Analysoin Erjan blogia, jota kirjoittaa kasvatustieteen tohtori, erityispedagogi ja ADHD-asiantuntija Erja Sandberg. Hän pyrkii vaikuttamaan erityisperheiden asemaan ja niiden saamiin tukitoimiin peruskouluissa ja ammatillisessa koulutuksessa näkökulmanaan tukea tarvitsevien näkemykset. Kohderyhmänä blogille ovat nähdäkseni kasvatuksen asiantuntijat ja erityisperheiden vanhemmat sekä muut, joita kirjoittajan näkökulma kiinnostaa. Teksti on asiapitoista ja käyttää muiden asiantuntijoiden näkemyksiä ja tutkimuksia joustavasti, mutta myös kriittisesti suhtautuen. Keskustelu aiheista on täten myöskin asiallista.
Tarkastelemassani tekstissä Sandberg paneutuu Kari Uusikylän 11.9.2018 julkaisemaan blogitekstiin oppilaista, joille isot ryhmät ja avarat luokkatilat kouluissa aiheuttavat koulutyöhön merkittäviä hankaluuksia. Muita ulkopuolisia lähteitä ei ole Uusikylän blogitekstiin löytyy linkki kirjoituksesta. Tekstissään Sandberg kertoo saavansa vastaavia viestejä sekä opettajilta että vanhemmilta. Hän määrittää, että muun muassa ADHD aiheuttaa jo perinteisessä luokkatilassa vaikeutta keskittää huomio oleellisiin asioihin. Lisähaasteina ovat hänen mukaansa aistien yliherkkyydet, jotka vaativat aikuiselta lapsen ympäristön huomiointia koulupäivän aikana. Yhdessä nämä tekijät lisäävät Sandbergin mukaan kuormittuneisuutta, keskittymisen haasteita ja levottomuutta tunneilla. Tekstissä tuodaan esiin mahdollisuus käyttää kuulosuojaimia hälyn poistamiseksi. Sandberg kuitenkin painottaa, että kukaan aikuinen tuskin suostuisi käyttämään niitä, jos vaihtoehtona on pienempi ja hälyttömämpi luokkatila.
Tekstissä ilmenevät selkeästi haasteet, joita ADHD oppilaalle aiheuttaa. Käytännössä se usein vähentää opettajan mahdollisuutta keskittyä itse opettamiseen ajan kuluessa tunneilla kaikkeen epäolennaiseen, kuten esimerkiksi yleisen hälinän hiljentämiseen. Kokemuksesta voin sanoa, että Sandbergin esittämät perustelut ovat täysin paikkansa pitäviä ja asiallisia ja huomioivat kattavasti haasteet, joita ongelmat tarkkaavuudessa ja keskittymisessä aiheuttavat käytännössä. Mielestäni hän myös nostaa osuvasti esiin sen, että aikuiset usein vaativat oppilailta seikkoja, joihin he eivät itse vastaavassa tilanteessa suostuisi. Aina ei myöskään huomioida riittävästi sitä, että muun muassa aistiyliherkkyys on todellinen ongelma, jolle oppilas ei voi mitään, vaikka kuinka yrittäisi käyttäytyä odotetusti. Tämä yleensä johtuu nähdäkseni siitä, että tietoa ja kokemusta aiheesta ei kouluissa ole tarpeeksi. Tekstin mielipiteissä ja perustelussa näkyy kirjoittajan asiantuntevuus ja tieto erityispedagogiikasta ja neuropsykiatrisista häiriöistä, joihin ADHD luetaan.
Lähteet:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti