Peruskoulupesula-blogi pesee peruskoulun likapyykkiä. Peruskoulupesula-blogia ylläpitävät Laura Tuohilampi ja Antti Värtö. Tuohilampi on matematiikan didaktiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopistolla ja Värtö on oppilaanohjaaja. Blogissa kirjoittaja voi olla kuka tahansa, mutta pääasiassa kirjoittajat ovat opettajia, opiskelijoita tai yliopiston henkilökuntaa.. Blogissa julkaistaan ajankohtaisia tekstejä koulusta, koulutuksesta ja niiden tulevaisuudesta, sekä nostetaan esiin peruskoulun ongelmakohtia. Blogin tarkoituksena tuoda esiin kokemukseen ja tutkimukseen perustuvia eri näkökulmia ja luoda foorumi näiden näkökulmien jakamiselle. Aiheet vaihtelevat laidasta laitaan ja jokaisella tekstillä on oma tyylinsä kirjoittajan mukaan. Blogista löytyy muun muassa kirjaesittelyjä, huolenaiheita ja kokemuksia.
Tuohilampi kirjoittaa blogissaan palautteen annosta tekstissä “Hyödyttömintä palautetta aiheuttaa tietämättömyys”. Tuohilammen väitöskirjasta kertova artikkeli oli julkaistu Aamulehdessä, herättäen keskustelua ja kommentteja. Eräs lukija oli kuitenkin antanut palautetta, jossa kritisoi Tuohilammen taustatietoja ja aiheen olennaisuutta, perehtymättä varsinaisesti kumpaakaan. Turhasta energian ja ajankäytöstä huonoon palautteenantoon kirjoittaa myös Erja Yläjärvi Helsingin Sanomissa kirjoituksessaan “Surkea käytös myös maksaa”. Näennäisesti hyväntahtoinen palautteenanto tai ihan vaan huono käytös vie, sekä sen antajan, että vastaanottajan aikaa ja aiheuttaen pahaa mieltä ja ärsytystä. Sen sijaan olisi yleishyödyllisempää keskittyä rakentavaan palautteenantoon ja yhteiskunnan rakentamiseen.
Työyhteisön tuella on suuri vaikutus erityisesti vastavalmistuneelle työelämään siirtyvälle henkilölle. Opettajilla usein kuulee puhuttavan alun hankaluudesta ja kokemuksen tuomasta varmuudesta. Koulutuksemme tarjoaa meille eväitä työelämään, mutta ero on suuri. Vastavalmistuneet opettajat saattavat epäillä omaa osaamistaan, jolloin työyhteisössä palautteen antaminen, tuki ja kannustus ovat merkittävässä roolissa.
Vastavalmistuneen opettajan tulee heti ottaa vastuu luokastaan, toisin sanoen parhaimmillaan 25 lapsesta. Opettajaopiskelijoilla tutkintoon kuuluu muutama opetusharjoittelu, joissa pääsee tutustumaan luokkatilanteeseen ja itsekin opettamaan. Sama tilanne on vastavalmistuneilla psykologeilla, jotka pääsevät lainsäädännöön puitteissa vasta opintojensa loppuvaiheilla kiinni työelämään. Tarjoavatko loppuvaiheen harjoittelu ja työvalmiuskurssit riittävät eväät hypätä suoraan tositoimiin työmarkkinoille?
Vastavalmistuneiden ammatillisen kehityksen tukemiseksi olisi hyvä kehittää palauttenantokulttuuria entistä rakentavampaan ja kannustavampaan suuntaan.Vastavalmistunut voi itsekin kaivata armollista ja rakentavaa palautetta opetellessaan työelämässä ja uudessa ammatissaan navigointia. Työuran alussa saatu huono palautteenanto voi vääristää työntekijän kuvaa itsestään ammattilaisena pitkäksikin aikaa ja ylläpitää tarkoituksetonta negatiivista kehää. Toisaalta vastavalmistunut voi olla hyvinkin pätevä ja osaava, mutta saada osakseen kielteistä palautetta, sillä kokeneemmat kollegat saattavat olettaa, ettei hän vielä osaa ja tietämättöminä antaa palautetta oletustensa perusteella.
Mikäli huono palautteenanto vain kuluttaa ihmisiä ja aiheuttaa pahaa mieltä, miksi niin moni ihminen sitä yhä harrastaa? Taustalla voi olla monta tekijää ja joskus palautteenantaja ei vain ole osannut kirjoittaa ajatuksiaan selkeästi, antaen näin ollen huonosti muotoiltua palautetta. Taustalla on saattanut olla huoli jonkin näkökulman unohtamisesta tai hiljaisempien puolesta puhuminen. Huomattavasti useammin on kuitenkin kyseessä asiaan perehtymätön palautteenantaja, joka ei täysin ymmärrä alkuperäisen tekstin tavoitetta tai haluaa kohentaa omaa oloaan.
Tietämättömyys osana huonoa palautteenantoa vaikuttaa eri aloilla ja jopa yhteiskunnallisella tasolla. Esimerkiksi uusi opetussuunnitelma herätti paljon keskustelua, johon osallistuneista monella ei ollut ymmärrystä opetussuunnitelman sisällöstä tai sen velvoitteista. Asiaa tuntematta palautteen antamiseen ja keskusteluun menee paljon aikaa ja vaivaa, eikä sillä saavuteta haluttua lopputulosta.
Huono palautteenanto voi kuluttaa jokaisen aikaa ja rahaa, ja suurimmalla osalla meistä on omaakin kokemusta Tuohilammen käsittelemästä aiheesta. Palautteenanto on tietyssä mielessä oma taiteenlajinsa, jonka harjoitteluun käytetään liian vähän aikaa. Jokaisen osapuolen, kokeneiden ja kokemattomien tulisikin tietoisesti harjoitella palautteenantoa. Erityisesti opettajilla ja psykologeilla palautteenannon merkitys korostuu työssä. Opettajilla kasvatuksellisesta näkökulmasta ja psykologeilla yksilön kuntoutuksen kannalta. Myös työyhteisön toimivuus ja yhteishenki rakentuu hyvälle palautteen annolle. Kritiikkiäkin saa ja pitää antaa sekä sitä tulee opetella ottamaan vastaan. Palaute antaa mahdollisuuden kehittyä henkilökohtaisella- ja aivan koko työyhteisön tasolla.
Lähteet:
Tuohilampi, L. 2016. “Hyödyttömintä palautetta aiheuttaa tietämättömyys” blogissa Peruskoulupesula viitattu 5.4.2018
Blogikirjoituksen aihe on tärkeä, ja teksti sisältää runsaasti informaatiota. Asioita on ehkä kuitenkin referoitu liikaa, jättäen kirjoittajien omat äänet kuulumattomiin. Paikoittain kappaleet ovat myös hieman pitkiä, mikä hankaloittaa lukemista. Kuvat eivät valitettavasti näkyneet kenellekään ryhmästämme. Lopetuskappale kokoaa aiheen hyvin.
VastaaPoista-Jenny, Janita, Eelis & Petteri
Teksti kertoo tärkeästä aiheesta, ja olette kuvanneet blogia ja sen kirjoittajia hyvin. Aihetta on referoitu hyvin, mutta jäin miettimään, mikä kaikki tekstissä on referointia alkuperäisestä lähteestä ja mikä taas on teidän omaa ajatustanne. Luin tekstiä siten, että alun jälkeen oikeastaan kaikki on omaanne, koska blogiin ja sen tekstiin ei enää viitata ollenkaan. Silloinkin, kun varsinaisia lähdeviitteitä ei käytetä, on tärkeää ilmaista, jos kyse on jonkun muun tekstin referoinnista ("Tuohilampi kertoo blogissaan, että--" jne.) Otsikkoa kannattaisi kehittää siten, että siinä näkyisi varsinainen tekstin aihe eli palautteen antaminen. Muuten teksti on kattava ja kieleltään ja rakenteeltaan selkeä kokonaisuus. :)
VastaaPoistaTerveisin Reetta
Hei! Kiitos palautteestanne! Täytyykin ensi kerralla kiinnittää enemmän huomiota oman äänen ja referoinnin erottamiseen. Myöskin kappaleet tosiaan näyttävät näin jälkikäteen vähän pitkiltä.
VastaaPoistaAnnika