Identiteettivarkaus ei enää kannata (Joonas Luukkonen, Onni Lehtinen)

Juha Rautiainen käsittelee ylläpitämässään IT-blogissa ajankohtaisia it-alan asioita suomeksi. Valitsimme hänen julkaisun kohdistuen identiteettivarkauksiin ja niiden rangaistavuuteen Suomessa. Lakiin on tullut muutos asian tiimoilta syyskuun alussa 2015. Sen myötä identiteettivarkaus muuttui sakolla rangaistavaksi asianomistajarikokseksi.

Juha nostaa esille ylilaudaltakin tutun nettipoliisin Marko Forsin arvion siitä, että monen identiteettivarkauden tutkinta lopetetaan rikoksen vähäisyyden tähden. Vuonna 2016 Suomessa ilmeni 3298 identiteettivarkaustapausta. Tapausten määrä on jatkuvassa kasvussa. Identiteettejä varastetaan reilusti enemmän kuin polkupyöriä Suomessa.

(kuva: pixabay)

Lakimuutoksella eduskunta halusi tehdä selväksi, ettei toisena henkilönä esittäytyminen ole oikein. Muutoksen johdosta myös kiusaamistapausten selvittäminen on selkeytynyt, sillä aiemmin on pitänyt arvioida muiden rikosten tunnusmerkistöjen täyttymistä.

Uusi rikospykälä edellyttää, että identiteettitiedon käytön tarkoituksena on ollut erehdyttää kolmatta osapuolta. Tämä erehdytetty voi olla myös tietojärjestelmä. Olennaista on se, että kolmatta erehdytetään henkilöllisyyden tai identiteetin osalta.

Identiteettivarkaudet ovat kuitenkin vielä kohtalaisen vähäisiä suhteessa muihin rikoksiin. Vuonna 2016 eli lakimuutoksen jälkeen identiteettivarkauksien prosentuaalinen osuus kaikista poliisille ilmoitetuista rikoksista oli vain 0,4%. Valtaosa näistä rikoksista ilmoitettiin Helsingin poliisilaitoksella.

Nykypäivänä jolloin identiteettivarkaudet ovat arkipäivää, on kansalaisen hyvä muistaa nämä F-Securen tietoturvajohtaja Erka Koivusen seitsemän käskyä oman identiteetin turvaamiseksi.

(kuva: Erka koivunen)

1. Tee katoamisilmoitus, mikäli henkilötietosi varastetaan
2. Polta kaikki sellaiset asiakirjat jotka sisältävät henkilökohtaisia tietoja
3. Ole tarkka siitä mitä kerrot verkossa
4. Kehittele oma salasana kaikkiin käyttämiisi verkkopalveluihin
5. Muista virusturva, harkitse VPN-yhteyttä
6. Mieti missä palvelussa viestittelet
7. Älä käytä julkisia koneita henkilökohtaisten tietojesi käsittelyyn

Lähteet:

https://juhanit.wordpress.com/

https://www.mysafety.fi/ajankohtaista/identiteettivarkaudet-ovat-suomessa-yleisempia-kuin-pyoravarkaudet

Hummelholm, Hanne. Identiteettivarkauden monet kasvot. 2017

XKVO201 -Tietämätön työelämään (Annika Salonen ja Pauliina Sääksi)

Tietämätön työelämään

Peruskoulupesula-blogi pesee peruskoulun likapyykkiä. Peruskoulupesula-blogia ylläpitävät Laura Tuohilampi ja Antti Värtö. Tuohilampi on matematiikan didaktiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopistolla ja Värtö on oppilaanohjaaja. Blogissa kirjoittaja voi olla kuka tahansa, mutta pääasiassa kirjoittajat ovat opettajia, opiskelijoita tai yliopiston henkilökuntaa.. Blogissa julkaistaan ajankohtaisia tekstejä koulusta, koulutuksesta ja niiden tulevaisuudesta, sekä nostetaan esiin peruskoulun ongelmakohtia. Blogin tarkoituksena tuoda esiin kokemukseen ja tutkimukseen perustuvia eri näkökulmia ja luoda foorumi näiden näkökulmien jakamiselle. Aiheet vaihtelevat laidasta laitaan ja jokaisella tekstillä on oma tyylinsä kirjoittajan mukaan. Blogista löytyy muun muassa kirjaesittelyjä, huolenaiheita ja kokemuksia.

