Koulumaailman uudenlaisia näkökulmia (Henna I., Katin ryhmä)

Valitsin matematiikan opettajana ja kasvatustieteen tutkijana toimivan Laura Tuohilammen ja oppilaanohjaajana toimivan Antti Värtön Peruskoulupesula-nimisen blogin. Blogissa tarkastellaan koulua, koulutusta ja niiden tulevaisuutta useista eri näkökulmista korostaen uudenlaista oppimista. Ylläpitäjien lisäksi blogissa on julkaistu muidenkin tekstejä, esim. tutkijat, oppilaiden vanhemmat sekä oppilaat itse ovat päässeet ääneen Peruskoulupesula-blogissa. Blogin kohderyhmä on hyvin laaja; lähes kaikki koulumaailmasta kiinnostuneet henkilöt löytävät mieleistä luettavaa tästä blogista.

Blogissa käsitellään erityisesti uudenlaista oppimista ja perinteisiä koulumaailmassa vallitsevia käsityksiä kyseenalaistetaan, mikä tekee blogista hyvin mielenkiintoisen ja ajan tasalla olevan, sillä tänä päivänä opetus ja opetusmenetelmät ovat murrostilassa ja uusia, tehokkaampia opetustekniikoita etsitään jatkuvasti “vanhentuneiden” tilalle. Keskustelua blogissa ei esiinny kovin paljoa; yleensä kommenttien lukumäärä vaihtelee nollasta pariin, kolmeen kommenttiin yhtä blogitekstiä kohden. Toisinaan jotkin aiheet, kuten Tuohilammen esittelyt uusista opetusmenetelmistä ja Värtön psykologisen lähestymistavan ja nykyajan koulujärjestelmän kriittisenkin arvostelun omaavat tekstit herättävät paljon keskustelua ja kommentteja kertyy jopa kymmenen. Blogin ylläpitäjät itse ovat ahkeria vastaamaan kommentteihin ja osallistumaan keskusteluihin. Pääasiassa blogissa esiintyvä keskustelu on asiallista aiheista keskustelua eri näkökulmat huomioon ottaen, mutta sekaan mahtuu myös hieman lapsellisia, loukkaamaan pyrkiviä kommentteja.

Blogin kieli ja tyyli on suurimmaksi osaksi asiallista. Tuohilammen tekstit ovat neutraaleja, varsinkin silloin kun hän kuvailee omia kokemuksiaan koulumaailmassa. Värtön tekstit puolestaan ovat toisinaan hyvinkin humoristisia, myös sarkasmin piirteitä löytyy hänen teksteistään. Värtö käyttää välillä hyvinkin värikästä kirjoitustyyliä, mutta onnistuu kuitenkin esittelemään kritiikkinsä suhteellisen asiallisesti. Tuohilampi hyödyntää enemmän tutkimustietoja teksteissään kuin Värtö. Värtön tekstit perustuvat enemmän omiin kokemuksiin ja havaintoihin. Hän pohdiskelee pinnalla olevia aiheita tuoden omat mielipiteensä selkeästi esille. Uudet tutkimustulokset esitellään blogissa asialliseen sävyyn ja niitä kommentoidaan omiin mielipiteisiin pohjautuen. Blogin kirjoitukset muistuttavat lähinnä reportaaseja ja mielipidetekstejä.

By Moyan Brenn

Ovatko oppiaineet eriarvoisia?

Värtön kirjoitus “Taito- ja taideaineet - koulumaailman lapsipuolet” (21.8.2015) herätti mielenkiintoni. Värtön mukaan tänä päivänä taito- ja taideaineita väheksytään ja eikä niitä pidetä yhtä tarpeellisina kouluaineina kuten lukuaineita. Värtön mukaan taito- ja taideaineet ovat kuitenkin yhtä hyödyllisiä ja niistä oppii perustaitojen ja –tietojen lisäksi mm. tuntemaan itseään. Tämä kirjoitus synnytti suhteellisen paljon keskustelua kommenteissa. Värtö perustelee väitteitään suurimmaksi osaksi omilla kokemuksillaan ja koulumaailmassa tekemiinsä havaintoihin. Kirjoituksen loppupuolella hän kuitenkin viittaa Elliot W. Eisnerin vuonna 1998 käsittelemiin tutkimuksiin, joiden mukaan taideaineet parantaisivat oppilaiden menestystä lukuaineissa. Tähän mielipiteeseen Värtö ei kuitenkaan yhdy.

Värtö käyttää tekstissään kuvia, joiden lähteet hän on merkinnyt asianmukaisesti kuvien alle linkkien kera. Värtö käyttää ilmauksia kuten ” Äh. Taas meni pieleen” ja ” Ei kun hetkinen. Eihän se näin mennyt. Kokeillaan uudestaan:” sekä humoristisia kuvia, näin hän saa tekstiinsä huumoria. Hän on myös onnistunut ripottelemaan sarkasmia verkkokirjoitukseensa. Lisäksi Värtö käyttää paljon puhekielen ilmaisuja. Tällä tavalla kirjoittaja pääsee lähelle lukijaa ja pitää lukijan mielenkiinnon yllä. Edellä mainitut piirteet tekevät verkkotekstistä sekä hyvän että huonon, riippuen näkökulmasta, josta tekstiä lähestyy. Jos keskitytään tekstin viihdyttävyyteen ja mielenkiintoisuuteen, teksti on mielestäni oikein hyvä verkkoteksti. Mutta jos kirjoitusta mietitään tiedeblogin näkökulmasta, voi kyseinen teksti vaikuttaa jopa hieman liian ”vapaasti” kirjoitetulta sopiakseen tiedeblogiin.

Voin myöntää sortuneeni Värtön väitteisiin; olen itsekin tullut vähätelleekseni taito- ja taideaineiden tarpeellisuutta. Mielestäni Värtö perustelee väitteitään onnistuneesti ja tuo kirjoitukseensa mukavasti huumoria ja sarkasmia onnistuen kuitenkin esittelemään melko vakavankin asian. Värtön käyttämät kuvat ja retoriset kysymykset tekevät tekstistä mielenkiintoisen verkkokirjoituksen.

http://www.peruskoulupesula.fi/