Seis diettaamiselle - Rento ravitsemus riittää (Henrik L. & Emilia P.)

Patrik Borg on ravitsemusasiantuntija, joka käsittelee blogissaan ”pöperöproffa” monenlaisia laihdutukseen, painonhallintaan ja kehon toimintaan liittyviä teemoja. Hän tuo esiin yleisiä harhaluuloja ja kompastuskiviä, sekä toimintatapoja joita näihin teemoihin sisältyy.

Kirjoituksessaan ”pysyvän laihduttamisen onnistumisprosentti” hän muistuttaa, että terveellinen ruokavalio ja liikunta muodostavat painonpudotuksessa ja tuloksissa pysymisessä kehikon, jonka sisään mahtuu monta muutakin tärkeää tekijää. Oikeastaan valtaosa kirjoituksessa esitellyistä painonpudotuksen pysyvyyttä ennustavista ja estävistä tekijöistä liittyy ihmisen pään sisäiseen kokemusmaailmaan. Positiivinen minäkuva, sisäinen motivaatio, stressinhallinta, itsearviointi ja joustava syöminen liittyvät kaikki henkisiin voimavaroihin ja elämänhallintaan, jota kohti jokainen voi pyrkiä. Onnistuminen ei siis vaadi kaikkeen pystyvää superihmistä. Stressi, syyllisyys ja mustavalkoinen ajattelu voivat taas hidastaa tai estää prosessin kulkua. Painonpudotus on siis ainakin puoliksi kiinni omista tavoista ajatella ja kohdata muutosprosessi sekä sen eri vaiheet. Borg painottaakin, ettei kyse ole tähtitieteestä, mutta mielen on oltava mukana tekemisessä. Loogista sinänsä, sillä harvoin mikään muutenkaan onnistuu ilman aivoja.

Kirjoituksessa ” stressi voi laihduttaa ja lihottaa” hän ottaa tarkempaan käsittelyyn yhden aiheen, jonka vaikutuksesta painonhallintaan liikkuu paljon tieteellistä ja ei-niin tieteellistä tietoa. Borgin mukaan ero syntyy siitä, kuinka elämänmuutoksien aiheuttama epätasapainotila voi muuttaa syömiskäyttäytymistä.

Stressi saa aikaan fysiologisia muutoksia, jotka johtavat mm. makeanhimon lisääntymiseen. Terveellisen ruoan himo sen sijaan ei lisäänny.

Syöminen ei ole ainoastaan tarvittavien kaloreiden keräämistä, vaan se voidaan nähdä myös sosiaalisena tekemisenä ja mielihyvän lähteenä. Lihominen on mahdollista, kun stressin aiheuttamat fysiologiset muutokset yhdistyvät tilanteeseen, jossa epäterveellinen ruoka toimii tunteiden säätelykeinona, palkintona tai mielletään erottamattomaksi osaksi sosiaalista toimintaa. Stressin laihduttava vaikutus taas perustuu joustaviin ajatusmalleihin. Stressi ei siirry syömiskäyttäytymiseen, kun suhde ruokaan on jännitteetön ja kyky vastustaa ulkoisia ärsykkeitä hyvä.

                                                            https://pixabay.com/en/users/kevstream-2611534/

Borg esittelee kirjoituksessaan ”80/20 periaate syömisessä” käsityksensä siitä, mikä on riittävä määrä terveellistä syömistä. Periaate tarkoittaa sitä, että 80% ruokaan liittyvistä valinnoista tulisi olla terveellisiä ja loput voivat olla vähemmän huolellisesti tehtyjä. Olennaista eivät ole tarkat prosenttiluvut, vaan ymmärrys siitä, että totaalikieltäytyminen kaikesta epäterveellisestä ei pitkällä aikavälillä tule toimimaan suurimmalla osalla ihmisistä. Periaatteen noudattaminen voi vähentää elämäntapamuutosta tekevän ihmisen stressiä, kun jokaisesta valinnasta ei tarvitse kantaa huolehtia ja täydellisyyteen ei tarvitse pyrkiä.

Syömisen terveellisyyttä voidaan tutkia väestötasolla esimerkiksi jakamalla ihmiset viiteen osaan sen perusteella, miten paljon he syövät jotakin terveellisenä pidettyä ruokaa, esimerkiksi kalaa. Borg esittelee kirjoituksessaan erään tällaisen tutkimuksen tuloksia. Sen mukaan sillä, kuuluuko parhaimpaan vai toiseksi parhaimpaan viidennekseen kalan syönnin määrän osalta, ei ole juuri mitään merkitystä sydänkohtausriskin kannalta. Toisin sanoen, ihmiset jotka syövät eniten terveellistä ruokaa, eivät ole juurikaan terveempiä kuin ne, jotka syövät vähemmän, mutta silti melko paljon terveellistä ruokaa. Tämä on vahva peruste ottaa syömisensä suhteen hieman rennommin ja ns. nauttia elämästä. Todennäköisesti ”täydelliseen” syömiseen pyrkimisestä aiheutuva stressi on siis paljon haitallisempaa kuin itse syömisestä mahdollisesti saatavat terveyshyödyt.

Kun syödään riittävän kauan rajoittuneella ja monesta asiasta kieltäytymiseen perustuvalla ruokavaliolla, on vaarana, että jossain vaiheessa saavutetaan ns. katkeamispiste ja syöminen riistäytyy kunnolla käsistä. Siksi olisi useimmille ihmisille helpompaa, ettei joka päivä tarvitse tehdä lukuisia päätöksiä siitä mitä saa ja mitä ei saa syödä. Jos esimerkiksi saa kutsun juhliin, on henkisesti helpompaa vain syödä, mitä tarjotaan hyvällä omatunnolla kuin valmistella ja pakata mukaan omat ruuat.

Tietenkin voi ajatella myös niin, että kun annetaan lupa syödä välillä vähän epäterveellisemmin, epäterveellinen syöminen alkaakin pikkuhiljaa yleistyä, kunnes koko ruokavalion voi sanoa olevan epäterveellinen. Borg myöntää kirjoituksessaan, että näin voi ehkä yksilötasolla käydä, mutta muistuttaa että mikäli Suomessa väestötasolla päästäisiin tilanteeseen, jossa kaikki noudattavat 80/20 periaatetta, olisi tilanne kansanterveyden näkökulmasta huomattavasti nykyistä parempi.


Lähteet: 
http://patrikborg.blogspot.fi/