Päiväkodin johtaja, kasvatustieteen jatko-opiskelija, Elina Weckström kirjoittaa blogitekstissään “Sylin salaisuus” (Lapsinäkökulma-blogi, 2017) syliin ottamisen tärkeydestä ja rajaamisesta päiväkodissa. Hän pohtii asiaa neljän seuraavan perustelun näkökulmasta, jotka ilmenevät eri toimintaympäristöissä lähes samanlaisina.
Ensimmäisenä väittämänä Weckström pitää ajatusta, jonka mukaan päiväkodin lapsia ei pidetä sylissä tasavertaisesti, sillä siihen ei ole työntekijöillä riittävästi aikaa. Hänen mukaansa lasten kanssa tulisi olla tasavertainen, mutta myös oikeudenmukainen suhteessa siihen, miten paljon lapsi itse kokee tarvitsevansa fyysistä läheisyyttä sylin kautta.
Seuraavassa yleisesti tunnetussa näkökulmassa väitetään, että lapsia ei oteta tarpeeksi syliin, sillä siihen ei ole olemassa tarpeeksi resursseja. Weckström kuitenkin suhtautuu väitteeseen kriittisesti ja on asiasta eri mieltä. Hänen mukaansa avoimen ja luotettavan sylin on oltava se, joka on ja pysyy, vaikka kaikki muu päiväkodissa muuttuisi -tai vaikka kaikki resurssit olisivat käytetty.
Yhden väitteen mukaan lapsia ei pidetä nykyään tarpeeksi sylissä, sillä Weckströmin mukaan lapsista halutaan kasvattaa itsenäisiä ja pärjääviä yksilöitä. Syli on kuitenkin lapselle hyvä ja turvallinen paikka olla ja Weckströmin mielestä heille pitäisi tarjota mahdollisuus päästä syliin silloin, kun he sitä tarvitsevat. Hänen mukaansa on myös tärkeää olla vastavuoroinen ja antaa lapsille mahdollisuuksia tulla syliin tai jättää tulematta.
Weckströmin yksi uskomus on, että lapsia ei oteta syliin, sillä heidän ajatellaan hakevan sillä vain huomiota. Aikuinen päättää, koska syliin on mahdollista päästä, ja usein se täytyy ansaita omalla käytöksellä. Lapsille on kuitenkin luontaista suuntautua ihmisiin, jos he eivät muuten tule kuulluiksi ja se voi usein johtaa toisten kiusaamiseen ja kitisemiseen.
Meidän mielestämme, syli on tärkeä osa lapsen emotionaalista kehitystä ja luo luottamusta lapsen ja hoitajan välille. Kuten Weckströmkin kertoi, sylissäpitoa ei saisi liittää tiettyyn aikaan tai resursseihin, vaan jokaisen lapsen henkilökohtaiset tarpeet tulisi huomioda ja syli olla aina avoin lapsille. Itse työskennellessämme päiväkodissa huomasimme että, ajan antaminen lapsille riippui paljon työntekijästä ja hänen muiden työtehtävien määrästä. Kaikilla kuitenkin vaikutti olevan halu antaa lapsille huomiota ja tarjota heille syliä.
Ajattelemme, että juuri riittävä sylissä pitäminen rohkaisee lapsia itsenäistymään ja kokeilemaan asioita itse, kun he tietävät, että epäonnistuessaan syliin voi aina palata. Emme myöskään tue täysin ajatusta, jonka mukaan lasten täytyisi ansaita käytöksellään pääsy syliin, koska usein juuri ne lapset, jotka käyttäytyvät huonoimmin ja “vähiten” ansaitsevat paikan sylissä, ovat niitä, jotka syliä eniten tarvitsevat. Oman kokemuksemme mukaan, vilkkaimpiin ja haastaviin lapsiin saa parhaiten kontaktin ja luottamussuhteen silloin, kun heidät ottaa syliin, antaa heille aikaa ja on oikeasti läsnä.
