Ajattelun ammattilainen on filosofian tohtori Lauri Järvilehdon kirjoittama blogi, jossa hän perehtyy ja ottaa kantaa ajankohtaisiin asioihin liittyen oppimiseen, ajatteluun, hyvinvointiin ja tulevaisuuteen. Lauri Järvilehto on suomalainen kirjoittaja, filosofi, yrittäjä ja muusikko. Hän toimii myös Aalto-yliopiston työelämäprofessorina ja Aalto Ventures Program -yrittäjyyskoulutusohjelman toisena vetäjänä.
Valitsin blogin tarkempaan tarkasteluun alunperin siksi, että ensi selailulla se oli ensinnäkin visuaalisesti miellyttävä. Samalla huomasin, että sillä on myös yli 13 000 tilaajaa. Selasin ensin otsikot läpi ja huomasin, että Järvilehto on kirjoittanut myös monesta minua kiinnostavasta asiasta ja nykypäivän ilmiöstä.
Jo tilaavien ihmisten määrästä voidaan päätellä, että blogin kohderyhmä ei ole mikään marginaalinen akateemisten älykköjen ryhmä, vaan enemmänkin ajankohtaisista asioista kiinnostuneet ihmiset koulutustaustaa katsomatta. Järvilehdon kirjoittama teksti on tieteellistä, mutta kuitenkin helppolukuista ilman turhaa hienostelevaa kapulakieltä. Tämän lisäksi pidän blogissa erityisesti siitä, kuinka Järvilehto kannustaa lukijoitaan mediakriittisyyteen, mitä mielestäni ei paikoitellen esimerkiksi omissa yliopisto-opinnoissani tarpeeksi korosteta.
Järvilehdon oman argumentaation taustalla on kuitenkin tieteellinen näkökulma, ja monet tekstit perustuvatkin erilaisiin tutkimustuloksiin ja niiden analysointiin.
Blogin postausten kommenttiosiossa on usein pitkiä, toistensa kanssa keskustelevia kommentteja joissa esitetään kirjoittajalle asiallista kritiikkiä sekä usein kommentoijan omaa pohdiskelua tekstin aiheeseen liittyen. Tämä mielestäni osoittaa sen, että blogin lukijat ovat aidosti kiinnostuneita Järvilehdon ajatuksista ja teksteistä. Joissakin postauksissa Järvilehto on sanavalinnoissaan kärkäs ja käyttää “sikariporras” ja “hyvävelikerho” -kaltaisia lukijaa tarkoituksella herätteleviä sanoja. Näkisin, että Järvilehdon blogin yhtenä tarkoituksena on herättää lukijassa ajatuksia ja tunteita, ja tässä hän selkeästi ainakin postausten kommenttikentän kommenttien perusteella onnistuu.
Yksi mielestäni mielenkiintoisimpia nykypäivän verkkomedian ilmiöitä on nk. “klikkiotsikointi”, jota etenkin iltapäivälehdet käyttävät. Tämä tarkoittaa shokeeraavaa otsikointia, jonka tarkoituksena on herättää lukijan mielenkiinto etusivulla ja saada lukija klikkaamaan artikkeli auki. Usein otsikko on kuitenkin tekaistu harhaanjohtavasti artikkelin varsinaisen ytimen ulkopuolelta, tai esimerkiksi haastattelusta on repäisty yksi sana tai lauseenpätkä irti kontekstista.
Lähde: Klikinsäästäjä
Myös Järvilehto käsittelee tätä ilmiötä blogissaan ja valitsinkin “Nykymedian ansaintalogiikka haastaa tiedeuutisointia"” -nimisen tekstin tarkasteltavaksi, sillä aihe on henkilökohtaisesti lähellä sydäntäni. Postaus käsittelee erityisesti tieteellisen tutkimuksen harhaanjohtavaa otsikointia nykymediassa. Nimittäin Järvilehdon mukaan iltapäivälehtien lisäksi klikkiotsikointia harrastavat myös uskottavana pidetyt mediatalot (esimerkkinä käytetty mm. CNN ja Helsingin Sanomat). Tekstissä käsitellään otsikointia yhtenä median ansaintakeinona ja pohditaan sitä, onko tieteelle tarkoituksenmukaista se että julkaisusta lukija muistaa ainoastaan sen shokeeraavan otsikon? Sitä voimme jokainen omalla kohdallamme pohtia seuraavan kerran, kun olemme hairahtamassa klikkaamaan auki yllä olevan esimerkin mukaista "uutista".
Kaiken kaikkiaan Järvilehdon blogi on ajankohtainen, mielenkiintoinen, ajatteluun herättelevä ja hauskakin. Se haastaa lukijaansa ajattelemaan nykypäivän ilmiöitä syvemmällä tasolla ilman turhanpäiväistä lätinää tai muka-filosofista pohdintaa.
Mediaa seuratessaan ei tosiaan voi välttyä klikkiotsikoilta. Nykyään tuntuu, että tämä otsikoinnin tapa on siirtynyt myös painettuihin lehtiin ja television uutislähetyksiin. Itse olen kokenut, että klikkiotsikot ovat jossakin määrin rapauttaneet median uskottavuutta. Otsikon houkuttelevuus tai shokeeraavuus on mennyt varsinaisen asiasisällön edelle. Lisäksi on ongelmallista, että monilla ihmisillä tuntuu olevan tapana lukea vain otsikot, joiden perusteella sitten tehdään johtopäätöksiä, joita sitten tuohtuneena käsitellään esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Näin saadaan sitten aikaan mehukkaita kohuja. Lisäksi on huolestuttavaa, että tällainen otsikoinnin tapa on yleistynyt myös tieteellisestä tutkimuksesta uutisoitaessa.
VastaaPoistaKlikkiotsikointi tuntuu olevan varsin tehokas keino haalia lukijoita, joten en usko tällaisen otsikoinnin tavan häviävän ihan lähiaikoina. Tämän seurauksena medialukutaidon merkitys korostuu luultavasti entisestään lähitulevaisuudessa. Ehkä sitä tulisi myös opettaa enemmän kouluissa, ei pelkästään peruskouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa, vaan myös korkeakouluasteella.
Tuomo M.
Aikaisempi kommentti on aivan oikeassa. Itseäni oikein sapettaa suunnattomasti nykymedian otsikointi. Otsikonhan olisi kielitieeteellisesti käsittääkseni tarkoitus tiivistää tekstin pointti ja ydinsanoma yhteen lausahdukseen, mutta nykyisin media on todella kehittynyt aivan päinvastaiseen suuntaan. Luonnollisesti klikkitulojen perässä olevat mediatalot pyrkivät välttämään sitä, että lukijat ymmärtäisivät tekstin ydinpointin avaamatta sitä, mutta se on mielestäni kehityssuuntana paheksuttava ja toimintatapana todella epäammattimainen.
VastaaPoistaTämä blogiteksti oli miellyttävää lukea ja eteni mukavasti. Olisin ehkä kaivannut vielä aavistuksen enemmän alkuperäisen blogitekstin referointia, mutta Milka oli kuitenkin ottanut kantaa aiheeseen kattavasti ja keskitti huomion omaan tekstiinsä. Erittäin hyvä teksti!
- Kasper K.
Milkan tekstin perusteella saattaisin jopa lukea Järvilehdon blogia. :)
VastaaPoistaKlikkiotsikointia tuntuu tosiaan silloin tällöin löytyvän jopa painetuista lehdistä - varmaan viimeisen viikon sisään taisi hesarissakin olla joku sen oloinen otsikko. Tavallaan klikkiotsikoiden käytön ymmärtää sellaisilla sivustoilla, joiden tulot riippuvat olennaisesti klikkausten ja sitä myötä lukijoille näytettyjen mainosten määrästä. Jollainhan journalismikin täytyy rahoittaa.
Vaikeampaa on ymmärtää, miksi esimerkiksi Ylen täytyy laskeutua samalle tasolle. Melko usein klikkiotsikointia nimittäin tulee vastaan senkin sivustoilla. Lasketaanko Ylelläkin klikkauksia, jotta olisi jotain, millä perustella omaa olemassaoloaan? Kuvittelisi, ettei julkisrahoitteisella toimijalla ainakaan aivan samanlaisia paineita olisi kuin kilpailijoillaan.
-Teemu
Klikkiotsikot on vienyt ainakin minun mielenkiinnon median seuraamiseen. Iltalehden tai Iltasanomien interwebbisivuilta käyn vaan tarkistamassa onko joku tärkeämpi ihminen astunut ajasta iäisyyteen. Ja niissäpä klikkiotsikot toimivat lukijaa koukuttavana. Klikkiotsikoiden tyylihän on kuin tehty draamaa varten. Muistan hyvin kuinka paljon Norjan Utøyan saaren tapahtumista media repi klikkiotsikoita. Ääritapausten kohdalla voisin kyseenalaistaa mediatalojen moraalia klikkirahojen vuoksi. Tietenkin jos haluaa seurata laadukkaampaa uutisointia niin silloin täytyy olla valmis maksamaan tiedosta. Klikkiuutisten kohdalla hintalapuksi tuntuu muodostuvan pitkäsieluisuus sietää typeriä otsikoita ja halpoja juttuja.
VastaaPoistaTeksti oli helppolukuinen ja napakasti kirjoitettu, ehkä jotain linkkiä alkuperäiseen blogiin jään kaipaamaan. Laiskalta ihmiseltä on huono vaatia proaktiivisuutta.
Yliopistoissa olisi hyvä tosiaan järjestää pakollisia kursseja mediakritiikistä - ihan kaikille tieteenalojen opiskelijoille. Informaatiota on saatavilla paljon, mutta tiedon luotettavuuden ja laadun kanssa on vähän niin ja näin. Lisäksi journalistiikan etiikkaa noudattamattomien "medioina" esiintyvien valemedioiden lisääntyminen on huolestuttavaa.
VastaaPoistaTeksti oli sujuvaa. Erityiskehut klikinsäästäjän mainitsemisesta. Klikinsäästäjiäkään ei liikaa ole nykyisen informaatiotulvan aikana, jolloin (kuten Tuomo M ylempänä toteaa) usein luetaan vain ne otsikot ja sitten rynnätään jakamaan mielipiteitä.
-Heikki