Blogissamme käsittelemme Psykologiliiton tarjoamaa Teemu Ollikaisen blogia “Mentaalipuolen hommia”. Blogissaan hän käsittelee psykologian ja arkielämän ilmiöitä omasta ammatillisesta vinkkelistään. Hän tuo rennolla otteella näkökulmia eri elämän aiheisiin. Ollikainen itse on erikoispsykologi ja psykoterapeutti sekä vastaa psykologiliitossa ammatillisista asioista, joten asiantuntemusta psykologian alalta häneltä kyllä löytyy. Blogi on kuitenkin hieman kevyempää luettavaa.
Valitsimme blogista tarkempaan käsittelyyn blogin ensimmäisen postauksen: “Emme ole ajatuksenlukijoita, mutta” koska teksti oli mielestämme hauska ja osuva: teksti alkaa psykologille (tai opiskelijalle) tyypillisellä keskustelun kuvauksella, missä keskustelukumppani leikkimielisesti vitsailee psykologin kyvyistä lukea ajatuksia. Tämä on surullisen yleinen vitsi, mikä ironista kyllä, Ollikaisen mukaan sisältää totuuden siemenen.
Ollikaisen mukaan psykologi pääsee (tai joutuu) ammatissaan arvioimaan ihmisiä, minkä johdosta tässä tahtomattaankin harjaantuu. Vaikka arkielämä ei ole ihmisten jatkuvaa analysointia, on se myös haluttaessa mahdollista. Harjoittelun avulla psykologi onnistuu arvaamaan keskimäärin paremmin, vaikka varmaa tietoa ei tietysti kukaan pysty saavuttamaan.
Mielestämme on hauskaa, että Ollikainen tarttuu juuri tähän asiaan, mikä meille, vasta opiskelemaan päässeille nuorille psykologin aluille on vasta tullut tutuksi. Lyhyestä urastamme huolimatta kyseinen keskustelu on kohdattu jo usein, psykologia herättää monenlaisia ennakkoluuloja. Oli mukava lukea kokeneen psykologin näppäimistä hänen näkökulmaansa asiaan.
Mielestämme on hauskaa, että Ollikainen tarttuu juuri tähän asiaan, mikä meille, vasta opiskelemaan päässeille nuorille psykologin aluille on vasta tullut tutuksi. Lyhyestä urastamme huolimatta kyseinen keskustelu on kohdattu jo usein, psykologia herättää monenlaisia ennakkoluuloja. Oli mukava lukea kokeneen psykologin näppäimistä hänen näkökulmaansa asiaan.
Kokemuksemme mukaan äärimmäisissä tapauksissa ystävälliseksikin tarkoitettu kommentti voi kääntyä keskustelukumppanin silmissä turhaksi psykologin leikkimiseksi. Esimerkiksi kysyessämme ystävämme vointia hänen kertoessaan elämänsä tapahtumista, saatetaan se nähdä psykologin leikkimisenä, vaikka se olisi täysin vilpitön ja arkipäiväinen välittämisen osoitus. Vaikka muillakin aloilla kohdataan ennakkoluuloja, psykologin ammatissa se tulee erityisen lähelle, sillä onhan tutkimuksen kohteemme lähempänä kuin millään muulla alalla!
Ollikainen myös muistuttaa, että ammatin silmälaseista ei aina halutessaankaan pääse eroon. Ollikainen kertoo tuntevansa empatiaa elokuvan pakko-oirehäiriöiselle karikatyyrille, vaikka se olisi tarkoitettu vitsiksi. Myös meille aloitteleville psykologeille ilmiö on tuttu, huomaamme peilaavamme oppikirjojen teorioita arkielämämme tapahtumiin turhankin usein.
Ennakkoluulot ovat varmasti useimmilla aloilla tyypillisiä, mutta tulisi muistaa, että ihminen on muutakin kuin ammattinsa. Meidän ei tulisi liikaa ajatella, mitä psykologi ajattelee meistä, sisustusarkkitehti sisustuksestamme tai kanttori laulamisestamme. Saattavathan he tietysti huomata, jos olemme erityisen hyviä tai jos taidoissamme esiintyy puutteita, mutta siihenpä se sitten jääkin.
Hyvin peilaatte omia kokemuksianne lähtötekstin ajatuksiin. Hauska kuva. - Kati
VastaaPoista