siihen, että tulevaisuudessa Kiina voi olla globaalisti merkittävin maa akateemisella kentällä” (Suurmunne, 2019).

 

    Akateemisen menestyksen takana on nykyään enenevissä määrin mukana suurvaltapolitiikkaa ja kilpailuviettiä. Suurvaltapolitiikan vaikutukset eivät voi olla näkymättä tieteen ja tutkimuksen tekemisessä ja on valmistauduttava siihen, että emme pelaa enää tulevaisuudessa perinteisillä pelisäännöillä. Moni muukin nouseva tähti saattaa muuttaa kansainvälistä normistoa omilla erityispiirteillään.

Lähteet 

Suurmunne, A. (2019). Tiedettä kiinalaisin erityispiirtein. Ulkoministeriön Blogit. https://blogit.ulkoministerio.fi/kiina/tiedetta-kiinalaisin-erityispiirtein/

D. W., M. S., & T. K. (2020). China closes in on the US in Science. Fair Observer. Haettu 1.11.2021. https://www.fairobserver.com/region/asia_pacific/ckgsb-knowledge-china-science-innovation-chinese-world-news-asia-pacific-78472/.

 

Kuinka tulevaisuus kesytetään? - näkökulma opetusalan teknologiaosaamisesta (Anna-Leena Lounaskorpi, Päivin ryhmä)

 

Kuinka tulevaisuus kesytetään?

Koronapandemia ja sen aiheuttamat poikkeusolosuhteet ovat kirvoittaneet vilkasta keskustelua koulumaailman osalta. Myös Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen kirjoittaa aiheesta OAJ:n bloginsa postauksessa Tulevaisuuteen pitää panostaa nyt. Kaikkien tunnettujen seikkojen valossa Luukkainen näyttäisi olevan otsikoinnissaan aivan oikeassa.

Kiihtyvää digiloikkaa

Luukkainen puhuu tekstissään teknologiasta ja siihen sopeutumisen tärkeydestä. Koulumaailma on muuttunut viimeisen parin vuosikymmenen aikana valtavasti. Opetusteknologia ja sen hyödyntäminen opetuksessa yhä laajemmin on selkeästi nykyisen pedagogisen maailman vahvin trendisuuntaus, kun katsotaan mitä tahansa opetustoimen tahoa. Opetussuunnitelma sisältää nykyisin perinteisten oppiaineiden lisäksi myös tieto- ja viestintäteknologian opetuksen ja sen kompetenssit.

Luukkainen kirjoittaa paraikaa opetusalalla käynnissä olevasta murroskaudesta ja sen tuomista haasteista. Koronapandemia on kiihdyttänyt muutosvauhtia ja digiloikkaa voimakkaasti ja tuout tieto- ja viestintäteknologian jokaiseen kouluun -kenties lopullisesti. YLE:n artikkelissa todetaankin, että täysin mobiilivapaa koulu on jo nykyisen opetussuunnitelmankin vastainen ja siten mahdottomuus. Lisäksi teknologisen evoluution tahti on erittäin nopea ja sen takia teknologia ja tieto vanhenevat jo muutamassa vuodessa ja väistyvät uudemman tieltä. Opetuksenkin tulee siis olla jatkuvaa sopeutumista uuteen.

"mobile learning" by clemens.loecker is licensed under CC BY-SA 2.0

Resurssit ja niiden rajallisuus

Luukkainen tuo esiin huolen resursseista. Kuten hän kirjoittaa, tulevaisuudessa tarvitaan selkeästi vahvempaa osaamista myös ammattikoulupohjalta. Se vie resursseja ja vaatii jatkuvaa kehitystä, uudistusta ja ajan hermolla pysymistä opetustoimelta. Myös paraikaa vireillä oleva oppivelvollisuuden pidennys kuluttaa jo entisestään äärimmilleen venytettyjä koulutuksen resursseja, eivätkä kaikki ole siihen tyytyväisiä.

Kaikkein tärkeimpänä Luukkainen pitää jatkuvaa oppimista ja osaamisen kehitystä, sekä koulutuksen tasa-arvoisuutta ja vaatii päättäjiltä toimenpiteitä sen takaamiseksi. Tarvitaan siis entistäkin enemmän resursseja. Uudistusten ja lisääntyvien kulujen vastustajia löytyy runsaasti.

Mikä siis neuvoksi?

Osaamista perustasolta

Yksi ratkaisun osanen tässä palapelissä on tietenkin tieto- ja viestintäteknologian opetuksen tehostaminen jo peruskoulutasolla. Siihen onkin viime vuosina panostettu ja kouluissa käytettävää teknologiaa päivitetään säännöllisesti. Yhtä tärkeimmistä tieto- ja viestintäteknologian taidoista ei kuitenkaan opetuksessa vielä noteerata. Sitä voidaan opettaa ilman mitään sen monimutkaisempaa teknologiaa, kuin kynä ja paperi. Kyseessä on computational thinking, jolle ei toistaiseksi vielä tunneta täysin vastaavaa suomennosta. Lähimpiä suomennoksia ovat esimerkiksi algoritminen ajattelu, prosessiajattelu ja automatisointiajattelu.