Tuohilampi kirjoittaa blogissaan palautteen annosta tekstissä “Hyödyttömintä palautetta aiheuttaa tietämättömyys”. Tuohilammen väitöskirjasta kertova artikkeli oli julkaistu Aamulehdessä, herättäen keskustelua ja kommentteja. Eräs lukija oli kuitenkin antanut palautetta, jossa kritisoi Tuohilammen taustatietoja ja aiheen olennaisuutta, perehtymättä varsinaisesti kumpaakaan. Turhasta energian ja ajankäytöstä huonoon palautteenantoon kirjoittaa myös Erja Yläjärvi Helsingin Sanomissa kirjoituksessaan “Surkea käytös myös maksaa”. Näennäisesti hyväntahtoinen palautteenanto tai ihan vaan huono käytös vie, sekä sen antajan, että vastaanottajan aikaa ja aiheuttaen pahaa mieltä ja ärsytystä. Sen sijaan olisi yleishyödyllisempää keskittyä rakentavaan palautteenantoon ja yhteiskunnan rakentamiseen.

 Flickr.com, Jenn.davls

Työyhteisön tuella on suuri vaikutus erityisesti vastavalmistuneelle työelämään siirtyvälle henkilölle. Opettajilla usein kuulee puhuttavan alun hankaluudesta ja kokemuksen tuomasta varmuudesta. Koulutuksemme tarjoaa meille eväitä työelämään, mutta ero on suuri. Vastavalmistuneet opettajat saattavat epäillä omaa osaamistaan, jolloin työyhteisössä palautteen antaminen, tuki ja kannustus ovat merkittävässä roolissa.  

Vastavalmistuneen opettajan tulee heti ottaa vastuu luokastaan, toisin sanoen parhaimmillaan 25 lapsesta. Opettajaopiskelijoilla tutkintoon kuuluu muutama opetusharjoittelu, joissa pääsee tutustumaan luokkatilanteeseen ja itsekin opettamaan. Sama tilanne on vastavalmistuneilla psykologeilla, jotka pääsevät lainsäädännöön puitteissa vasta opintojensa loppuvaiheilla kiinni työelämään. Tarjoavatko loppuvaiheen harjoittelu ja työvalmiuskurssit riittävät eväät hypätä suoraan tositoimiin työmarkkinoille?

 Flickr.com, Michel Ratwell

Vastavalmistuneiden ammatillisen kehityksen tukemiseksi olisi hyvä kehittää palauttenantokulttuuria entistä rakentavampaan ja kannustavampaan suuntaan.Vastavalmistunut voi itsekin kaivata armollista ja rakentavaa palautetta opetellessaan työelämässä ja uudessa ammatissaan navigointia. Työuran alussa saatu huono palautteenanto voi vääristää työntekijän kuvaa itsestään ammattilaisena pitkäksikin aikaa ja ylläpitää tarkoituksetonta negatiivista kehää. Toisaalta vastavalmistunut voi olla hyvinkin pätevä ja osaava, mutta saada osakseen kielteistä palautetta, sillä kokeneemmat kollegat saattavat olettaa, ettei hän vielä osaa ja tietämättöminä antaa palautetta oletustensa perusteella.

Mikäli huono palautteenanto vain kuluttaa ihmisiä ja aiheuttaa pahaa mieltä, miksi niin moni ihminen sitä yhä harrastaa? Taustalla voi olla monta tekijää ja joskus palautteenantaja ei vain ole osannut kirjoittaa ajatuksiaan selkeästi, antaen näin ollen huonosti muotoiltua palautetta. Taustalla on saattanut olla huoli jonkin näkökulman unohtamisesta tai hiljaisempien puolesta puhuminen. Huomattavasti useammin on kuitenkin kyseessä asiaan perehtymätön palautteenantaja, joka ei täysin ymmärrä alkuperäisen tekstin tavoitetta tai haluaa kohentaa omaa oloaan.

Tietämättömyys osana huonoa palautteenantoa vaikuttaa eri aloilla ja jopa yhteiskunnallisella tasolla. Esimerkiksi uusi opetussuunnitelma herätti paljon keskustelua, johon osallistuneista monella ei ollut ymmärrystä opetussuunnitelman sisällöstä tai sen velvoitteista. Asiaa tuntematta palautteen antamiseen ja keskusteluun menee paljon aikaa ja vaivaa, eikä sillä saavuteta haluttua lopputulosta.

Huono palautteenanto voi kuluttaa jokaisen aikaa ja rahaa, ja suurimmalla osalla meistä on omaakin kokemusta Tuohilammen käsittelemästä aiheesta. Palautteenanto on tietyssä mielessä oma taiteenlajinsa, jonka harjoitteluun käytetään liian vähän aikaa. Jokaisen osapuolen, kokeneiden ja kokemattomien tulisikin tietoisesti harjoitella palautteenantoa. Erityisesti opettajilla ja psykologeilla palautteenannon merkitys korostuu työssä. Opettajilla kasvatuksellisesta näkökulmasta ja psykologeilla yksilön kuntoutuksen kannalta. Myös työyhteisön toimivuus ja yhteishenki rakentuu hyvälle palautteen annolle. Kritiikkiäkin saa ja pitää antaa sekä sitä tulee opetella ottamaan vastaan. Palaute antaa mahdollisuuden kehittyä henkilökohtaisella- ja aivan koko työyhteisön tasolla.

 

Lähteet:

Tuohilampi, L. 2016. “Hyödyttömintä palautetta aiheuttaa tietämättömyys” blogissa Peruskoulupesula viitattu 5.4.2018

http://www.peruskoulupesula.fi/2016/05/hyodyttominta-palautetta-aiheuttaa.html

Seis diettaamiselle - Rento ravitsemus riittää (Henrik L. & Emilia P.)

Patrik Borg on ravitsemusasiantuntija, joka käsittelee blogissaan ”pöperöproffa” monenlaisia laihdutukseen, painonhallintaan ja kehon toimintaan liittyviä teemoja. Hän tuo esiin yleisiä harhaluuloja ja kompastuskiviä, sekä toimintatapoja joita näihin teemoihin sisältyy.

Kirjoituksessaan ”pysyvän laihduttamisen onnistumisprosentti” hän muistuttaa, että terveellinen ruokavalio ja liikunta muodostavat painonpudotuksessa ja tuloksissa pysymisessä kehikon, jonka sisään mahtuu monta muutakin tärkeää tekijää. Oikeastaan valtaosa kirjoituksessa esitellyistä painonpudotuksen pysyvyyttä ennustavista ja estävistä tekijöistä liittyy ihmisen pään sisäiseen kokemusmaailmaan. Positiivinen minäkuva, sisäinen motivaatio, stressinhallinta, itsearviointi ja joustava syöminen liittyvät kaikki henkisiin voimavaroihin ja elämänhallintaan, jota kohti jokainen voi pyrkiä. Onnistuminen ei siis vaadi kaikkeen pystyvää superihmistä. Stressi, syyllisyys ja mustavalkoinen ajattelu voivat taas hidastaa tai estää prosessin kulkua. Painonpudotus on siis ainakin puoliksi kiinni omista tavoista ajatella ja kohdata muutosprosessi sekä sen eri vaiheet. Borg painottaakin, ettei kyse ole tähtitieteestä, mutta mielen on oltava mukana tekemisessä. Loogista sinänsä, sillä harvoin mikään muutenkaan onnistuu ilman aivoja.

Kirjoituksessa ” stressi voi laihduttaa ja lihottaa” hän ottaa tarkempaan käsittelyyn yhden aiheen, jonka vaikutuksesta painonhallintaan liikkuu paljon tieteellistä ja ei-niin tieteellistä tietoa. Borgin mukaan ero syntyy siitä, kuinka elämänmuutoksien aiheuttama epätasapainotila voi muuttaa syömiskäyttäytymistä.

Stressi saa aikaan fysiologisia muutoksia, jotka johtavat mm. makeanhimon lisääntymiseen. Terveellisen ruoan himo sen sijaan ei lisäänny.

Syöminen ei ole ainoastaan tarvittavien kaloreiden keräämistä, vaan se voidaan nähdä myös sosiaalisena tekemisenä ja mielihyvän lähteenä. Lihominen on mahdollista, kun stressin aiheuttamat fysiologiset muutokset yhdistyvät tilanteeseen, jossa epäterveellinen ruoka toimii tunteiden säätelykeinona, palkintona tai mielletään erottamattomaksi osaksi sosiaalista toimintaa. Stressin laihduttava vaikutus taas perustuu joustaviin ajatusmalleihin. Stressi ei siirry syömiskäyttäytymiseen, kun suhde ruokaan on jännitteetön ja kyky vastustaa ulkoisia ärsykkeitä hyvä.

