Onko suomen kieli enää suomalaisten?
Olemmeko menettämässä suomen joksikin epämääräiseksi kielten
sulatusuuniksi, joka ei enää muistuta oikeaa suomea? Onko vielä
ihmisiä, jotka taistelevat suomen kielen puolesta?
Onneksi on.
Vapaa tieteilijä Lari Kotilainen puolustaa suomen kieltä blogissaan Suomensuojelija: blogi kielen pelastamiseen. Kotilainen on väitellyt suomen kielen muuttumisesta Helsingin yliopistossa vuonna 2007, ja hän on opettanut suomea vieraana kielenä Kölnissä, Upsalassa sekä Helsingissä. Blogissaan hän tuo esille suomen kielen erityispiirteitä tavoitteenaan suomen kielen säilyttäminen. Kotilaisen kirjoitustyyli on humoristinen ja eläväinen, on helppo huomata, että kirjoittaja on suomen kielen ammattilainen. Blogi on suunnattu kaikille suomen kieltä osaaville, Kotilaisen sanoin: ”kaikki voivat olla suomensuojelijoita!”
Suojelutyön haasteet
Onneksi on.
Vapaa tieteilijä Lari Kotilainen puolustaa suomen kieltä blogissaan Suomensuojelija: blogi kielen pelastamiseen. Kotilainen on väitellyt suomen kielen muuttumisesta Helsingin yliopistossa vuonna 2007, ja hän on opettanut suomea vieraana kielenä Kölnissä, Upsalassa sekä Helsingissä. Blogissaan hän tuo esille suomen kielen erityispiirteitä tavoitteenaan suomen kielen säilyttäminen. Kotilaisen kirjoitustyyli on humoristinen ja eläväinen, on helppo huomata, että kirjoittaja on suomen kielen ammattilainen. Blogi on suunnattu kaikille suomen kieltä osaaville, Kotilaisen sanoin: ”kaikki voivat olla suomensuojelijoita!”
Suojelutyön haasteet
 |
| Kuvan lähde |
Kuinka moni
meistä ajattelee suomea käyttäessään, että kielemme olisi
jotenkin vaarassa? Miksi sitä pitäisi siis suojella? Kotilaisen
blogi pyrkii vastaamaan näihin kysymyksiin. Se myös nostaa esiin
ajatuksia ja mielipiteitä rakkaan kielemme pelastamiseksi. Onko
suomensuojelemisesta sitten oikeasti konkreettista apua, on tietysti
aivan eri asia. Kotilaisen mukaan asiasta on kuitenkin tärkeä
”pitää meteliä”. On hän aiheesta kirjankin julkaissut.
Kotilainen käsittelee blogissaan laajasti erilaisia suomen ylistyssanoja sekä keinoja säilyttää suomea. Hän myös kritisoi kieliopillisia virheitä ja kielen väärinkäytöksiä. Kirjoitustyyli on kuitenkin kepeää, helppolukuista ja humoristista, jolloin vakavakin aihe, kuten suomenkielen rappeutuminen, ei saa lukijaa ahdistumaan ja juoksemaan karkuun. Lyhyet, mutta napakat postaukset jättävät paljon tilaa lukijan omalle ajattelulle. Sanalistoja lukiessamme oikein ällistyimme, miten kaunis kieli suomi oikeasti onkaan. Miksei sen suojelemisen eteen tehdä enemmän, vaikka kieli on kuitenkin tärkeä osa jokapäiväistä elämäämme?
Keskustelua kiitos!
Jonkin verran keskustelua blogissa käydään, mutta ei mielestämme läheskään tarpeeksi. Useimmat keskustelijat tuntuvat olevan samoilla linjoilla meidän kanssamme: he kiittelevät Kotilaista hyvistä kirjoituksista ja huomioista, ovat monelta osin samaa mieltä tai esittävät tarkentavia kysymyksiä. Vastaväitteitä tai poikkeavia mielipiteitä saisi sen sijaan blogin kommenteissa olla enemmänkin: ihan vain nähdäksemme, syntyisikö niistäkään minkäänlaista keskustelua. Toisaalta, Kotilaisen blogi on täyttä asiaa, joten päinvastaisen mielipiteen esiin tuominen voi olla hankalaa sekä myös arveluttavaa. Kuka muka ehdottomasti haluaisi suomen kielen rappeutuvan?
”Et sinä osaa, joten älä edes yritä”
Valitsimme erityistarkasteluun Kotilaisen postauksen ”Vielä englannittamisesta” (28.3.2013), joka nostaa tarkasteluun englannittamisen käsitteen eli englannin puhumisen suomen kielen oppijoille. Ilmiö on Kotilaiselle jo entuudestaan tuttu, sillä hän viittaa postauksessaan Suomen Kuvalehdessä julkaistuun kolumniinsa sekä siteeraa itseään parin vuoden takaisesta Yliopisto-lehdestä. Suomen kielen opettajana vieraskielisille toimiva Kotilainen perustelee englannittamisen ilmiötä oppilaidensa kokemuksiin vedoten: hänen mukaansa englannin puhuminen suomenkielen oppijoille on nykyään jo ongelma. Kotilainen vertaa suomen opiskelemista liikuntaan, molempiin olisi periaatteessa edellytykset, mutta käytännössä kumpikaan näistä ei välttämättä toteudu. Suomen kielen opiskelijat kohtaavat kuitenkin suuren haasteen harrastukselleen, mistä liikunnasta haaveilijoiden ei tarvitse kärsiä. Se on kannustuksenpuute. Liikuntaintoilijat saavat ympäristöstään tukea lähes pyytämättäänkin, mutta miten onkaan kieltenoppijoiden laita?
Kotilainen käsittelee blogissaan laajasti erilaisia suomen ylistyssanoja sekä keinoja säilyttää suomea. Hän myös kritisoi kieliopillisia virheitä ja kielen väärinkäytöksiä. Kirjoitustyyli on kuitenkin kepeää, helppolukuista ja humoristista, jolloin vakavakin aihe, kuten suomenkielen rappeutuminen, ei saa lukijaa ahdistumaan ja juoksemaan karkuun. Lyhyet, mutta napakat postaukset jättävät paljon tilaa lukijan omalle ajattelulle. Sanalistoja lukiessamme oikein ällistyimme, miten kaunis kieli suomi oikeasti onkaan. Miksei sen suojelemisen eteen tehdä enemmän, vaikka kieli on kuitenkin tärkeä osa jokapäiväistä elämäämme?
Keskustelua kiitos!
Jonkin verran keskustelua blogissa käydään, mutta ei mielestämme läheskään tarpeeksi. Useimmat keskustelijat tuntuvat olevan samoilla linjoilla meidän kanssamme: he kiittelevät Kotilaista hyvistä kirjoituksista ja huomioista, ovat monelta osin samaa mieltä tai esittävät tarkentavia kysymyksiä. Vastaväitteitä tai poikkeavia mielipiteitä saisi sen sijaan blogin kommenteissa olla enemmänkin: ihan vain nähdäksemme, syntyisikö niistäkään minkäänlaista keskustelua. Toisaalta, Kotilaisen blogi on täyttä asiaa, joten päinvastaisen mielipiteen esiin tuominen voi olla hankalaa sekä myös arveluttavaa. Kuka muka ehdottomasti haluaisi suomen kielen rappeutuvan?
”Et sinä osaa, joten älä edes yritä”
Valitsimme erityistarkasteluun Kotilaisen postauksen ”Vielä englannittamisesta” (28.3.2013), joka nostaa tarkasteluun englannittamisen käsitteen eli englannin puhumisen suomen kielen oppijoille. Ilmiö on Kotilaiselle jo entuudestaan tuttu, sillä hän viittaa postauksessaan Suomen Kuvalehdessä julkaistuun kolumniinsa sekä siteeraa itseään parin vuoden takaisesta Yliopisto-lehdestä. Suomen kielen opettajana vieraskielisille toimiva Kotilainen perustelee englannittamisen ilmiötä oppilaidensa kokemuksiin vedoten: hänen mukaansa englannin puhuminen suomenkielen oppijoille on nykyään jo ongelma. Kotilainen vertaa suomen opiskelemista liikuntaan, molempiin olisi periaatteessa edellytykset, mutta käytännössä kumpikaan näistä ei välttämättä toteudu. Suomen kielen opiskelijat kohtaavat kuitenkin suuren haasteen harrastukselleen, mistä liikunnasta haaveilijoiden ei tarvitse kärsiä. Se on kannustuksenpuute. Liikuntaintoilijat saavat ympäristöstään tukea lähes pyytämättäänkin, mutta miten onkaan kieltenoppijoiden laita?
Lupa puhua
suomea
Varmasti voimme lähes kaikki tunnustaa vaihtaneemme kommunikoinnin englannin kielelle, kun suomi ei olekaan sujunut kovin letkeästi keskustelukumppaniltamme. Mistä tämä johtuu? Kotilaisen teksti ei anna vastauksia englannittamisen syihin, vaan hän herättelee lukijaa pohtimaan aihetta ja lopettaa postauksensa pintaa kuoriviin kysymyksiin. Postaus onkin kerännyt kommentteja, joissa kieliasioista kiinnostuneet lukijat (yllätys yllätys) jakavat omia kokemuksiaan aiheesta sekä pohtivat samalla vaihtoehtoisia toimintatapoja sekä syitä englannittamiseen.
Mielestämme Kotilaisen postaus onnistuu erinomaisesti englannittamisen käsitteen esille tuonnissa. Teksti jättää paljon tilaa omille ajatuksille ja toimii loistavana keskustelunherättäjänä. Voisimme itsekin kommentoida tekstiä, sillä postauksen rakenne kannustaa vahvasti keskusteluun. Uskomme, että suurin osa ihmisistä tässä aikataulujen maailmassa haluaa asioida mahdollisimman nopeasti sekä välttää väärinymmärryksiä keskustelukumppanien välillä, mikä johtaa englannittamisen yleisyyteen. Olemme itse kuulleet samankaltaista käytöstä naapurimaastamme Ruotsista, jossa ystävämme ovat yrittäneet asioida ruotsiksi, mutta natiivipuhuja onkin vaihtanut kielen nopeasti englantiin. Ratkaisuna englannittamiseen kieltenoppijat voisivat mielestämme tuoda vahvasti esiin oman halunsa oppia kieltä ja pyytää keskustelukumppaniaan jatkamaan halutulla kielellä. Tällöin pelisäännöt ovat molemmille selvät eikä kummankaan tarvitse arvuutella toisen tuntemuksia puhuttua kieltä kohtaan.
Varmasti voimme lähes kaikki tunnustaa vaihtaneemme kommunikoinnin englannin kielelle, kun suomi ei olekaan sujunut kovin letkeästi keskustelukumppaniltamme. Mistä tämä johtuu? Kotilaisen teksti ei anna vastauksia englannittamisen syihin, vaan hän herättelee lukijaa pohtimaan aihetta ja lopettaa postauksensa pintaa kuoriviin kysymyksiin. Postaus onkin kerännyt kommentteja, joissa kieliasioista kiinnostuneet lukijat (yllätys yllätys) jakavat omia kokemuksiaan aiheesta sekä pohtivat samalla vaihtoehtoisia toimintatapoja sekä syitä englannittamiseen.
Mielestämme Kotilaisen postaus onnistuu erinomaisesti englannittamisen käsitteen esille tuonnissa. Teksti jättää paljon tilaa omille ajatuksille ja toimii loistavana keskustelunherättäjänä. Voisimme itsekin kommentoida tekstiä, sillä postauksen rakenne kannustaa vahvasti keskusteluun. Uskomme, että suurin osa ihmisistä tässä aikataulujen maailmassa haluaa asioida mahdollisimman nopeasti sekä välttää väärinymmärryksiä keskustelukumppanien välillä, mikä johtaa englannittamisen yleisyyteen. Olemme itse kuulleet samankaltaista käytöstä naapurimaastamme Ruotsista, jossa ystävämme ovat yrittäneet asioida ruotsiksi, mutta natiivipuhuja onkin vaihtanut kielen nopeasti englantiin. Ratkaisuna englannittamiseen kieltenoppijat voisivat mielestämme tuoda vahvasti esiin oman halunsa oppia kieltä ja pyytää keskustelukumppaniaan jatkamaan halutulla kielellä. Tällöin pelisäännöt ovat molemmille selvät eikä kummankaan tarvitse arvuutella toisen tuntemuksia puhuttua kieltä kohtaan.
