Saavutettava taidepuhe (Christa ja Oona, Ellinooran ryhmä)

Tuntuuko sinusta, että taidenäyttelyssä kaikki teokset näyttävät samoilta? Etkö erota Picassoa Monetista? Et ole yksin! Taidemaailma voi näyttäytyä vaikeasti lähestyttävänä, eikä ihme. Taidepuhe on suunnattu usein asiantuntijayhteisölle ja taiteeseen perehtyneille, eikä sen kieli ole kelle tahansa ymmärrettävää. Taiteesta kiinnostuneiden pelastukseksi on kuitenkin olemassa kanavia, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen arvoituksellisen taiteen purkamisen sellaiseen muotoon, joka on tuiki tavalliselle maallikollekin ymmärrettävää. Yksi tällainen kanava on Hurmioitunut-blogi, jota on kirjoittanut taidehistorioitsija Henna Hurmioitunut jo vuodesta 2010. Blogissaan hän “etsii kauniita ja koskettavia kokemuksia”, kirjoittaa taiteesta, taidehistoriasta ja toisinaan myös omasta elämästään. Postauksista välittyykin Hurmioituneen oma näkemys, vaikka hän kirjoittaa aiheista asiantuntijan positiosta käsin.

Hurmioitunut kirjoittaa usein näyttelyistä, joissa on vieraillut. Teksteissä hän johdattelee lukijan kanssaan galleriaan, kirjoittaen auki havaintojaan. Kuvia on postauksissa runsaasti, ja niiden toimiessa ikään kuin yhtenä silmäparina lukija pääsee itsekin näyttelykäynnille mukaan. Hurmioitunut lisäksi taustoittaa tekstiä lisähuomioin ja linkittää teemoja laajempaan viitekehykseen.

Yksi tällainen postaus on “Pyhiä puita” (http://hurmioitunut.blogspot.com/2018/08/pyhia-puita.html) (julkaistu 5. elokuuta 2018), jossa Hurmioitunut kuvaa vierailuaan Yuichiro Saton näyttelyyn Taidemaalariliiton TM-galleriassa. Hurmioitunut kuvailee omaa tunnetilaansa näyttelyssä ollessaan, ja kertoo millaisia assosiaatioita hänelle tulee teoksista mieleen. Lisäksi hän kuvaa teosten toteutuksen erilaisia tapoja, mutta sellaisella kielellä, joka aukeaa asiaan perehtymättömälle helposti. Tekstin yleistajuisesta luonteesta huolimatta siinä vilisee paikoin myös taidehistorian alalle spesifiä kieltä: hän muun muassa erittelee teoksissa käytetyt tekniikat, sekä töiden tarkat mitat. Tämä voi auttaa lukijaa hahmottamaan Saton teosten todellisen koon, sillä pelkät kuvat voivat vääristää todellisia mittoja hyvinkin paljon - olisitko esimerkiksi koskaan tullut ajatelleeksi, että Leonardo Da Vincin Mona Lisa on itse asiassa vain alle metrin korkuinen!

Blogitekstin kommenttiboksissa käydään verrattain vilkasta keskustelua, vaikkakin blogien kommenttien määrä onkin meidän havaintojemme mukaan ollut suuressa laskussa viime vuosien aikana. Mielenkiintoista on, että Hurmioituneen blogissa keskustelussa näyttävät olevan osallisina muutkin asiaan perehtyneet henkilöt. Joukossa on kuitenkin myös lukijoita, jotka tulevat vain ilmaisemaan kiitoksensa kirjoittajalle. Kun kommentointia tarkastelee pidemmällä aikavälillä, huomaa vanhempien kommenttikentässä käytyjen keskustelujen olleen sisällöllisesti rikkaampia; vuorovaikutus Hurmioituneen ja lukijakunnan välillä on niissä tiivis. Kommentoinnin hiipuminen on yhdistettävissä blogien suosion laskuun, joka johtunee vastaavasti muiden sosiaalisen median kanavien noususta (muun muassa Instagramin ja Youtuben). Hurmioitunut-blogi tästä huolimatta toimii edelleen aktiivisesti, ja onkin varsinainen taideblogien viimeinen mohikaani.

Saavutettavuus on ollut tärkeä teema taidekeskustelussa viime vuosina. Uskoisimmekin, että Hurmioituneen blogi on ollut yksi hieno suunnannäyttäjä tämän toteuttamisessa.

-

(Christa ja Oona, Ellinooran ryhmä)