                                                            https://pixabay.com/en/users/kevstream-2611534/

Borg esittelee kirjoituksessaan ”80/20 periaate syömisessä” käsityksensä siitä, mikä on riittävä määrä terveellistä syömistä. Periaate tarkoittaa sitä, että 80% ruokaan liittyvistä valinnoista tulisi olla terveellisiä ja loput voivat olla vähemmän huolellisesti tehtyjä. Olennaista eivät ole tarkat prosenttiluvut, vaan ymmärrys siitä, että totaalikieltäytyminen kaikesta epäterveellisestä ei pitkällä aikavälillä tule toimimaan suurimmalla osalla ihmisistä. Periaatteen noudattaminen voi vähentää elämäntapamuutosta tekevän ihmisen stressiä, kun jokaisesta valinnasta ei tarvitse kantaa huolehtia ja täydellisyyteen ei tarvitse pyrkiä.

Syömisen terveellisyyttä voidaan tutkia väestötasolla esimerkiksi jakamalla ihmiset viiteen osaan sen perusteella, miten paljon he syövät jotakin terveellisenä pidettyä ruokaa, esimerkiksi kalaa. Borg esittelee kirjoituksessaan erään tällaisen tutkimuksen tuloksia. Sen mukaan sillä, kuuluuko parhaimpaan vai toiseksi parhaimpaan viidennekseen kalan syönnin määrän osalta, ei ole juuri mitään merkitystä sydänkohtausriskin kannalta. Toisin sanoen, ihmiset jotka syövät eniten terveellistä ruokaa, eivät ole juurikaan terveempiä kuin ne, jotka syövät vähemmän, mutta silti melko paljon terveellistä ruokaa. Tämä on vahva peruste ottaa syömisensä suhteen hieman rennommin ja ns. nauttia elämästä. Todennäköisesti ”täydelliseen” syömiseen pyrkimisestä aiheutuva stressi on siis paljon haitallisempaa kuin itse syömisestä mahdollisesti saatavat terveyshyödyt.

Kun syödään riittävän kauan rajoittuneella ja monesta asiasta kieltäytymiseen perustuvalla ruokavaliolla, on vaarana, että jossain vaiheessa saavutetaan ns. katkeamispiste ja syöminen riistäytyy kunnolla käsistä. Siksi olisi useimmille ihmisille helpompaa, ettei joka päivä tarvitse tehdä lukuisia päätöksiä siitä mitä saa ja mitä ei saa syödä. Jos esimerkiksi saa kutsun juhliin, on henkisesti helpompaa vain syödä, mitä tarjotaan hyvällä omatunnolla kuin valmistella ja pakata mukaan omat ruuat.

Tietenkin voi ajatella myös niin, että kun annetaan lupa syödä välillä vähän epäterveellisemmin, epäterveellinen syöminen alkaakin pikkuhiljaa yleistyä, kunnes koko ruokavalion voi sanoa olevan epäterveellinen. Borg myöntää kirjoituksessaan, että näin voi ehkä yksilötasolla käydä, mutta muistuttaa että mikäli Suomessa väestötasolla päästäisiin tilanteeseen, jossa kaikki noudattavat 80/20 periaatetta, olisi tilanne kansanterveyden näkökulmasta huomattavasti nykyistä parempi.


Lähteet: 
http://patrikborg.blogspot.fi/

Louhiiko läppärisi? (Heikki H & Mikko K)

Suomen suurimpiin IT-palveluyrityksiin kuuluva CGI Suomi tarjoaa verkkosivuillaan luettavaksi blogitekstejä lukuisiin alan aihealueisiin liittyen. Omille alasivuilleen jakautuvat blogit käsittelevät sekä informaatioteknologisten ilmiöiden tuoreimpia tuulia että digitalisaation ja ihmisten välistä vuorovaikutusta. Blogitekstien kirjoittajina toimivat omalla nimellään esiintyvät CGI:n asiantuntijat, joiden taustat esitellään jokaisen nimen alta löytyvillä asiantuntijasivuillaan.

CGI:n kyberturvallisuusblogissa vaihtelevat asiantuntijat kirjoittavat aiheista, jotka avautuvat sekä aiheesta kiinnostuneille yksityishenkilöille että alan osaajille. Postauksissa tarjotaan esimerkiksi vinkkejä henkilökohtaisen kyberturvallisuuden parantamiseen ja näkökulmia organisaatioiden kyberratkaisuiden toimivuuteen. Myös ajankohtaiset tietoturva-aukot ja riskit ovat teksteissä käsittelyn kohteena. Valveutunut kuluttaja saa esimerkiksi kyberturvallisuuskeskuspäällikkö Arttu Leppälän kertomaa tietoa siitä, kuinka kodin laitteiden laskentateho voidaan kaapata kolmannen osapuolen toimesta. (https://www.cgi.fi/blogi/laskentatehon-kaappaaminen-trendina-kyberrikollisuudessa)

Leppälän blogiteksti korostaa sitä, kuinka kyberrikollisuus ei ole enää vain suuriin organisaatioihin kohdistuvaa, merkittävimpiin resursseihin hyökkäämistä, vaan prioriteettina voi olla kaapattujen tietokoneiden ja järjestelmien määrä. Helpoista hyökkäyksen kohteista, kuten kotikäyttäjistä saavutettu laskentateho kertautuu nopeasti verrattuna siihen, että kyberrikolliset pyrkisivät tunkeutumaan yhä paremmin suojattuihin suuriin palvelinsaleihin. Leppälän mukaan työaseman valjastaminen kryptovaluuttojen louhintaan voi heikentää laitteen prosessoritehoa jopa 65%, eli jos olet viime aikoina törmännyt tietokoneesi  äkilliseen hidastumiseen, voi syynä olla kyberhyökkäys.

Leppälän mukaan tietoturvan säilyttämisen kannalta oleellista on ennakointi, ajan tasalla pysyminen ja aktiivisuus. Jos tietomurto on jo tapahtunut, tärkeintä on ensin selvittää miten se on tapahtunut ja mitä vahinkoja on mahdollisesti tehty, ja sen jälkeen varmistaa hyökkääjän häätö sekä paikata vuotavat aukot.

Lukuisat pelaajat joutuivat tietämättään kyberhyökkäyksen uhriksi, kun kilpailullista verkkopelaamista mahdollistavan yhtiön ESEAn ohjelmistosta löytyi sinne kuulumaton koodinpätkä, nimittäin Bitcoin-louhija. Yksi yhtiön työntekijöistä oli valjastanut kyseisen koodirivin avulla noin 14000 tietokonetta louhimaan kryptovaluutoita henkilökohtaista etua tavoitellakseen. Käyttäjille tästä ei ollut mainittu millään tavalla, vaan pakollisen peliohjelmiston asentamisen myötä tietokoneen tehoja saatettin syödä mihin aikaan päivää tahansa. Erityisen ironista tilanteessa on se, että ohjelmiston tarkoitus oli estää verkkopelaajien huijaaminen otteluissa, mutta pelaajat joutuivatkin itse hieman erityyppisen huijauksen kohteeksi.

Kyberhyökkäyksen kohteeksi joutumisen huomaa usein vasta siinä vaiheessa, kun on jo liian myöhäistä. Haittaohjelmat tai kaappaustapaukset eivät anna ennakkovaroitusta, vaan monelle kotikoneen toiminnan takkuaminen herättää ajattelemaan hyökkäyksen mahdollisuutta. Näkyvin vahinko ei kuitenkaan useimmiten ole vakavinta vahinkoa, mitä hyökkäykset tai haittaohjelmat voivat saada aikaan. Taustalla tapahtuva tietojen kerääminen, esimerkiksi näppäinpainallusten tallentamisen muodossa, ei ilmoita enää itsestään alapalkissa vilkkuvalla suurella keylogger-kuvalla. Käyttäjämurrot ja identiteettivarkaudet voivat täten tapahtua kuin salaiset pankkiholveihin porautumiset. Tilin tajuaa tyhjenneen tunneleiden kautta, kun aamu valkenee ja Windowsit avautuvat.

Lähde: https://www.cgi.fi/blogi/kyberturvallisuus

Kuva: https://blog.emsisoft.com/en/28817/cryptocurrency-mining-malware/

Päivän IT Pöhinät aiheena: Tekoäly (Sebastian Saari, Petteri Linkomaa)

Valitsimme aiheeksemme IT-tiedekuntamme julkaiseman Keski-Suomen ICT lehden. Lehden teemana ovat erilaiset ajankohtaiset IT-alan aiheet. Käsittelimme lehden viimeisintä julkaisua marraskuulta 2017. Sen keskeisenä teemana on tekoäly ja sen sovellutukset eri ympäristöissä. Lehden kirjoittajana toimii useita alan asiantuntijoita, mutta pääasiassa lehden artikkelit on koonnut ja kirjoittanut päätoimittaja Timo Siukonen. Lehti on suunnattu IT-tiedekunnan jäsenille, sekä mahdollisesti alasta kiinnostuneille. Mielestämme lehden päätavoite on tarjota ajankohtaista tietoa IT-alalta ja levittää siihen liittyvää tietoa lukijoille, sekä mahdollisesti herättää keskustelua aiheesta. 

Valitsimme kyseisen lehden aiheeksemme, koska siinä meitä kiinnosti alallemme keskeiset aiheet, sekä paikallinen näkökulma oman tiedekunnan jäseniltä. Lehti pyrkii informatiivisuuteen neutraalilla lähestymistavalla, ilman vahvempia kannanottoja.  Tulkintamme mukaan kieli ja tyyli ovat asiantuntevia, koska lehti käsittelee tieteellisiä aiheita. Lehden päälähteinä toimivat useat eri IT-tiedekunnan tutkimusraportit, minkä takia suhde tutkimustietoon on erittäin läheinen. Kuitenkin tutkimuksia esitellään melko pinnallisella tasolla, minkä takia lehti on kevyttä luettavaa, vaikka lukija  ei olisikaan itse alan asiantuntija. Esiintyvinä tekstilajeina ovat  luontaisesti lehdessä esiintyvät pääkirjoitus, kolumni ja eri artikkelit.

Lähitarkastelussa artikkeli Algoritmien kehitys ratkaisee tekoälykisan

Artikkelin ”Algoritmien kehitys ratkaisee tekoälykisan” aiheena on tekoälyn ja tietojärjestelmien kehittyminen ja sen tarjoamat mahdollisuudet esim. terveydenhuollon alalla. Teksti on kirjoitettu IBM:n laatiman tutkimuksen pohjalta ja siksi suurin osa argumentoinnista tehdään viittaamalla kyseiseen tutkimukseen. Artikkelissa ilmeneviä hyvän verkkotekstin ominaisuuksia ovat sen esittämä suuri määrä keskeistä informaatiota, mutta silti pysyen tiiviissä paketissa. Lukijan kiinnostusta ylläpitää se, että teksti ei ole liian raskasta ja täynnnä tietellisiä termejä, vaan sen sijaan melko helppolukuista ja kevytää. Lisäksi sen tarjoama informaatio on asiakeskeistä ja siksi hyödyllistä. Huonona puolena voisi olla artikkelin  keskittyminen ainoastaan IBM:n ympärille. Aihetta olisi voinut tarkastella myös usean lähteen näkökulmasta. Artikkelistä heräsi ajatuksia ja keskustelua siitä, mitä mahdollisuuksia tekoäly ja kognitiiviset järjestelmät pystyvät tulevaisuudessa tarjoamaan. Esimerkiksi keskustelimme, kuinka tekoäly tulee tulevaisuudessa vaikuttamaan videopeleissä, kun ihminen pelaa konetta vastaan. Lehteen ei ole suoraa tapaa kommentoida tai antaa palautetta, mutta uskomme että kirjoittajaan saa tarvittaessa yhteyden esim. sähköpostin kautta.

Mielestämme on hienoa, että tiedekunnallemme on oma asiantuntijoiden kehittämä lehti. Se käsittelee kattavasti erilaisia ajankohtaisia aiheita, joista ei välttämättä löydy tietoa omalla kielellämme, koska IT-alan julkaisut ovat pääasiassa englanniksi. Aiheesta on vaikea esittää kritiikkiä, koska teksti on pääasiassa informatiivista, kertoen erilaisista teknologioista ja tutkimuksista, arvioimatta niitä millään tavalla. Tämän takia teksti tuntuu enemmänkin ylistävän tulevaisuuden teknologioita. Se ei arvioi niiden toteutusmahdollisuuksia, vaan painottaa itse teknologioioiden potentiaalia, ottamatta huomioon niiden mahdollisuutta onnistua. Tekstistä on melko vaikeaa esittää omia kantoja sen neutraalin ja kertovan tyylin vuoksi, mutta kokonaisuutena pidimme lehdestä ja sen aiheet olivat mielenkiintoisia. Suosittelisemme lämpimästi kyseistä lehden julkaisua kaikille tekoäystä ja siihen liittyvistä aiheista kinnostuneille. 


 

"Blogikirjoittajat hakemassa insipraatiota Lutakon satamassa"

Lähteet:

Keski-Suomen ICT lehti Marraskuu / 2017

Rokotteet, U/M? (Jenny H. & Emma L.)

Blogissaan Totta toistaiseksi Jukka Ruukki ottaa kantaa ja nostaa esille omasta mielestään ajankohtaisia aiheita. Aiheet ovat tieteellisiä, mutta ne vaihtelevat laidasta laitaan. Hän saattaa yhdessä tekstissä käsitellä historiaa, mutta toisessa koulutusta. Kirjoittaja Jukka Ruukki on valmistunut Helsingin Yliopistosta valtioitieteen maisteriksi ja toimii tällä hetkellä Tiede-lehden päätoimittajana. Blogia myös julkaistaan Tiede-lehden nettisivuilla.

Blogia on helppo ja lukea, ja se sopii monen tasoiselle lukijalle. Lukijan ei ole pakko olla perehtynyt erityisesti aihealueisiin, vaan tekstin luku on helppoa omasta taustasta riippumatta. Suuri puute blogissa on lähteiden puute. Monessa tekstissä Ruukki viittaa johonkin tutkimukseen tai muuhun kirjoitukseen, mutta ei tarjoa suoraa lähdettä. Kokemattoman lukijan voi olla haasteellista suhtautua tekstiin lähdekriittisesti, koska tekstin tuottaja on Tiede-lehden päätoimittaja. Lähteiden tarkka ilmoittaminen kuitenkin toisi lisää luottamusta blogin teksteihin, ja auttaisi lukijaa muodostamaan oman mielipiteensä tarkemmin. Koska blogia julkaistaan Tiede-lehden omilla nettisivuilla, lukijakunta on varmasti suurimmaksi osaksi Tiede-lehden lukijoita, mutta koska se julkaistaan netissä, on se kaikkien saatavilla.

Kuva: James Gathany, Wikicommons

Erityisesti erään blogitekstin otsikko kiinnitti meidän huomiomme, “Pakko on kehno kannustin”. Kyseisessä tekstissä Ruukki käsitteli rokotuksia ja sitä, tulisiko rokotusten olla pakollisia. Hän ei kuitenkaan suoranaisesti esitä tekstissään perusteluita suuntaan eikä toiseen rokotteiden antamisen suhteen. Kuitenkin tekstistä välittyy selkeästi kuva, että Jukka Ruukin mielestä rokotusten antamista lapsille tulisi jatkaa. Myös meidän mielestämme rokotusten antamista lapsille tulisi jatkaa, koska se on kansanterveydellisesti merkittävä ennaltaehkäisevä toimenpide. Tiede-lehden artikkelissa “Mitä jos ei rokoteta” (Ruukki, 2014), kerrotaan siitä mitä tapahtuisi, jos lapsia ei rokotettaisi. Artikkelin alussa esitellään hypoteettinen tilanne, jossa yksi lapsi tartuttaa useisiin muihin lapsiin ja heidän läheisiinsä tuhkarokon, koska heitä ei ole rokotettu sitä vastaan. Tämänkaltaisten tilanteiden välttämiseksi, olisi mielestämme elintärkeää jatkaa rokottamista. Riittävä rokotettujen henkilöiden määrä takaa lauman tuoman suojan niillekin, joita ei ole rokotettu. Mikäli rokotettujen määrä laskee, samalla myös suoja pienenee.

Ruukki on keskittynyt “Pakko on kehno kannustin” -tekstissään keinoihin joiden kautta rokotteiden ottaminen koitetaan taata. Hän nostaa esimerkiksi Australiassa käytössä olevan mallin, jossa perheen lapsilisät leikataan, mikäli lapsia ei ole rokotettu asianmukaisella tavalla. Myös Suomessa on esitetty mallia, jossa rokottamatta jätettyjen lasten perheiltä voitaisiin evätä tiettyjä sosiaalietuuksia. Ruukki perustelee tällaista mallia vääräksi, koska lasta rangaistaan turhaan kahdesti - ensin lapselta evättäisiin mahdollisuus rokotuksiin ja sitten vielä perheen tukia vähennettäisiin.Olemme myös samaa mieltä Ruukin kanssa, että pakko ei ole oikea tapa edetä tässä asiassa. Tiedon lisääminen ja koulutus ovat tärkeimmässä roolissa tämän ongelman ennaltaehkäisemiseen/ratkaisemiseen.

Olemme molemmat itse kasvaneet perheissä, joissa lasten rokottamista on pidetty itsestään selvyytenä. Kumpikaan ei myöskään ole koskaan henkilökohtaisesti tai lähipiirissä kokenut mitään vakavampaa haittaa rokotteista, päinvastoin kokemukset ovat positiivisia. Tämän perusteella voisimme molemmat nojata malliin, jossa lapsille annetaan yleisohjeistuksen mukaiset rokotteet. On kuitenkin hyvä tiedostaa myös rokotuksista mahdollisesti seuraavat haitat, kuten sikainfluenssa-rokotteesta joillekin harvoille aiheutunut narkolepsia vuonna 2009. Siksi onkin syytä pohtia tarkasti, mitkä kaikki rokotteet todella ovat tarpeellisia kaikille, ja mitkä kannattaisi kohdentaa vain riskiryhmille.  

Lähteet:

Blogi; https://www.tiede.fi/blogit/totta-toistaiseksi/pakko-kehno-kannustin

Artikkeli; https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/mita_jos_ei_rokoteta

Aikaansaamattomuudesta ajanhallintaan (Anni K., Janita R., Mikko V.)

Psykologiaan liittyvät teemat koskettavat meistä jokaista. Ei siis ihme, että keittiöpsykologiset self help -oppaissa ja erilaisissa aikakauslehdissä neuvotaan tietä parempaan elämään. Psykologiatiede lähestyy kuitenkin ihmistä tutkimuksen ja tieteellisten silmälasien kautta.

Psykologiaa-blogi popularisoi psykologista tietoa, ja sen kohderyhmä on kaikki psykologiasta kiinnostuneet. Kirjoittajat ovat psykologian asiantuntijoita ammattilaisista opiskelijoihin. Aiheet vaihtelevat neuropsykologiasta työhyvinvointiin ja muun muassa aikaansaamattomuuteen.

Opintopsykologi Minna Roininen kirjoittaa blogipostauksessaan haitallisesta aikaansaamattomuudesta eli prokrastinaatiosta. Sillä tarkoitetaan, että jo ajatus jonkin tehtävän teosta herättää ahdistusta ja tehtävää vältellään tekemällä jotain aivan muuta. Tämä helpottaa oloa hetkellisesti, mutta lykkäämisestä voi tulla haitallinen tapa, joka aiheuttaa ikäviä seurauksia.

Voisiko olla niin, että suomalainen akateeminen kulttuuri suuren itseohjautuvuuden ja vastuunoton vaatimuksineen altistaa viivyttelylle ja jättämään töiden tekemisen viimeiselle illalle ennen palautuspäivää? Tällöin aikaansaamattomuus olisi todellisesti suurempaa korkeakouluopiskelijoilla. Meidän mielestämme näin ei kuitenkaan välttämättä ole, sillä yhtä hyvin aikaansaamattomuus voi yksinkertaisesti tulla vain räikeämmin näkyviin silloin, kun tehtävien suorittamista ja opintojen edistymistä seurataan.

Kirjoittaja tuo esille, että aihetta on tutkittu erityisesti korkeakouluopiskelijoilla ja tuokin esiin, että aikaansaamattomuus vähenee iän myötä. Mutta meille herää juuri kysymys siitä, väheneekö ilmiö oikeasti, vai muuttaako se vain muotoaan. Esimerkiksi yksinhuoltajaäidin eteenpäin lykkäämät maksamattomat maksut ja kuntokuurin aloittamisen pakoilu ylipainoisella ei välttämättä aiheuta samalla tavalla havaittavia ongelmia kuin tentin reputtaminen. Ehkä kyse on siitä, että aikuiset eivät jää kiinni aikaansaamattomuudesta samoin kuin jatkuvan arvioinnin alla olevat opiskelijat.

Joka tapauksessa nyky-yhteiskunnan voi aiheuttaa monenlaisia haasteita aikaan saamiselle. Kirjoittaja mukaan ”multitaskingin” on havaittu hidastavan ja vievän huomiota pois tärkeistä tehtävistä. Tämä voi olla meidän nähdäksemme niin tämän päivän opiskelijalle, kuin työssä käyvälle keskeinen ongelma. Tällöin huomio hajaantuu eri kohteisiin sen sijaan, että keskityttäisiin yhteen asiaan kerrallaan. Tänä päivänä on tyypillistä pitää jopa hyvän työntekijän merkkinä kykyä tehdä useaa tehtävää yhtäaikaisesti.

Lisäksi Roininen mainitsee, että kyky sietää epämiellyttäviä tunteita vähentää myös lykkäämistä. Oman kokemuksemme perusteella voimme vahvistaa, että monesti haluamme nopeasti palkinnon ja hyvän olon sen sijaan, että malttaisimme ponnistella pidemmän aikaa. Yhteiskunnassamme tuntuukin vallitsevan jonkinlainen kärsimättömyyden kulttuuri: yhdellä klikkauksella saa pitsan kotiin tai voi ottaa pikavipin uuteen kodinkoneeseen säästämisen sijaan. Pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys eivät ole aina kovin suosittuja sanoja.

Blogi osuukin aikamme ilmiöihin ja on mukavaa luettavaa niin alan ammattilaisille kuin ihan vain kaikille kiinnostuneille!

Blogin osoite: https://psykologiaa.com

Kuva: https://pixabay.com/fi/nainen-burnout-moniajo-kasvot-1733881/