Otimme tarkastelun kohteeksi Vesa Nevalaisen Psyko-blogin, jossa psykologian lisensiaatti Nevalainen kirjoittaa ajankohtaisista yhteiskuntaa koskevista psykologisista ilmiöistä. Nevalainen on myös kirjoittanut useita psykologian alan tietokirjoja. Blogista lukijalle välittyy Nevalaisen henkilökohtaiset ajatukset, oma pohdinta ilmiöistä ja välillä jopa ammattimaista sävyä horjuttavat subjektiiviset näkökulmat. Tutkimustietoa hän käyttää niukasti, pääosin tukemaan omia argumenttejaan. Blogia julkaistaan Suomen Psykologiliiton sivuilla (http://www.psyli.fi/ajankohtaista/blogi/vesa_nevalaisen_blogi) , jolloin blogin kohderyhmäksi muodostuu selkeästi psykologiasta kiinnostuneet henkilöt, psykologian opiskelijat ja ammattilaiset.
Nevalainen haastaa rohkeasti lukijoitaan mielenkiintoisten ja ajankohtaisten aiheiden äärelle. Kirjoitustyyli on hänellä varma, pääosin selkeä ja ammattimainen mutta myös hiukan provosoiva. Tavoitteena Nevalaisella on selkeästi herättää lukijoissa ajatuksia ja keskustelua, missä hän onkin onnistunut; blogista löytyy muutama postaus, joissa kommentointi on hyvin kiivasta. Erityistä huomiota saaneita tekstejä ovat muun muassa ''Kympin pojat'', ''Sukupuolijotain avioliittolaki'' ja ''Ihminen on sudelle ihminen''.
Ylivoimaisesti suurinta eripuraa herättänyt ja myös meidän kiinnostuksemme vanginnut kirjoitus ''Kiusaaja on ilkeä paskiainen'' lähestyy koulukiusaamista hyvin voimakkaasti Nevalaisen omien kokemusten kautta romuttaen mielikuvan Nevalaisesta ammattitaitoisena objektiivisena kirjoittajana. Postauksessa kiusaaja leimataan ilkeydessään parantumattomaksi ja häikäilemättömäksi, "hänen sydämessään on vikaa". Läpi tekstin sävy pysyy samana, eikä lukijalle jää epäselvyyttä siitä, kummalle puolelle Nevalainen asettuu; hän on absoluuttinen kiusatun puolustaja. Sen sijaan sekä meissä, että suuressa osassa tekstiä kommentoineista herää huoli kirjoittajan ammattitaidosta psykologina kiusaamistilanteissa. Epäilemättä kiusatulle kuuluu kaikki saatavilla oleva tuki ja apu, mutta entä kiusaaja? Eikö kiusaajalla ole oikeutta saada apua tai tulla kuulluksi? Voihan kiusaamisessa olla kyse myös kiusaajan laajemmista henkilökohtaisista ongelmista, jotka ilmenevät ulospäinsuuntautuvana, aggressiivisena ja impulsiivisena käytöksenä sosiaalisissa suhteissa vertaisten kanssa.
"Kiusaaja kyllä tietää, mitä tekee. Hän on ilkeä paskiainen, jonka sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa. Hänen sydämessään on vikaa." Nevalainen kuvaa kiusaajan sosiaalisesti ja verbaalisesti taitavana henkilönä, joka manipuloi sekä uhriaan, että kiusaamiseen puuttuvia aikuisia. Kiusattu saattaa epäillä tulleensa hulluksi, ja kiusaaja selviää kuin koira veräjästä. Nevalainen painottaa, että on kiusatun kannalta loukkaavaa ja muutenkin turhaa etsiä kiusaajan perhetaustasta tai hankalista varhaisista vuorovaikutussuhteista selityksiä antisosiaaliselle käytökselle. Kirjoittajan mielestä kiusaaja ei yksinkertaisesti ole avun arvoinen.
Nevalainen määrittelee kiusaamisen jatkuvana henkisenä raiskaamisena, josta kukaan ei selviä vammoitta. Uhriksi joutuneen tulevaisuus on enemmän tai vähemmän sinetöity, "hänet on puoliksi tapettu". Psykologi Nevalainen ennuste kiusatuille on synkkä: he löytävät huonomman elämänkumppanin ja surkeamman työpaikan. Kirjoittaja tuntuu totaalisesti unohtaneen ihmisten erilaisen selviytymiskyvyn ja pärjäävyyden vaikeista kokemuksista huolimatta.
Vaikka kommenttiosuudesta löytyy myös Nevalaisen tekstiä ylistäviä, kiitteleviä kommentteja (pääosin kiusaamista kokeneilta), suurin osa kommentoijista on tyrmistyneitä. Kuinka psykologin ammatissa toimiva henkilö voi tuomita ihmisen parantumattomaksi? Koulukiusaamisessahan osapuolet ovat lapsia ja nuoria. Herääkin kysymys, miksi vakaan ammattitaidon omaava psykologian lisensiaatti haluaa mustamaalata kokonaisen joukon kiusaajia välittämättä heidän taustoistaan. Mistä tällainen katkeruus tekstiin kumpuaa?
Vastaus löytynee tekstin lopusta, joka paljastaa Nevalaisen tulleen itse kiusatuksi. "Kiusatuksi joutuminen ei unohdu koskaan. Että terveisiä vaan Sepolle: haista jätkä pitkä paska".
Nevalainen haastaa rohkeasti lukijoitaan mielenkiintoisten ja ajankohtaisten aiheiden äärelle. Kirjoitustyyli on hänellä varma, pääosin selkeä ja ammattimainen mutta myös hiukan provosoiva. Tavoitteena Nevalaisella on selkeästi herättää lukijoissa ajatuksia ja keskustelua, missä hän onkin onnistunut; blogista löytyy muutama postaus, joissa kommentointi on hyvin kiivasta. Erityistä huomiota saaneita tekstejä ovat muun muassa ''Kympin pojat'', ''Sukupuolijotain avioliittolaki'' ja ''Ihminen on sudelle ihminen''.
Ylivoimaisesti suurinta eripuraa herättänyt ja myös meidän kiinnostuksemme vanginnut kirjoitus ''Kiusaaja on ilkeä paskiainen'' lähestyy koulukiusaamista hyvin voimakkaasti Nevalaisen omien kokemusten kautta romuttaen mielikuvan Nevalaisesta ammattitaitoisena objektiivisena kirjoittajana. Postauksessa kiusaaja leimataan ilkeydessään parantumattomaksi ja häikäilemättömäksi, "hänen sydämessään on vikaa". Läpi tekstin sävy pysyy samana, eikä lukijalle jää epäselvyyttä siitä, kummalle puolelle Nevalainen asettuu; hän on absoluuttinen kiusatun puolustaja. Sen sijaan sekä meissä, että suuressa osassa tekstiä kommentoineista herää huoli kirjoittajan ammattitaidosta psykologina kiusaamistilanteissa. Epäilemättä kiusatulle kuuluu kaikki saatavilla oleva tuki ja apu, mutta entä kiusaaja? Eikö kiusaajalla ole oikeutta saada apua tai tulla kuulluksi? Voihan kiusaamisessa olla kyse myös kiusaajan laajemmista henkilökohtaisista ongelmista, jotka ilmenevät ulospäinsuuntautuvana, aggressiivisena ja impulsiivisena käytöksenä sosiaalisissa suhteissa vertaisten kanssa.
"Kiusaaja kyllä tietää, mitä tekee. Hän on ilkeä paskiainen, jonka sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa. Hänen sydämessään on vikaa." Nevalainen kuvaa kiusaajan sosiaalisesti ja verbaalisesti taitavana henkilönä, joka manipuloi sekä uhriaan, että kiusaamiseen puuttuvia aikuisia. Kiusattu saattaa epäillä tulleensa hulluksi, ja kiusaaja selviää kuin koira veräjästä. Nevalainen painottaa, että on kiusatun kannalta loukkaavaa ja muutenkin turhaa etsiä kiusaajan perhetaustasta tai hankalista varhaisista vuorovaikutussuhteista selityksiä antisosiaaliselle käytökselle. Kirjoittajan mielestä kiusaaja ei yksinkertaisesti ole avun arvoinen.
Nevalainen määrittelee kiusaamisen jatkuvana henkisenä raiskaamisena, josta kukaan ei selviä vammoitta. Uhriksi joutuneen tulevaisuus on enemmän tai vähemmän sinetöity, "hänet on puoliksi tapettu". Psykologi Nevalainen ennuste kiusatuille on synkkä: he löytävät huonomman elämänkumppanin ja surkeamman työpaikan. Kirjoittaja tuntuu totaalisesti unohtaneen ihmisten erilaisen selviytymiskyvyn ja pärjäävyyden vaikeista kokemuksista huolimatta.
Vaikka kommenttiosuudesta löytyy myös Nevalaisen tekstiä ylistäviä, kiitteleviä kommentteja (pääosin kiusaamista kokeneilta), suurin osa kommentoijista on tyrmistyneitä. Kuinka psykologin ammatissa toimiva henkilö voi tuomita ihmisen parantumattomaksi? Koulukiusaamisessahan osapuolet ovat lapsia ja nuoria. Herääkin kysymys, miksi vakaan ammattitaidon omaava psykologian lisensiaatti haluaa mustamaalata kokonaisen joukon kiusaajia välittämättä heidän taustoistaan. Mistä tällainen katkeruus tekstiin kumpuaa?
Vastaus löytynee tekstin lopusta, joka paljastaa Nevalaisen tulleen itse kiusatuksi. "Kiusatuksi joutuminen ei unohdu koskaan. Että terveisiä vaan Sepolle: haista jätkä pitkä paska".
Olette löytäneet kiinnostavan tekstin! Tässä kirjoittaja tuntuu selvästi hylkäävän tieteellisen lähestymistavan. Se varmasti vaikuttaa lukijoiden luottamukseen.
VastaaPoistaT. Elli
On todella jännä huomata, että ihan psykologian ammattilainen julkisesti mustamaalaa kiusaajat vaikka hänenhän pitäisi nimenomaan yrittää selvittää kiusaamisen syitä ja yrittää ymmärtää. Mutta toisaalta tällainen katkeruus vaan todistaa, että kyseessä on kuitenkin vaan ihan tavallinen ihminen siinä missä me muutkin.
VastaaPoistat: Kirsikka
Ajankohtainen aihe ja hyvin pureuduttu ongelmaan. Määrittelyjä varmaan on muitakin mutta tämä on osuva. Hyvä kokonaisuus. Terveisin Olli-Pekka
VastaaPoista