tiistai 29. tammikuuta 2019

Syövän selättävät aprikoosin siemenet ja muita sensaatioita (Venla & Miika)

Yliampuvat otsikot vetoavat meihin ja siksi sinäkin varmaan pysähdyit lukemaan juuri tätä tekstiä. Esimerkiksi trendikkäistä muotidieeteistä ja ravintokäsityksistä liikkuu helposti median välityksellä lennokkaita uutisointeja ja lupauksia nopeasta painonpudotuksesta. Otsikot eivät aina vastaa sisältöään - ellei jopa koko artikkeli ole pelkkää pseudotiedettä eli käsiteltävä asia esitetään tieteellisenä, vaikka se ei täyttäisi tieteellisen tiedon kriteeristöä. Harva kuitenkaan pysähtyy arvioimaan tiedon luotettavuutta, vaan nielee uutisen sellaisenaan tai selaa jo seuraavaan kiinnostavaan otsikkoon.


Reijo Laatikainen, laillistettu ravitsemusterapeutti sekä ravintomyyttien murtaja, esittelee, tarkastelee ja oikoo blogissaan Pronutritionist – Tutkittua tietoa ravinnosta ravintoon liittyviä harhaluuloja tieteen voimin. Useissa yliopistoissa pätevöityneen Laatikaisen kirjoitus “8 nykymedian piirrettä, jotka vahvistavat pseudotieteilyä” perkaa läpi mediassa vellovan ravintohuuhaan perisyntejä.


Tieteellinen tieto ei ole mediaseksikästä. Näyttöön perustuvaa, arvioituja ravitsemustieteen tutkimuksia julkaistaan pienelle kohdejoukolle, alan ammattilaisille. Tutkimustuloksista ei väännetä sensaatiomaisia otsikoita, sillä tulokset eivät mullista maallikon elämää, eikä kukaan jaksa lukea pitkiä ammattislangilla tuotettuja tutkimusartikkeleita. Laatikainen toteaakin, että media suosii heikkolaatuisten tutkimusten julkaisemista, minkä osittaisena seurauksena väärä tieto ja arkikäsitykset leviävät nopeasti.

Karppaus-buumin jälkeen hiilihydraatit on demonisoitu ja proteiini nostettu jalustalle, vaikka tavallinen tallaaja tarvitsisi molempia kohtuudella monipuoliseen ruokavalioon. Karppauksessa on kyse siis vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, jolla voi tiputtaa nopeasti painoa. Buumin seurauksena arkikäsitykseksi muodostui, että hiilihydraatit lihottavat ja ovat epäterveellisiä. Laatikaisen mukaan väärän tiedon levitessä sitä on vaikea enää saada oikaistua, kun kirjoittaja ei ole ollut asiantuntija.


Laatikainen nostaa esiin yhtenä pseudotieteilyä vahvistavana piirteenä myös kuvien vaikutusvallan: suhteellisen asiallisiin uutisartikkeleihin on saatettu liittää liioittelevia kuvia vääristämään lukijan ajatuksenkulkua. Näiden lisäksi itse on tullut huomattua, kuinka sosiaalinen media täyttyy dieettien tuloksena syntyneistä ennen- ja jälkeen -kuvista, joiden avulla myydään ravitsemus- ja liikuntaohjelmia. Kun tämänkaltaisten kuvien yhteyteen on liitettynä listaukset sallituista ja kielletyistä ruoka-aineista, syntyy helposti mielikuvia ruoka-aineiden terveellisyydestä vailla tieteellisiä perusteluja.

Yksittäinen henkilö voi asemastaan riippuen vääristää ravitsemuskeskustelua omalla henkilökohtaisella näkemyksellään, joka otetaan totena. Laatikaisen mukaan media nostaa mielellään esille kärkkäitä mielipiteitä. On lukijan vastuulla erottaa mielipide luotettavasta tutkimustuloksesta.


Valtamedian julkaisemien uutisten lisäksi kuluttajia voi johtaa harhaan niin ikään valemedian kirjoitukset, mistä Laatikainen myös huomauttaa. Hän kuvailee valemedian ulkoasun vastaavan vakiintuneita medioita ja näin hämäävän huolimatonta sosiaalisen median käyttäjää levittämään juttuja eteenpäin. Useat valtamedian päätoimittajat ovat kuitenkin korostaneet tarvetta laadukkaalle journalismille eron luomiseksi valemediaan.

Vaikka tutkimustietoa on nykyisin kaikkien ulottuvilla, olisi median vastuullista panostaa enemmän taustatyöhönsä ja sosiaalisen median käyttäjien pyrkiä kriittisempään asenteeseen uutisten tarkastelussa. Nykymaailman pinnallisessa ja hektisessä menossa tehtävä ei ole helppo. Median kannalta lopputuloksena saattaa olla kuivempia otsikoita, mutta vastapainona saavutetun luotettavuuden ja totuudenmukaisuuden kuuluisi olla näitä tärkeämpää. Vastuu tietojen omaksumisesta on loppukädessä lukijoiden, mutta median toivoisi luovan vahvemmat tukipilarit ja väylät tutkittuun tietoon perustuvalle uutisoinnille – eikä pseudotieteilyn voimistamiselle.

5 kommenttia:

  1. Hyvä ja ajankohtainen aihe! Teksti oli helppolukuista ja eteni järkevästi. Pidimme erityisesti kuvista ja klikkiotsikkoesimerkeistä. Ne pitivät mielenkiintoa yllä. Olemme samaa mieltä kirjoittajien kanssa klikkiotsikoiden ja pseudotieteen haitallisuudesta. Yhteiskunnan pitäisi toimia tutkitun tiedon perusteella.
    - Eeva, Elina P. ja Veronica

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos positiivisesta kommentista! Hienoa kuulla, että teksti resonoi myös lukijoiden ajatusmaailman kanssa.
      - Miika

      Poista
  2. Mahtava otsikko, aloituskappale jämäkkä ja mukaansa tempaava. Kappalejako hyvä, riittävän lyhyitä kappaleita. Klikkiotsikoiden kuvat erittäin hyvin oivallettu lisä tähän blogitekstiin. Hyvä kokonaisuus. Lähdeblogi ja kirjoittajan oma ääni kulkevat hyvin yhdessä läpi tekstin. Todella ajankohtainen ja mielenkiintoinen aihe. Karppaus toimiva esimerkki tästä aiheesta. - Hely, Suvi T, Vilja

    VastaaPoista
  3. Kiitos monipuolisesta palautteesta! Kohtaamme klikkiotsikkoja päivittäin eri medioissa, joten on tarpeen tietää millaiseen lukemiseen klikkiotsikot meitä ohjaavat tai millaisia mielikuvia kyseisten otsikkojen pohjalta syntyy.
    - Venla

    VastaaPoista
  4. Tekstinne on minunkin mielestäni erittäin hyvä ja mielenkiintoinen! Otsikko ja aloitus toimivat tässä todella hyvin, eli olette onnistuneet tässä verkkotekstin kaikkein hankalimmassa kohdassa - miten saada lukija kiinnostumaan. Olette tehneet aidosti oman tekstin, jossa kuitenkin samalla referoitte hyvin alkuperäistä blogia ja keskustelette sen kanssa. Oli kiinnostavasti kirjoitettu ja ajatuksia herättävä teksti! Hienoa! :)

    T. Reetta

    VastaaPoista