Tarkastelumme kohteena on
sosiaalipsykologisiin ilmiöihin keskittyvä blogi Naiivia sosiaalipsykologiaa.
Kirjoittaja on sosiaalipsykologian opiskelija, jonka tavoitteena on jakaa
blogissa omia ajatuksiaan. Kohderyhmänä on ilmeisesti sosiaalipsykologiasta
kiinnostuneet henkilöt, sillä hän käyttää tekstissään sosiaalipsykologiaan
liittyviä käsitteitä, mitkä eivät välttämättä aukea asiaan perehtymättömille
lukijoille. Kiinnostuimme blogista, koska olemme itse psykologian opiskelijoita
ja sosiaalipsykologia on hyvin lähellä omia kiinnostuksen kohteitamme.
Verkkotekstissä
Älykkyydestä kirjoittaja tarkastelee älykkyyttä sosiaalisesta näkökulmasta. Hän
toteaa älykkyyden olevan suhteellista ja hankalasti määriteltävää. Tekstistä
käy ilmi kirjoittajan arvostavan suuresti älykkyyttä, myös arkitilanteissa. Hän
esimerkiksi pohtii, miten kukaan voi jaksaa/nauttia arkikeskustelusta, jossa
uusia näkökulmia ei tuoda esiin eikä asioita perustella. Samalla hän nostaa esiin ajatuksen, etteivät
arkipäiväiset keskustelut useinkaan ole kovin älykkäitä. Tästä herää kysymys,
tarvitseeko kaikkien keskustelujen aina ollakaan älykkäitä ja uusia ajatuksia
herättäviä. Itse ainakin nautimme toisinaan aivojen narikkaan heittämisestä
sellaisessa seurassa, jossa voi puhua myös ”älykkäästi”. Ajatuksia herättävien
keskustelujen käyminen on mielenkiintoista ja avartavaa, mutta on rasittavaa,
jos jokaisen oman ajatuksen pitäisi olla jollain tavalla älykäs.
Mielenkiintoista
tekstissä on havainto, jonka mukaan hauskuus (rivien välistä luettuna myös
älykkyys) riippuu asemasta ryhmässä:
”Myöhemmin opin että kyse ei olekaan
siitä että pitäisi olla erittäin hauska ollakseen hyväksytty, vaan täysin
päinvastoin: pitäisi olla erittäin hyväksytty ollakseen hauska.”
”Keskustelua seuratessani huomasin
jälleen vanhan viisauden, että kyse ei ole niinkään siitä mitä sanoo, vaan kuka
sen sanoo.”
Kirjoittajalla on useista
asioista vahvoja ja kärkkäitä näkemyksiä (kuten yllä näemme). Hän viittaa
Piagetin ja Kohlbergin teorioihin ja soveltaa niitä omaan käyttöönsä, mutta
muuten tekstissä ei ole lainkaan lähteitä tai viittauksia tutkimuksiin. Teksti
on lähinnä kirjoittajan omaa ajatuksenvirtaa, jossa hän käyttää tieteellisiä
käsitteitä argumentoinnin tukenaan. Vaikka olemmekin alallamme vasta-alkajia,
kirjoittajan kärkäs ote ja mihinkään viittaamattomuus perusteluissaan
kalskahtaa väistämättä korvaan.
Blogiteksti Älykkyydestä
on aiheeltaan mielenkiintoinen, aina ajankohtainen ja se koskettaa kaikkia
ihmisiä. Kuvien puuttuminen tekee ulkoasusta ehkä hieman tylsähkön. Teksti on
hyvin jäsenneltyä, mutta toisinaan yksinkertaisia asioita on esitetty turhan
hankalasti. Tieteellisiä käsitteitä
käyttämällä kirjoittaja tuo esiin omaa asiantuntijuuttaan.
Tekstistä muodostuu
ajatus älykkyyden yleisesti ja yhteiskunnallisesti arvostetusta asemasta
yksilön ominaisuuksien joukossa. Onhan
totta, että älykkäinä pidetyt henkilöt nostetaan jalustalle ja heidän sanomisensa
painavat enemmän kuin ei niin älykkäinä pidettyjen ihmisten. Esimerkiksi
tutkijoiden tai muiden korkeasti koulutettujen ajatuksia arvostetaan enemmän,
vaikka ne eivät liittyisikään oman alan aiheisiin. Tämä on hieman epäoikeudenmukaista, varsinkin
kun älykkyydestä ei ole mitään tarkkaa määritelmää eikä sen takia voida
objektiivisesti sanoa, kuka on älykkäämpi kuin toinen. Vaikka asiantuntija
tietäisi kaiken omasta alastaan, ei se kuitenkaan automaattisesti tarkoita
sitä, että hän tietäisi kaiken kaikesta muustakin.
IvanWalsh.com
lähde: http://naiivisospsyko.blogspot.fi/ (luettu 13.11.2015)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti