maanantai 13. huhtikuuta 2015

(Hilkka) Keep talking - I'm diagnosing you


Kirjoittajat: Saara ja Satu



Kuvittele mielessäsi psykologi. Onko ensimmäinen mielikuvasi parrakas, päälaen hiustenlähdöstä kärsivä, harmaantunut herrasmies istumassa mustassa nahkaisessa nojatuolissaan? Tiiraileeko hän tarkkaavaisesti asiakastaan mustasankaisten silmälasiensa takaa? Käyttääkö hän fraaseja kuten “Miltä sinusta nyt tuntuu?” tai “Kerro siitä lisää”? Onneksi olkoon, olet sisäistänyt loistavasti stereotyyppisen kuvan psykologista!


Psykologin ammatti tuntuu herättävän monissa kiinnostusta, mutta toisaalta ehkä myös jonkinlaista defensiivistä käyttäytymistä. Jos kerrot olevasi psykologi, ensireaktio on usein samantyylinen kuin Teemu Ollikainen blogissaan Mentaalipuolen Hommia kuvaa:


         
"Ai psykologi? No sä varmaan näet sitten kaiken mitä minä ajattelen, hahaa!"

Ollikainen on koulutukseltaan erikoispsykologi ja psykoterapeutti, joka tarkastelee blogissaan arkipäivän ilmiöitä psykologin silmin. Ensimmäisessä päivityksessään (Emme ole ajatustenlukijoita, mutta (7.2.2013)) hän käsittelee humoristiseen tyyliin juurikin ihmisten yleisiä mielikuvia psykologin ammatista sekä sitä, miten paikkaansa pitäviä nämä ajatukset ovat. Käsitys siitä, että psykologi vapaa-ajallaankin jatkuvasti analysoi ja tulkitsee kanssaihmisiä on eräänlainen urbaanilegenda, mutta kaikissa uskomuksissahan tunnetusti piilee myös totuuden siemen...


Olet siis oikeassa - psykologi todella analysoi sanojasi ja tekojasi, ja tekee (tiedostamatta tai tietoisesti) päätelmiä muun muassa kognitiivisesta yleistasostasi, sosiaalisesta kyvykkyydestäsi ja kiintymyssuhdetyypistäsi. Kuten Ollikainen asian ilmaisee: “Kiusallista, ja välillä hauskaa, tässä ammattitaudissa on se, että tätä ei aina saa pois päältä”. Itse emme ole psykologeja vaan vasta ensimmäisen vuoden psykologian opiskelijoita, mutta Ollikaisen kokemukset ovat tuttuja meillekin.


Naiivina noviisina asiat on kuitenkin joskus helppo nähdä hieman mustavalkoisina. Tenttikirjaa lukiessa on vaivatonta bongata yksittäinen teoria ja lähteä analysoimaan kaikkea ympärillään tuon teorian näkökulmasta. Esimerkiksi elokuvia katsellessa usein mieleen tunkeutuu ajatuksia kuten “Tuo henkilö kärsii jonkinasteisesta kognitiivisesta dissonanssista” tai “No tuolla on ihan selvästi bipolaarinen mielialahäiriö”. Johtopäätöksiin hyppäämistä tulee sulavasti tehtyä myös oman itsen ja läheisten kohdalla. Vaikka meidän arviomme kanssaihmisten mielen prosesseista ovatkin useimmiten hakuammuntaa, kokenut psykologi osuu kuitenkin monesti oikeaan.















Lopuksi huojentava tieto: psykologi saattaa analysoida mielenmaisemaasi kahvipöydässä, mutta emmekö me kaikki kuitenkin katso maailmaa suhteessa omaan ammattiimme tai harrastukseemme? Ravitsemusterapeutti saattaa mielessään kauhistella appivanhempiensa ruokailutottumuksia ja sisustussuunnittelija yhteensopimattomia huonekaluja. Onko tällä analysoinnilla kuitenkaan mitään käytännön vaikutusta elämääsi? Tuskinpa.


Siispä hyvä Lukija, seuraavan kerran törmätessäsi naapuritalon psykologiin K-marketin kassajonossa, älä turhaan hätäänny - just keep talking!




1 kommentti:

  1. Osuvasti kirjoitettu! Lähes kaikkiin ammatteihin liittyy joitakin stereotypioita, psykologin tapauksessa ne ovat kuvaamianne piirteitä. On totta, että asioita ei kannata kuitenkaan ajatella liian mustavalkoisesti...

    VastaaPoista