Lähteet: https://lapsinakokulma.wordpress.com/
Kuva:https://www.google.fi/search?hl=fi&biw=1280&bih=594&tbm=isch&sa=1&ei=i1ftW8XYAc-LmgWrsY3gAg&q=lap+hug+kids#imgrc=oADVadfwdnDV6M:
Ensimmäisenä väittämänä Weckström pitää ajatusta, jonka mukaan päiväkodin lapsia ei pidetä sylissä tasavertaisesti, sillä siihen ei ole työntekijöillä riittävästi aikaa. Hänen mukaansa lasten kanssa tulisi olla tasavertainen, mutta myös oikeudenmukainen suhteessa siihen, miten paljon lapsi itse kokee tarvitsevansa fyysistä läheisyyttä sylin kautta.
Seuraavassa yleisesti tunnetussa näkökulmassa väitetään, että lapsia ei oteta tarpeeksi syliin, sillä siihen ei ole olemassa tarpeeksi resursseja. Weckström kuitenkin suhtautuu väitteeseen kriittisesti ja on asiasta eri mieltä. Hänen mukaansa avoimen ja luotettavan sylin on oltava se, joka on ja pysyy, vaikka kaikki muu päiväkodissa muuttuisi -tai vaikka kaikki resurssit olisivat käytetty.
Yhden väitteen mukaan lapsia ei pidetä nykyään tarpeeksi sylissä, sillä Weckströmin mukaan lapsista halutaan kasvattaa itsenäisiä ja pärjääviä yksilöitä. Syli on kuitenkin lapselle hyvä ja turvallinen paikka olla ja Weckströmin mielestä heille pitäisi tarjota mahdollisuus päästä syliin silloin, kun he sitä tarvitsevat. Hänen mukaansa on myös tärkeää olla vastavuoroinen ja antaa lapsille mahdollisuuksia tulla syliin tai jättää tulematta.
Weckströmin yksi uskomus on, että lapsia ei oteta syliin, sillä heidän ajatellaan hakevan sillä vain huomiota. Aikuinen päättää, koska syliin on mahdollista päästä, ja usein se täytyy ansaita omalla käytöksellä. Lapsille on kuitenkin luontaista suuntautua ihmisiin, jos he eivät muuten tule kuulluiksi ja se voi usein johtaa toisten kiusaamiseen ja kitisemiseen.
Meidän mielestämme, syli on tärkeä osa lapsen emotionaalista kehitystä ja luo luottamusta lapsen ja hoitajan välille. Kuten Weckströmkin kertoi, sylissäpitoa ei saisi liittää tiettyyn aikaan tai resursseihin, vaan jokaisen lapsen henkilökohtaiset tarpeet tulisi huomioda ja syli olla aina avoin lapsille. Itse työskennellessämme päiväkodissa huomasimme että, ajan antaminen lapsille riippui paljon työntekijästä ja hänen muiden työtehtävien määrästä. Kaikilla kuitenkin vaikutti olevan halu antaa lapsille huomiota ja tarjota heille syliä.
Ajattelemme, että juuri riittävä sylissä pitäminen rohkaisee lapsia itsenäistymään ja kokeilemaan asioita itse, kun he tietävät, että epäonnistuessaan syliin voi aina palata. Emme myöskään tue täysin ajatusta, jonka mukaan lasten täytyisi ansaita käytöksellään pääsy syliin, koska usein juuri ne lapset, jotka käyttäytyvät huonoimmin ja “vähiten” ansaitsevat paikan sylissä, ovat niitä, jotka syliä eniten tarvitsevat. Oman kokemuksemme mukaan, vilkkaimpiin ja haastaviin lapsiin saa parhaiten kontaktin ja luottamussuhteen silloin, kun heidät ottaa syliin, antaa heille aikaa ja on oikeasti läsnä.
Kuva:https://www.google.fi/search?hl=fi&biw=1280&bih=594&tbm=isch&sa=1&ei=i1ftW8XYAc-LmgWrsY3gAg&q=lap+hug+kids#imgrc=oADVadfwdnDV6M:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti