Todellisuuden ontologiaa (Janne & Niklas)

Elämme sosiaalisten ilmiöiden maailmassa. Miksi mielestäsi naapurisi on aivan täysin aasi? Onko naapurissasi havaitsema aasius todella objektiivista?  Mistä tiedät, mikä on totta ja mikä vain korviesi välissä? Näihin kysymyksiin vastauksia hakee nuori psykologian opiskelija blogissaan Naiivia Sosiaalipsykologiaa. Tässä blogitekstissä otamme kantaa psykologinalun näkemyksiin elämästä ja ihmismielestä.

Teksti on esimerkki siitä, miten blogi voi syntyä ja kuolla yhden viikonlopun aikana. Kirjoittaja on aloittanut varovaisesti perjantaina kolmella lyhyellä kappaleella. Blogi huipentui sunnuntaina kymmenen kappaleen kukoistukseen, mutta tyrehtyi yllättäen tämän jälkeen. Liekö maanantain mukanaan tuoma arki ollut liikaa bloginpitäjälle?

Viimeiseksi jääneessä postauksessaan bloginpitäjä pohtii älykkyyttä sosiaalisessa kontekstissa. Aiheen käsittely etenee pääasiassa omien kokemusten kautta, mikä tekee tekstistä samaistuttavan ja viihdyttävän. Toisaalta kirjoittaja tuo esille paljon psykologisia teorioita, jotka jätetään kuitenkin avaamatta. Tietysti jos satut olemaan psykologian tohtori, se ei tuottane ongelmia.

Omassa blogissaan ihmisellä on Jumalan valta ja hän saa kuvata maailman sellaiseksi kuin haluaa. Kirjoittaja esittääkin tilanteet siten, että hän voi sovittaa ne kaikkiin kolmeen oppimaansa psykologiseen teoriaan. Alkaessaan kuvailla seurueensa keskustelua kirjoittaja, aloitti ”se saattoi mennä vaikka näin”. Kirjoittajalle tuntuu siis olevan yhdentekevää, mikä muut todella olivat sanoneet.  Keskustelijat tulevat kuvatuksi kirjoittajan tarkoitusperiin sopivalla tavalla eli täydellisiksi aaseiksi. Heidän välisensä keskustelu etenee tarkkanäköisen psykologian opiskelijamme mukaan ilman perusteluja yksinkertaisten anekdoottien ja näennäisten yhteyksien kautta. Tämän jälkeen hän voi verrata tilannetta esittelemäänsä teoriaan.  Tekstissä ei tosiasiassa sovelletakaan teoriaa käytäntöön, vaan pikemminkin käytäntö yritetään sovittaa teoriaan.

Kirjoittaja esittelee ajatustensa tueksi käsitteen yksilön sosiaalinen todellisuus, joka käsittää normistot ja yhteiset uskomukset. Hänen mukaansa juuri täällä naapurisi aasius ja ystäviesi älykkyys ovat olemassa (eivät objektiivisina seikkoina, vaan pelkästään jaettuina uskomuksina). Myös aiemmin kuvaamamme kirjoittajan tapa kuvata maailmaa tarkoitusperiensä mukaisesti on osa sosiaalista todellisuutta. Kirjoittajan sosiaalista todellisuutta on siis, ettei hänen ystävillään ole todellista sosiaalisuutta.

Vastaamatta kuitenkin jää, ovatko älykkyys ja aasius todella olemassa vain sosiaalisessa todellisuudessa. Emmekö mitenkään voi tehdä pitävämpiä päätelmiä kanssaihmistemme mielenlaadusta? Eikö ole mitään varmempaa tapaa todeta naapurimme olevan täysi aasi? Loppujen lopuksi mikä hyvänsä objektiivisena pidetty älykkyyden mittari perustuu yksilön tulkintaan älykkyyden luonteesta. Tämän ongelman kanssa painiskeli myös ensimmäisen älykkyystestin kehittäjä Alfred Binet. Ratkaisuni ongelmaan on yksinkertainen: ihmisten ei tule tyytyä Naiivin sosiaalipsykologin tavoin tarkkailemaan tilannetta, vaan sopia yhteisistä merkityksistä ja toimintatavoista. Niin kauan kun ihmiset suostuvat jakamaan sosiaaliset todellisuutensa keskenään, on kanssakäymiselle olemassa yhteinen maaperä.