Nykyään on paljon esillä tuotantoeläimien hyvinvointi sekä tuotantomenetelmien eettisyys. Tästä aiheesta käy keskustelu kuumana ja mielipiteitä löytyy monenlaisia. Esimerkiksi Elina Lappalainen on kirjoittanut blogia nimeltä Syötäväksi kasvatetut, jossa hän käsittelee miten lautasella oleva nakki on siihen pisteeseen joutunut. Tässä blogitekstissä tarkastelemme hänen julkaisuaan “Emakoille metsälaidun - riittävän hyvät olot ennen päätymistä juhannusgrilliin”.
Lappalainen vertailee normaalituotannon ja Perkkiön tilan eroja porsaiden elinolojen ja hyvinvoinnin kannalta. Hän on käynyt katsomassa Perkkiön tilalla “miten tulevat joulukinkut siellä kasvoivat” ja myös ostaa sieltä omat lihansa, sillä hän ei hyväksy sianlihan normaalituotantoa. Lappalainen kertoo sen olevan (blogin kirjoitushetkellä) Suomen ainoa tila, jossa emakoilla on metsälaidun ja lihasiat pääsevät oikealle laitumelle. Kaksi meistä oli tästä tiedosta yllättyneitä. Olemme siis viherpesun uhreja.
Kasvava tietoisuus ympäristöystävällisyydestä ja tuotantoeläimien hyvinvoinnista, on saanut yritysten korostavan mainonnassaan eettisyyttään. Mainonta on viherpesua silloin, kun kyseessä on enemmänkin imagon “vihreyttämistä” kuin todellisia tekoja (Markus Palmén, Maailman kuvalehti, 2008). Tästä johtuen kuluttajien tietämys tuotantoeläinten elinoloista voi perustua valheellisiin mielikuviin, joita mainonnalla saadaan aikaan.
Kuinka eläin on elänyt elämänsä, on suuri merkitys siihen, kuinka eettistä lihatuotanto tai lihansyönti on. Blogissa Lappalainen kertoo kuinka emakot joutuvat usein olemaan kääntymisen estävissä häkeissä lähes koko elämänsä. Niille, jotka ostavat lihansa sen mukaan ovatko porsaat eläneet hyvän elämän, saattaa kaupan hyllyiltä löytyä vain vähän valikoimaa. Koemme tämän osittain johtuvan viherpestyistä kuluttajista. He uskovat ostavansa hyvissä olosuhteissa tuotettua lihaa ja näin kysyntää ei ole riittävästi Perkkiön tilan tuottaman kalliimman lihan kaltaiselle oikeasti eettisemmälle vaihtoehdolle, jotta sitä kaupoista löytyisi.
Vaikka lihantuottajat haluaisivat toimia eettisemmin, tulee yleensä vastaan raha. Jos rahaa olisi, voisi lihaeläimille antaa suuremman tilan liikkua, jolloin niiden elinolot paranisivat tilan lisääntymisen suorasta vaikutuksesta sekä epäsuorista, kuten eläinten lihaskunnon paranemisesta. Useimmiten ongelmia on juuri suuremmissa tuotantotiloissa, joissa ei ole mahdollista antaa jokaiselle eläimelle tarvittavan kokoista aluetta liikkumiseen.
Normaaleissa sikaloissa emakoiden häkkien äkkinäinen muuttaminen parempaan päin olisi kuitenkin Lappalaisen haastatteleman Tony Kajanderin mukaan huono juttu, sillä emakot eivät olisi tottuneet siihen ja saattaisivat tallata poikasensa. Tämän ei kuitenkaan pitäisi estää vähittäistä muutosta ja siksi mielestäni jokainen tila voisi vähitellen yrittää parantaa emakoiden oloa ottamalla hieman rahaa esimerkiksi omista voitoistaan tai nostamalla tuotteen hintaa hieman. Possutkin ovat kuitenkin myös eläviä eläimiä ja vaikka niitä kasvatetaankin lihasioiksi, ei niiden tarvitse kärsiä huonoista elinoloista.
Lappalainen nostaa esille kirjoituksessaan myös luomumerkin tuoman mielikuvan tuotantoeläinten paremmista elinoloista. Tuote saa luomumerkin, kun eläinten luontaiset tarpeet on otettu huomioon tuotannossa (www.proluomu.fi). Yritykset ovat löytäneet luomumerkin myöntämiseen porsaanreiän, koska siihen kuuluvan ulkoiluvaatimuksen ehdot täyttyvät kun siat laitetaan betonipohjaiseen ulkoaitaukseen. Sikojen lajityypillinen käyttäytyminen, eli maan tonkiminen ja tutkiminen kärsällään, ei kuitenkaan pääse toteutumaan joka on ristiriidassa luomumerkin perusteiden kanssa. Sikojen pääsy raittiiseen ulkoilmaan on askel parempaan suuntaan, mutta onko se riittävä askel kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta, on tärkeä kysymys pohdittavaksi.
