Kiti Müller on neurologi, joka toimii nykyisin Nokian lääketieteellisenä asiantuntijana.Hän kirjoittaa tiede.fi sivulla Tiedekokki- nimistä tiedeblogia, jossa hän tuo tieteen lähelle jokapäiväistä elämää. Useissa teksteissä avainsanoina vilahtavat aivot, aistit tai psykologia.
Blogissaan Tiedekokki Informaatioväsymys – nykyajan vitsausko? Müller kirjoittaa myös informaatioväsymyksestä. Se on väsymystä, joka johtuu runsasärsykkeisestä ja ristiriitaisesta informaatioympäristöstä. Tämä voi aiheuttaa ihmiselle henkistä ja fyysistä uupumusta. Johdannon jälkeen hän kertoo historian avulla, kuinka aina on ollut jokin asia, joka on aiheuttanut ihmisille samanlaisia oireita. Se on johtunut uusista ympäristöistä, teknologiasta, depressiota ja, taas, teknologiasta. Kuitenkin kaikesta huolimatta, ihmiset ovat selviytyneet 2010-luvulle asti.
Müllerin esimerkit historiasta ovat mielenkiintoisia ja viihdyttäviä. Esimerkeissä nostetaan esille muun muassa sellaisia tutkijoiden löydöksiä, kuin lennättimen keksiminen ja naisten älyllisen ajattelun lisääntyminen, jotka ovat aiheuttaneet ihmisille ahdistusta ja depressioita. Müllerin esimerkeissä historiasta 1880-luvulla kaupunkielämän yleistyminen oli tiedemiehille selvä syy ihmisten ahdistukseen ja 1950-luvulla keksittiin depressio selittämään ihmisten väsymystä ja masennusta. Esimerkkien kautta Müller pääsee siihen johtopäätökseen, että koska historiassa on selvitty samanlaisesta, tullaan nykyäänkin selviämään. Kaikki Müllerin esimerkit historiankirjojen sivuilta eivät kuitenkaan tunnu liittyvän suoranaisesti informaatioväsymykseen vaan loppuunpalaneiden ihmisten masennuksen tutkimiseen, ja nekin Müllerin esimerkit, joissa tiedemiesten tutkinnan aiheena on varmasti ollut informaatioväsymys, herää kysymys; voidaanko lennättimen keksimistä todella verrata nykyajan teknologiaan ja sen aiheuttamaan informaatioväsymykseen?
Müller ei näy huomioivan sitä, että historiassa informaatioärsykkeet ovat olleet erilaisia. Nykyaikana kadulla kävellessään lähes jokaisessa valotolpassa on mainos, bussipysäkeillä on valomainoksia ja keskustassa kävellessään huomaa liikkeiden ikkunoissa pyöriviä videomainoksia. Kun katseensa saa irti vilkkuvista mainoksista, huomion kiinnittää fortumin myyjä, joka kertoo uuden sähkösopimuksen eduista. Kaiken lisäksi oman kodin rauhassa postiluukusta kolahtaa kasa ilmaisjakelua, jos ei ole erikseen muistanut kieltää. Helposti mukana kannettava puhelin sisältää valtavasti erilaisia ärsykkeitä sekä informaatiota ja se on aina läsnä. Aistiärsykkeitä on aina ollut, mutta niiden laatu on muuttunut ja määrä lisääntynyt.Ympäristön informaatioärsykkeillä on myös alueellisia eroja. Luultavasti maaseudulta Helsingin ydinkeskustaan muuttava Martti kokisi uupumusta, sillä ympäristöjen infromaatioärsykkeet ja niiden määrät eroavat toisistaan.
Nykyaikana on siis ympärillämme koko ajan valtava määrä informaation lähteitä, joita emme pysty kontrolloimaan. Mielestämme nykytilannetta ei voida mitenkään verrata aikaan ilman sähköä, ruutuja ja internetiä. Informaatioväsymys on oikea huolenaihe eikä sitä ole syytä vähätellä. Vaikka ihmiset ovat aina historiassa selvinneet erilaisista ongelmista ja uusista tilanteista, ei se tarkoita sitä, etteikö se olisi voinut olla tuskallista ja hidasta. Liian optimistisella asenteella ei ratkaista muuta kuin itse itsensä ratkaisevat ongelmat ja puhelimet ja internet eivät ole menossa mihinkään.
Tietenkään ongelma ei ole informaatiotulvan mahdollistavassa teknologiassa itsessään. Teknologia on itsessään neutraalia ja se, miten sitä käytetään, määrittää sen hyödyt ja haitat. Joku voisi sanoa, että yritykset, jotka säälimättömästi altistavat ihmiset jatkuvalle informaatiosyötölle vilkkuvilla ja häiritsevillä mainoksillaan, ovat syypäitä informaatioväsymykseen ja sen haittoihin. Ehkä niin, mutta voidaan melko varmasti todeta, että mainokset ja spämmi eivät ole katoamassa. Müller onkin siinä oikeilla jäljillä, että ihmiset tulevat itse selviämään informaatioväsymyksestä, sillä nähdäksemme jokaisen oma valveutuneisuus asiaan on ainoa tapa ratkaista se. Ei ole muiden vastuulla, jos itse tuijotat niska kyyryssä puhelimeen tulevia Facebook-ilmoituksia täynnä tyhjää sanomaa koko päivän. Emme ihmisinä pysty kontrolloimaan kaikkea mitä ympäristössä näemme ja kuulemme, mutta sen, mitä pystymme kontrolloimaan, tulisi jokaisen itse tiedostaa ja välillä pitää puhelin taskussa.
Lauri Kujala & Topi Lahtinen
Blogissaan Tiedekokki Informaatioväsymys – nykyajan vitsausko? Müller kirjoittaa myös informaatioväsymyksestä. Se on väsymystä, joka johtuu runsasärsykkeisestä ja ristiriitaisesta informaatioympäristöstä. Tämä voi aiheuttaa ihmiselle henkistä ja fyysistä uupumusta. Johdannon jälkeen hän kertoo historian avulla, kuinka aina on ollut jokin asia, joka on aiheuttanut ihmisille samanlaisia oireita. Se on johtunut uusista ympäristöistä, teknologiasta, depressiota ja, taas, teknologiasta. Kuitenkin kaikesta huolimatta, ihmiset ovat selviytyneet 2010-luvulle asti.
Müllerin esimerkit historiasta ovat mielenkiintoisia ja viihdyttäviä. Esimerkeissä nostetaan esille muun muassa sellaisia tutkijoiden löydöksiä, kuin lennättimen keksiminen ja naisten älyllisen ajattelun lisääntyminen, jotka ovat aiheuttaneet ihmisille ahdistusta ja depressioita. Müllerin esimerkeissä historiasta 1880-luvulla kaupunkielämän yleistyminen oli tiedemiehille selvä syy ihmisten ahdistukseen ja 1950-luvulla keksittiin depressio selittämään ihmisten väsymystä ja masennusta. Esimerkkien kautta Müller pääsee siihen johtopäätökseen, että koska historiassa on selvitty samanlaisesta, tullaan nykyäänkin selviämään. Kaikki Müllerin esimerkit historiankirjojen sivuilta eivät kuitenkaan tunnu liittyvän suoranaisesti informaatioväsymykseen vaan loppuunpalaneiden ihmisten masennuksen tutkimiseen, ja nekin Müllerin esimerkit, joissa tiedemiesten tutkinnan aiheena on varmasti ollut informaatioväsymys, herää kysymys; voidaanko lennättimen keksimistä todella verrata nykyajan teknologiaan ja sen aiheuttamaan informaatioväsymykseen?
Kuva 1
Nykyaikana on siis ympärillämme koko ajan valtava määrä informaation lähteitä, joita emme pysty kontrolloimaan. Mielestämme nykytilannetta ei voida mitenkään verrata aikaan ilman sähköä, ruutuja ja internetiä. Informaatioväsymys on oikea huolenaihe eikä sitä ole syytä vähätellä. Vaikka ihmiset ovat aina historiassa selvinneet erilaisista ongelmista ja uusista tilanteista, ei se tarkoita sitä, etteikö se olisi voinut olla tuskallista ja hidasta. Liian optimistisella asenteella ei ratkaista muuta kuin itse itsensä ratkaisevat ongelmat ja puhelimet ja internet eivät ole menossa mihinkään.
Tietenkään ongelma ei ole informaatiotulvan mahdollistavassa teknologiassa itsessään. Teknologia on itsessään neutraalia ja se, miten sitä käytetään, määrittää sen hyödyt ja haitat. Joku voisi sanoa, että yritykset, jotka säälimättömästi altistavat ihmiset jatkuvalle informaatiosyötölle vilkkuvilla ja häiritsevillä mainoksillaan, ovat syypäitä informaatioväsymykseen ja sen haittoihin. Ehkä niin, mutta voidaan melko varmasti todeta, että mainokset ja spämmi eivät ole katoamassa. Müller onkin siinä oikeilla jäljillä, että ihmiset tulevat itse selviämään informaatioväsymyksestä, sillä nähdäksemme jokaisen oma valveutuneisuus asiaan on ainoa tapa ratkaista se. Ei ole muiden vastuulla, jos itse tuijotat niska kyyryssä puhelimeen tulevia Facebook-ilmoituksia täynnä tyhjää sanomaa koko päivän. Emme ihmisinä pysty kontrolloimaan kaikkea mitä ympäristössä näemme ja kuulemme, mutta sen, mitä pystymme kontrolloimaan, tulisi jokaisen itse tiedostaa ja välillä pitää puhelin taskussa.
Lauri Kujala & Topi Lahtinen
Lähteet:
Informaatioväsymys – nykyajan vitsausko?
https://www.tiede.fi/blogit/tiedekokki/informaatiovasymys-nykyajan-vitsausko
Kuva 1: https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiw-iRGeqMVF2RLnLEKEwiWqkn7-jjtGP-JiKslp5GN-hVHJpRn3cc54iPjzU2qC0i7rgcE3XUud2AsNJXhskQPD2-VcE2wcwcs4nuNoqVlieAsadmhzSodwkL_VifzF8GdO4iptsPKuyA/s320/12.png
Blogikirjoitus oli kantaaottava ja herätti ajatuksia! Onnistuitte sekä referoimaan alkuperäistä blogitekstiä että tuottamaan omaa pohdintaa. Ne olivat myös helppo erottaa toisistaan ja siksi tekstiä oli vaivatonta seurata. Oma pohdintanne oli sopivan kärkästä pitääkseen mielenkiintoa yllä loppuun asti. Kirjoituksenne oli itsessään niin ehyt ja se antoi sen verran uutta näkökulmaa, että sen pohjalta voisi kirjoittaa uuden vastineen. Tekstiä olisi kuitenkin voinut tiivistää, koska keskittyminen herpaantui varsinkin alussa. Kuva oli mainio ja sopi tekstin sisältöön.
VastaaPoistaTeksti on hyvä vastine alkuperäiselle tekstille, sillä esittelette sitä hyvin ja toisaalta argumentoitte myös omaa näkökantaanne selkeästi. Kappaleet ovat ehkä hieman turhan pitkiä, mutta teksti ei kuitenkaan ole venynyt liian pitkäksi. Tyyli on sopivan kantaaottava blogitekstiin. Kaiken kaikkiaan varsin hyvä teksti!
VastaaPoista