Ihan vaan IT-juttuja (Rosa V.) (Katin ryhmä)

Käsittelyssä on tällä kertaa Juha Rautiaisen ylläpitämä blogi, ”Juhan IT-blogi – tietojenkäsittely, tietoturva, tietosuoja”, jossa hän pohdiskelee juurikin blogin nimessä mainittuja aihepiirejä. Juha Rautiainen itse on ohjelmistokehityksen ammattilainen, ja opiskellut aikoinaan tietojärjestelmätieteitä sekä valmistunut filosofian maisteriksi. Päätyönsä ohessa hän tekee kouluttajan töitä, sekä blogissaan taas kirjoittaa itseään kiinnostavista, IT-alan uusista kuin vanhoistakin ilmiöistä.

Juha ei turhia jaarittele – jokainen blogikirjoitus on täynnä asiaa. Hän myöskin ottaa aiheisiinsa hyvin vähän kantaa, ja suurin osa postauksista tuntuu keskittyvän hänen ammattitaidostaan kumpuaville, yleishyödyllisille IT-vinkeille. Tyyliltään Juhan kirjoitukset ovat asiallisia, joskin seassa on muutamia puhekielen ilmauksia, jotka lämmittävät muuten niin asiapitoista tekstiä.  

Julkaisuja selaillessani kiinnostuin erityisesti tämän vuoden tammikuussa julkaistusta ”Kyberhyökkäyksellä Suomi polvilleen?” -kirjoituksesta. Kyberuhkat ovat aina toisinaan pinnalla, mieleeni muistuu heti ihan muutama tapaus lähivuosilta, kun esimerkiksi Sonyn Playstation Network kaadettiin hakkereiden toimesta. Juha mainitseekin tekstissä aiheen nousseen hänen mielensä päälle sen aikaisten iltapäivälehtien otsikoiden mukaisesti, joissa oli väitetty Suomen olevan helppo nakki kyberiskulle. Otsikko oli herättänyt mielenkiintoa sen verran, että kirjoittaja oli halunnut pohtia hieman syvällisemmin, olisiko Suomen lamauttava kyberhyökkäys ylipäätään mahdollista.

Huomaan kirjoitusta lukiessani, että kirjoittaja tuo tekstiinsä paljon omaa pohdintaa. Juhalla on tietysti se etu, että hän on alan ammattilainen. Hänen ei tarvitse perustella ajatuksiaan, vaan lukija olettaa hänen tietävän vahvasti mistä puhuu, kuten minäkin tässä tapauksessa. Juha käy tekstissään läpi mahdolliset kyberiskun tekijät, ja mikä syy heillä olisi iskeä Suomea vastaan, tai mitä hyötyä siitä mahdollisesti olisi.  Kokonaisen valtion kaataminen ei ole kovin ideaalia eikä helppoakaan, joten skenaario on hyvin epätodennäköinen.  Hän huomauttaa myös siitä, ettei meillä ole yksinkertaisesti tietoa, millaiset kyvyt vastakkaisella puolella edes on toteuttaa kyberhyökkäyksiä. Ja tottahan se on, voimme satelliiteilla vakoilla naapurivaltion sotilastukikohtia ja päätellä ilmakuvista, millaiset voimat heillä on sotilaallisesti. ”Kyberkyvyt” ovat kuitenkin todennäköisimmin maan alle piilotettuja ihmisryhmiä, jotka työskentelevät pimeässä loukussaan kellon ympäri. Miten voimme valmistautua kyberhyökkäyksiin, kun emme edes tiedä mitä vastapuoli aikoo meitä päin heittää?

Kirjoittaja kiteyttää tekstinsä lopussa, että näkee useiden ja kooltaan vakavien kyberhyökkäysten olevan suurempi uhka, kuin yllämainittu koko Suomen kaatava, yksittäinen hyökkäys. Olen tässä asiassa samoilla linjoilla, sillä tuntuu yksinkertaisesti hassulta, että mikään valtio tai yksittäinen ryhmä haluaisi hyökätä Suomen kaltaista maata vastaan aikomuksenaan koko infrastruktuurin kaataminen. Mitä se hyödyttäisi ketään?


https://juhanit.wordpress.com/