Computational thinking tarkoittaa uudentyyppistä ajattelutaitoa, jossa on tarkoitus oppia ajattelemaan niin kuin tietokone “ajattelee" suorittaessaan tehtäviä. Taidon avulla on mahdollista konkretisoida ongelmanratkaisun abstraktia puolta ja havainnollistaa syy-seuraussuhteita asioiden välillä. Taito on monen asiantuntijan mukaan elintärkeä lähitulevaisuudessa, jossa digitalisaatio on vieläkin tiukemmin ja laajemmin osa maailmaa, kuin nykyisin ja tietoa on tarjolla rajattomia määriä.

"Personal Learning Environment: Janson Hews" by Janson Hews is licensed under CC BY-NC 2.0

Teknologiaoppimista ilman teknologiaa

Computational thinking on olennainen taito myös teknologian hallinnassa ja sen evoluutiossa mukana pysymisen kannalta. Ajattelutaidon kautta uutta teknologiaa ja sen toimintaperiaatteita on helpompi ymmärtää. Tämän taidon oppiminen ei kuitenkaan vaadi teknologiaa, vaan se on mahdollista reaalimaailmassa erilaisten oppimistehtävien ja oppimisskenaarioiden kautta. Esimerkiksi vaikka liikuntaleikkien avulla, kuten Pawlowski ym. kirjoittavat vuoden 2020 tutkimusartikkelissaan Computational Thinking and Acting: An Approach for Primary School Competency Development.

 Heidän mukaansa avaintekijä onkin löytää oikeasta maailmasta jokin tuttu oppimisilmiö, joka on mahdollista “kääntää” computational thinkingin malliin. Tehtävän vaatima ratkaisuprosessi ikään kuin palastellaan pienempiin askeliin ja nähdään ratkaisuprosessi askelmien summana, pseudokoodina. Tavoitteena on oppia ajattelemaan ongelmanratkaisua prosessina ja näkemään, kuinka ratkaisu ja sen suorittaminen on mahdollista automatisoida. Siis oppia ajattelemaan, kuin tietokone.

Tulevaisuus on jo täällä

Voitaisiin siis sanoa melko varmalla painolla, että jatkuvasti nopealla tahdilla uudistuvaan teknologiaan panostamisen lisäksi opetuksessa tulisi panostaa computational thinkingiin. Se on yksi niistä harvoista tieto- ja viestintäteknologian taidoista, joka ei vanhene ja joka tulee jatkuvasti olennaisemmaksi. Sillä säästettäisiin varmasti myös opetusalan resursseja sekä pitkällä, että lyhyellä tähtäimellä.

Tietotekniikka on jo nykyisin läsnä kaikkialla ja sen merkitys tavallisen pulliaisen elämässä vain kasvaa vuosi vuodelta. Teknologian ymmärtäminen on kansalaistaito, joka jokaisen tulee hallita, jos mielii pysyä mukana remmissä. Sitä ymmärtämättömät jätetään armotta rannalle, olipa kyseessä kuka tahansa ja syy mikä tahansa. Tästä huolimatta kynä ja paperi ovat yhä tärkeimpiä työkaluja, joita ihmiskunta on koskaan keksinyt. On tärkeää tuntea molemmat maailmat, jos mielii pärjätä.

Suunnatkaamme siis katseet tulevaisuuteen, menneisyyttä unohtamatta!

"the future is here" by Will Lion is licensed under CC BY-NC-ND 2.0

Lähteet:

https://www.oaj.fi/ajankohtaista/blogiartikkelit/ollin-blogi/2020/tulevaisuuteen-pitaa-panostaa-nyt/

https://yle.fi/uutiset/3-12170432

Pawlowski, J.M., Clements, K., Dimitrakopoulou, D., Idzik, M., Muilu, M., Pilv, M. Sotiriou, S.: Computational Thinking and Acting: An Approach for Primary School Competency Development, ECTEL 2020, September 2020, Impact Paper. CEUR-WS.

(Valitettavasti Blogger muuttaa mielivaltaisesti tekstien kokoa julkaistessa ilman mitään logiikkaa, enkä saa sitä korjattua. Pahoittelut lukijoille!)

Unen merkitys nuoren hyvinvoinnissa (Merit R. ja Riikka K., Erjan ryhmä)

 Merit Raatikainen

Riikka Kojonen

Unen merkitys nuoren hyvinvoinnissa

Hyvinvoinnin viisi perusarvoa ovat:

1. lepo ja rentoutuminen

2. ravinto ja ruokailut

3. ihmissuhteet ja tunteet

4. liikunta ja kehosta huolehtiminen

5. harrastukset ja luovuus

Kaikkia näitä tarvitaan, eikä joukosta voi nostaa esille yhtä tärkeintä tehtävää. Tässä kirjoituksessa perehdymme kuitenkin nuorten unen laatuun ja määrään sekä unen vaikutukseen nuorten mielenterveyteen.