Lähes aina lihantuotantoa käsittelevät uutiset, blogit, videot jne. ovat minun makuuni liian mustavalkoisia eikä niistä saa realistista kuvaa. Tänä päivänä jätänkin useimmat jutut aiheen ympäriltä lukematta, sillä en halua aivopestä itseäni.
Julkaisut usein esittävät aiheesta kaksi täysin vastakkaisista näkökulmaa täysin eri motiivein. Ensimmäisenä mainittakoon isoimmasta palstatilasta tällä hetkellä nauttivat äärimmäisen lihantuotanto kielteiset julkaisut, jotka tuovat esille ne kaikista huonoimmat ja järkyttävimmät esimerkki tapaukset. Näitä on varmasti hyvä tuoda esiin ihmisten herättelemiseksi ja muutosten aikaansaamiseksi, mutta mielestäni nämä leimaavat koko lihantuotantoa hieman kyseenalaisesti. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyseisissä tapauksissa eläinsuojeluun ja lihantuotantoon liittyviä jo olemassa olevia määräyksiä on räikeästi rikottu. Vaikka näitä äärimmäisen surullisia tapauksia hyödyntämällä saadaan aikaiseksi lakimuutos, jolla jokaiselle lihantuotanto eläimelle tulee taata vähintään saunallinen kaksio lasitetulla parvekkeella, niin näitä tapauksia ilmenisi siitä huolimatta.
Kolikon kääntöpuolelta löytyvät lihantuotannon puolesta puhuvat ja ongelmia vähättelevät julkaisut, joiden vilpittömyys on usein kyseenalaistettavissa. Nämä julkaisut ovat osittain seurausta edellä mainituista koko alaa mustamaalaavista tapauksista ja niiden motiivina on kohentaa ihmisten mielikuvaa eläinten olosuhteista jopa valheellisesti. Aiemmin mainittu termi viherpesu paistaa näistä jutuista läpi ja osa meistä näkee näissä usein tarkoituksena totuuden kertomisen sijasta myynninedistämisen.
Lappalaisen blogitekstin kaltaiset aidot kuvaukset lihantuotannosta ja lihantuotantotiloista ovat mielestämme liian harvassa. Hänen tekstinsä lukemisen jälkeen pitkästä aikaa ajattelimme, että nyt tässä ei pönkitetä kumpaakaan ääripäätä, vaan kerrotaan totuus. Toki totuuden kertominen yhdestä lihatilasta, jonka palveluita on käyttänyt vuosia on helpompaa kuin yleisesti samassa jutussa koko lihantuotannosta. Teksti osui ja upposi ja voimme kaikki tekstin luettuamme varmasti yhtyä siihen, että Perkkiön tilan kaltaisia toimijoita tarvitaan alalle paljon lisää.
Lähteet:
http://www.syotavaksikasvatetut.fi
www.proluomu.fi
https://www.maailmankuvalehti.fi/2008/8/pitkat/yritysten-vihreys-monensavyista
Kuvalähteet:
https://www.pexels.com/photo/nature-animals-pig-alp-rona-63285/
Aihe oli keskustelua herättävää! Teksti oli elävää ja loppuun saakka punnittua. Valokuva osui ja upposi! Olisimme ehkä kaivanneet kuvaa myös rähjäisestä, epäeettisestä possusta.
VastaaPoistaEdellisen kommentin kirjoittajat: Jussi, Jarkko ja Jaakko (maestro itse) a.k.a Triple J
VastaaPoistaAloitus oli hyvä ja teksti oli mielenkiintoista ja suhteellisen helppolukuista alusta loppuun. Kirjoittajien oma pohdinta on oivaltavaa, mutta muutamassa kohdassa oli hieman epäselvää, onko kyseessä tämän tekstin kirjoittajien omat ajatukset, vai ovatko tiedot peräisin tarkastelun kohteena olleesta blogista. Lisäksi minä-muodossa kirjoitetut virkkeet hämmensivät. Vaikka aihe on tänäkin päivänä ajankohtainen, olisi lukijana ollut hyvä tietää, kuinka vanhoista blogikirjoituksista on kyse.
VastaaPoistaKaisa ja Samu
Hyvin kirjoitettu ja argumentoitu teksti, jossa on tärkeitä näkökulmia ja hyvää pohdintaa. Minäkin mietin, että joissain kohdissa olisi ollut hyvä täsmentää, onko kyse referoinnista vai omasta pohdinnasta. Teksti on myös varsin pitkä, joten sen tiivistäminen olisi voinut myös olla hyvä idea. :) Hyvä teksti kuitenkin!
VastaaPoistaMielenkiintoinen ja hyvin etenevä teksti. Osa kappaleista on hieman pitkiä ja mietin myös, että olisiko jo otsikossa voinut herätellä lukijaa rohkeammin aiheeseen ja houkutella tekstin lukemiseen. Kaiken kaikkiaan teksti sai kiinnostumaan alkuperäisen blogin lukemisesta.
VastaaPoistaMaria