 |
Hauskana lisänä postauksessa on ps.-lopetus, jossa Kotilainen osoittaa ilmiön kiinnostavuuden myös ulkomailla ja jakaa linkin unkarilaisille sivuille, joissa Kotilaisen kolumnia englannittamisesta on referoitu ja kommentoitu. Jäämme kuitenkin vielä kaipaamaan Kotilaisen omia mielipiteitä. Postaus rakentuu pääosin liikunnan ja kieltenoppimisen vertauskuvan ympärille, eikä ota kantaa aiheeseen. Tämä on toimiva ratkaisu herättämään keskustelua, mutta keskustelu ei ole kovinkaan vastavuoroista, sillä Kotilainen ei ole itse kommentoinut postaustaan ollenkaan. Tämän vuoksi monet kommenteista jäävät vain irrallisiksi mielipiteiksi, eikä syvempää keskustelua ole saatu aikaan. Mielestämme blogin kirjoittajan olisi itse hyvä osallistua keskusteluun ja olla siten tiiviimmin vuorovaikutuksessa lukijoidensa kanssa, sekä tuoda myös omaa mielipidettään enemmän esille.
Loppuun keräsimme vielä Kotilaisen ohjeita suomensuojelemiseksi: ”Leikkikää kielellä, pitäkää meteliä, arvostakaa kirjakieltä, luottakaa omaan puheeseenne, mutta älkää
myöskään pelätkö muita kieliä. Ennen kaikkea käyttäkää suomea ihan kaikkien kanssa!” Jos joku todella haluaa nähdä sen hirveän vaivan, minkä vaikean ihana kielemme vaatii tullakseen opituksi, niin emmekö voisi edes antaa mahdollisuutta puhua sitä? Kuka tietää, näistä ahkerista oppilaista voi tulla tulevaisuuden suomensuojelijoita.
Haluan ehdottomasti suojella suomea! Kuitenkaan kukaan ei voi estää kieltä elämästä ja muuttumasta. Suomi on aika kaukana siitä, mitä se oli Agricolan aikoihin ja näin pitää ollakin. Olisi mielenkiintoista tietää miltä suomi kuulostaa ja näyttää sadan vuoden päästä (jos sitä enää silloin on edes olemassa).
VastaaPoistaAihe ei ollut meille tuttu eikä sellainen, johon tulisi oma-aloitteisesti perehdyttyä. Teksti oli kuitenkin kirjoitettu elävästi ja mielenkiintoa herättävästi, joten sen lukeminen oli kiinnostavaa. Erityisesti aloitus oli onnistunut ja esiin nostetut kysymykset pohjustivat aihetta. Teksti oli rakenteeltaan johdonmukainen ja väliotsikot selkeyttivät kivasti. Ilmiasu kokonaisuudessaan oli selkeä ja kuvat tekstiin sopivia ja humoristisia. Postauksen pituudesta huomasi, että aiheeseen oli perehdytty, joten tästä iso plussa. Mielestämme on hyvä, että myös kritiikkiä blogitekstiä kohtaan oli keksitty ja uskallettu ilmaista. Kokonaisuutena erittäin hyvä postaus, sekä kielen, ulkoasun että sisällön suhteen.
VastaaPoistaBlogianalyysi nostaa jalustalle varsin keskeisen aiheen. Etenkin tänä päivänä, jona paljon puhutaan ns. anglismeista, jotka valtaavat jatkuvasti tilaa puhtaalta oikeaoppisella suomen kielletä, oli ilahduttavaa lukea, että löytyy niitäkin, jotka ovat valmiita suomen kie puolustamaan! "Englannittaminen"', sen esille tuominen oli kuulkaas täysinä oikea veto!!! Tämä puhutteli itseäni myös henkilökohtaisella tasolla, mutta ei tässä sentään kai mitään suomen kielen vihaajia olla?
VastaaPoistaAlan tykkäämään tästä
VastaaPoista