Peruskoulumaailman pyörteissä (Linda ja Samppa, Ellinooran ryhmä)

Oppilaiden moninaisuus on asia, joka puhuttaa ja kiinnostaa varmasti monia opetusalan ihmisiä. Tulevina aineenopettajina löysimme meitä kiinnostavan tieteellisen blogin nimeltä Peruskoulupesula. Blogintekijä mainitsee bloginsa tavoitteeksi tutkimuksen sekä kokemuksen kautta muovautuneiden näkökulmien esille tuomisen. Blogissa puidaan ja käydään keskustelua koulutukseen liittyvistä ajankohtaisista asioista ja sen kohderyhmänä toimivat ensisijaisesti nykyiset ja tulevat opettajat ja kenties opetuksen tutkimuksesta tai muuten peruskoulun ilmiöistä kiinnostuneet. Toinen blogin pääkirjoittajista on kokenut opettaja Laura Tuohilampi, joka nykyään toimii matematiikan yliopistonopettajana Jyväskylän yliopistossa. Tuohilampi ottaa tekstissään “Onko oppiminen kivaa silloin kun opettaminen on kivaa?” (julkaistu blogissa 5.9.2014) kantaa siihen, että koulumaailman rakenteet eivät suosi erilaisia oppijoita, etenkin niitä, joilla voi olla oppimisvaikeuksia.

Tuohilampi ottaakin tässä mielipidetekstissä kärkevään sävyyn kantaa siihen, että myös opettajien on tehtävä töitä muuttaakseen luokassa olevaa dynamiikkaa kaikille oppijoille suotuisaksi ja kohdattava todellisuus siitä, että opettajan työ ei ole aina helppoa. Oppilaat, joilla on vaikeuksia sopeutua koulumaailmaan kohtaavat jatkuvasti ongelmia siksi, että he eivät sovi perinteisen koulumaailman heille asettamaan muottiin. Kaikki oppilaat eivät yksinkertaisesti voi olla mallioppilaita ja vaarana on juuri näiden nuorten motivaation heikkeneminen. Tuohilampi painottaa myös tärkeimpänä asiana sitä, että hankalampien opiskelijoiden oikeat kyvyt ja mielenkiinnonkohteet jäävät huomaamatta.

Blogiteksti on vuodelta 2014, mutta siinä käsitellyt asiat koskien esimerkiksi oppimisympäristöjä toteutuvat osittain uudessa opetussuunnitelmassa ja sen perusteissa vuodelta 2016. Opetussuunnitelman yhtenä tavoitteena painotetaankin monipuolisia oppimisympäristöjä nojaten oppilaiden tarpeisiin. Tuohilampi nimittäin käsittelee myös oppimisympäristön, eli yleensä luokkahuoneen, fyysisten muutosten tuomaa positiivista vaikutusta luokkahuoneeseen ja opiskelijoihin.

https://pixabay.com/en/teaching-classroom-teacher-311356/

Kun luokkahuoneessa on vaihdettu järjestys pois vanhanaikaisesta asetelmasta, oppilaat ovat toisenlaisessa asemassa. Vanhanaikaisella asetelmalla voidaan tarkoittaa esimerkiksi perinteistä opettajan johtamaa tuntia luokan etuosassa, ja/tai tiukkaan määrättyä pulpetti -ja istumajärjestystä, jossa oppilaat istuvat paikoillaan passiivisina tiedon vastaanottajina. Kun fyysiset asetelmat rikotaan, oppilaiden asema muuttuu aktiivisemmaksi. Opettajan tehtävä onkin toimia enemmän ohjaajana, kuin määräävänä auktoriteettina. Tämä lisää oppilaslähtöistä opiskelua ja antaa oppilaille lisää omaa vastuuta.

Koko suomalainen kouluinstituutio on ollut ja tulee olemaan myös tulevaisuudessa haasteiden edessä, kun uusia oppimis -ja opettamistapoja sekä tekniikoita kokeillaan ja otetaan käyttöön. Erilaisia oppijoita ja opettajia on todella paljon ja lienee selvää, että se mikä on toiselle paras oppimis -tai opettamistapa, ei välttämättä toiselle sovi lainkaan. Tasapainon löytäminen oppilaskeskeisen ja opettajakeskeisen opetustavan välillä voi olla hyvinkin hankalaa, joskin ei mahdotonta. Tärkeä pointti jonka Tuohilampi nostaa esiin blogikirjoituksessaan on se, että opettamisen ei aina ole helppoa ja mukavaa ja eteenpäin tulisi kulkea juuri oppilaiden tavoitteet edellä.

Tuohilampi käyttää lähteinään hyvin paljon erilaisia blogeja tai mielipidetekstejä, jotka omalla tavallaan sopivat tekstilajiin ja kannanottamiseen. Tässä kohtaa olemme samaa mieltä Tuohilammen kanssa siitä, että oppilaslähtöisyys sekä perinteisten asetelmien rikkominen luokkahuoneessa voisi hyvinkin tuottaa positiivisia tuloksia oppimiseen. Lisäksi Tuohilammen ajatukset edustavat nykypäivän ajatuksia opetuksessa ja opettajien toimijuudesta luokkahuoneessa. Hänen omiin kokemuksiinsa pohjautuvat tulkinnat tuntuvat myös asiantuntevilta, vaikka niissä ei varsinaisia lähteitä olekaan.