Riikka toimii työssään nuorten parissa ja enenevässä määrin hän kohtaa nuoria, jotka ovat todella väsyneitä. He kertovat nukkuvansa vain 5-6 tuntia yössä. Suomen Mielenterveys ry:n verkkosivuilla kerrotaan, että aikuinen tarvitsee unta noin 7-9 tuntia yössä, mutta nuorten unentarve on hieman suurempi. Joistakin tämä määrä kuulostaa suurelta, mutta murrosiässä nuoressa tapahtuu hormonaalisia muutoksia, jotka tarvitsevat kehittyäkseen lepoa. Vaikka riittävän levon tärkeys ymmärretäänkin, Mieli ry:n mukaan nuoret nukkuvat kuitenkin maailmanlaajuisesti liian vähän. Monella nuorella on esimerkiksi sosiaalisia paineita ja silloin unirytmi saattaa muuttua sekä riittävä levon saanti olla vajavainen.  

Univaje näkyy nuorten opiskeluvalmiuksissa ja oppimistaidoissa. Unen aikana rentoudumme ja palaudumme ja unen aikana opitut asiat tallentuvat pitkäkestoiseen muistiin. Jotta pystyy käyttämään muistia tehokkaasti, on saatava riittävä määrä laadukasta unta. Nukkuessa päivän aikana tulleet tärkeät muistijäljet vahvistuvat ja vähemmän tärkeät poistuvat. Riikan kokemuksien mukaan nuorten työmuisti on hänen työvuosiensa aikana heikentynyt huomattavasti. Tästä johtuen myös opiskeluvalmiudet voivat olla heikot ajatellen jatko-opintomahdollisuuksia. Virkeänä pystyy paremmin oppimaan ja keskittymään. Myös Mieli ry:n verkkosivuilla kerrotaan, että levänneenä esimerkiksi ongelmanratkaisutehtävät onnistuvat paremmin. Siitä voikin suoraan vetää johtopäätöksen, että unen määrällä ja laadulla on suora merkitys oppimiseen.

Pitkittynyt univaje voi heijastua nuoren mielenterveyteen. Mieli ry:n mukaan esimerkiksi masennuksen ja unen välillä on yhteys; masentuneena nukkuu huonosti ja puolestaan väsyneenä altistuu masennukselle helpommin. Unen laiminlyönti voi lisätä myös ahdistusta ja heikentää itsetuntoa sekä tunteiden hallintaa. Valitettavan moni nuori voikin nykypäivänä pahoin ja pohdimme, voisivatko he paremmin, jos he nukkuisivat enemmän. Univaje vaikuttaa ihmiseen myös fyysisesti. Väsynyt nuori ei jaksa urheilla ja väsyneenä tulee syötyä hyvin epäterveellisesti kaloripitoista, nopeasti saatavaa ruokaa eli ”roskaruokaa”. Nämä asiat voivat entisestään lisätä nuoren pahoivointia. 

Univajeen lisäksi nuori voi kärsiä myös unettomuudesta. Unettomuuteen on monia eri syitä, joista tunnetuin on stressi. Viime aikoina yhteiskunnassamme on herännyt huoli lukiolaisten suuresta työmäärästä ja paineista menestyä ylioppilaskirjoituksissa. Lukiolaiset ovatkin entistä stressaantuneempia ja mietimme, voiko tällä olla yhteys nuorten unen määrään ja laatuun sekä henkiseen hyvinvointiin. Meritillä oli abivuonna pahoja, stressin aiheuttamia uniongelmia, jotka heijastuivat mielenterveyteen. Uniongelmien takia Meritin mieliala oli matalalla ja abivuosi oli hyvin ahdistavaa aikaa. Meidän aikuisten tehtävä onkin olla myötätuntoisia nuoria kohtaan ja olla vaatimatta heiltä liikaa sekä korostaa unen merkitystä hyvinvoinnille.

Meritin ja Riikan vinkit parempaan uneen:

1. Mieli ry suosittelee säännöllisyyttä, hikiliikuntaa ja kirkasvalolamppua pimeään aikaan. Nämä auttavat pitämään kiinni unirytmistä. 

2. Vältä sosiaalisen median selaamista iltakymmenen jälkeen ja rauhoita ilta esimerkiksi kirjaa lukien.

3. Pidä huolta unihygieniasta: tuuleta makuuhuone, käy lämpimässä suihkussa ennen nukkumaanmenoa ja varmista, että lakanat ovat puhtaat.

4. Vältä kofeiinipitoisia juomia ja raskaita aterioita muutama tunti ennen nukkumaanmenoa.

5. Käy kevyellä kävelyllä ennen iltatoimia ja rauhoita mielesi.

https://mieli.fi/vahvista-mielenterveyttasi/mielenterveys-ja-arjen-taidot/palauttava-uni/