Tieteen verkossa

http://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/

 

Ongelmia ja pohdintoja ymmärrettävässä muodossa (Markus I. ja Marika J., Ellinooran ryhmä)

 

 

Maaret Kallion Lujasti lempeä -blogi (www.hs.fi/blogi/lujastilempea/) keskittyy pohtimaan ihmisyyttä, parisuhdetta ja seksuaalisuutta avunannon ja armollisuuden kautta. Kirjoittaja on psykoterapeutti, kouluttaja sekä tietokirjailija. Kallio on monille tuttu myös Ensitreffit alttarilla -tosi-tv-sarjasta, jossa hän antaa asiantuntijakommentteja seksuaaliterapeutin roolissa.

 

Blogi on Helsingin Sanomien alla ja näin ollen lähellä kaikenlaisia lukijoita, mikä näkyy Kallion tavassa käsitellä aiheita. Teksti on helposti ymmärrettävää ja konkreettista, minkä vuoksi blogia ja sen kirjoituksia on jaettu paljon esimerkiksi Facebookissa. Kohderyhmäksi kuitenkin nousee jossain määrin erityisesti naiset blogin aihealueiden kautta. Postausten aiheet vaihtelevat parisuhde- ja itsetunto-ongelmista suomalaiseen kulttuuriin ja äitinä olemiseen.

 

Kallio kirjoittaa vaikeistakin asioista rohkeasti ja värikkäin ilmaisuin, mikä tekee blogista kiinnostavan. Erityisesti ajankohtaiset aiheet ja tuoreet näkökulmat herättävät paljon keskustelua blogin kommenttiosiossa. Keskustelua on herättänyt erityisesti Kallion kirjoitukset liiasta suorittamisesta ja kiireestä, ylikontrolloinnista sekä pärjäävien tyttöjen ongelmista kertovat postaukset. Blogin asiallista tyyliä mukaillen kommentointikin pysyy aisoissa. Eriävät mielipiteet argumentoidaan tyydyttävästi ja kirjoittajalle osoitetut risut että ruusut esitetään hyvin perusteluin.

 

Teksteissä ei juurikaan vedota tutkimustietoon tai muihin tiedejulkaisuihin, vaan julkaisut muistuttavat enemmän kolumnia ja Kallio hyödyntää aiheita käsitellessään lähinnä omaa ammattitaitoaan. Blogista löytyvät viittaukset kohdentuvat enemmän muun kirjallisuuden sektorille, kuin tieteellisiin julkaisuihin, vaikka niitäkin kirjoittaja käyttää satunnaisesti. Lähdetiedot ovat hyvin suppeita Kallion julkaisuissa, mikä on oletettavasti tekstilajin mukainen tyylikeino.

 

Mielenkiintoista on, ettei Kallio ole suorittanut yliopisto-opintoja, vaan hän on pohjakoulutukseltaan sosionomi. Se voi olla yhtenä osatekijänä tieteellisyyden kustannuksella toteutettuun popularismiin ja konkreettisuuteen.

 

Kallio hyödyntää blogissaan verkkojulkaisun mahdollisuuksia vuorovaikutteisen kirjoittamisen puitteissa. Blogissa on tekstien lisäksi myös videopäivityksiä, joissa Kallio vastaa lukijoiden lähettämiin kysymyksiin.

 

Arviointia eräästä postauksesta

 

http://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/a1305957853641    “Suomi on kontrolloijien unelmamaa” 25.5.2015

 

Tässä blogikirjoituksessa puhutaan suomalaisten kontrolloinnista. Keskustelu on asiallista mutta moninaista blogin kommenteissa. Aihe on ajankohtainen ja tuntuu ymmärrettävältä, kun puhutaan “sääntö-Suomesta”. Kallion kirjoituksia ei ole tullut itse aiemmin luettua sen kummemmin joten lähdin avoimesti liikkeelle.

Osa kommentoijista on haastanut kirjoittajan käsityksen suomalaisten kontrolloinnista väittämällä, että kyse on sisäänrakennetusta konservativismista, tarpeesta säilyttää asiat niinkuin ne ovat aina olleet, eikä niinkään siitä että ihmisen pitäisi voida vaikuttaa muiden tekemisiin sinänsä.

 -Kontrolloijan lempilausahdus muistaa: Laita lapsi edellä, tee itse perässä! Tämä lause kuvaa Kallion teesiä melko hyvin. Hänen mukaansa yhteiskunnassamme on niin työpaikalla, parisuhteissa kuin myös lastenkasvatuksessa helppo oma-aloitteisesti harjoittaa suurta kontrollointia. Toisaalta Kallion tapaiselta “auktoriteetilta” on hieman kummallista kuulla koko Suomen niputtamista “kontrolloijan unelmamaaksi”.

-Väitteensä puolesta Kallio argumentoi vetoamalla omiin kokemuksiinsa, kun hän kertoo että jo parikymppisenä “nalkutti poikaystävälleen vessan kannen alas laittamisesta”, ja että on myöhemmin elämässään istunut käsiensä päällä, jotta ei menisi viereiseen huoneeseen puuttumaan miehensä tapaan vaihtaa vaippoja heidän lapsilleen. Nämä esimerkit kuvaavat  hyvin yllä todettua Kallion tapaa kirjoittaa kolumnimaisesti vankan tieteellisyyden sijaan ja toisaalta tasoittavat yleistämisen vaikutuksia, Kallio antaa ymmärtää itsekin toimineensa tavalla, jonka esittää olevan yleistä suomalaisille.

 

Vasta omakohtaisten esimerkkien jälkeen Kallio esittelee varsinaisen aiheensa kertomalla, että kontrollia luodaan ympäröivään maailmaan ja ihmisiin tarkoituksena hallita omaa sisäistä kaaosta. Tämä tapa että “tieteellinen” käsitteenmäärittely on sijoitettu näin myöhään tekstissä saa tekstin vaikuttamaan hyvin blogimaiselta joka on tietysti tarkoituskin ja lukija saadaan kiinnostumaan näin tekstistä kun alussa esitetään arkisempia havaintoja asiasta.

 

Lähteitä tässä tekstissä ei ole, vaikka Kallio onkin lukijalle “auktoriteetti” esimerkiksi siksi että hän on psykoterapeutti. Psykologista tietoa on melko vähän havaittavissa: Loppupuolella Kallio kertoo miten kontrollista voi päästä eroon esittelemällä psykologista joustavuutta, ja tekee eron siinä ,että ihmisestä ei tarvitse tulla välinpitämätöntä jos ei yritä hallita kaikkea.

Tämä havainto on kenties tekstissä lähimpänä sellaista psykologista tietoa, jota opinnoissa voi tulla vastaan sillä varsinaisesti ylikontrollointi ei ole tieteellinen käsite, mutta psykologinen joustavuus tavallaan on.

 

Teksti herättää ajatuksia siitä, mistä nämä pohdinnat ovat peräisin sillä johdannossa ei lue mitään siitä mikä on saanut Kallion kirjoittamaan tekstin. Ehkäpä tarkoitus onkin vain herättää lukija aiheella, johon varmasti moni voi samaistua. Tässä mennäänkin jälleen mahdollisesti verkkotekstin ominaispiirteisiin. Postaus on ehkä kirjoitettu vain lukijoiden omien ajatusten herättämiseksi, mikä tuntuu riittävältä koska varsinaisesti huonoja verkkotekstin piirteitä postauksessa ei kuitenkaan ole havaittavissa.