Tietokirjailija ja kouluttaja Katleena Kortesuo käsittelee “Ei oo totta” -blogissaan teemoja pakohuoneista kriisiviestintään, mistä milloinkin hänellä on jaettavaa lukijoilleen. Blogin postausten tyyli vaihtelee teemojen mukaisesti kolumnin kaltaisista kirjoituksista hiukan tieteellisempään tekstiin. Blogia etsiessämme Kortesuon blogin pirteä ulkoasu ja persoonallisuus erottui edukseen, ja oli vaikuttava tekijä valintaamme, vaikka kyseisen blogin aiheet eivät suoranaisesti liitykään opiskelemaamme psykologian alaan.
Kortesuon blogiteksti “Ei, sinä et voi vaatia toiselta sinun haluamiasi tunteita” herätti kiinnostuksemme, sillä siinä sivuttiin psykologian opiskelijan näkökulmasta mielenkiintoisia teemoja, kuten tunteita ja sosiaalipsykologiaa. Kirjoituksessa siteerataan Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä ollutta Wille Hyvösen haastattelua, jossa Hyvönen väittää valkoisten heteromiesten olevan niin etuoikeutettuja, että heidän tulisi tästä syystä tuntea syyllisyyttä. Tämän syyllisyyden tunteen voisi Hyvösen mukaan muuttaa energiaksi, jolla valkoinen mies auttaa heikompiaan. Tekstissään Kortesuo suuntaa kommenttinsa Hyvöselle, ja argumentoi tämän esittämiä väitteitä vastaan; hän pohtii kärkästä sitaattia tunteiden näkökulmasta.
Kortesuo pohtii tasa-arvoon ja yleistämiseen liittyvien kysymysten lisäksi Hyvösen vaatimusten järjettömyyttä. Hän huomauttaa, että toiselta yksilöltä ei voi vaatia tunteita, ja jos näin tehtäisiin, olisi vaaditun tunteen toteutuvuutta mahdotonta mitata. Kortesuo pohtii myös sitä, vaatiiko valkoisen heteromiehen tekemä hyvä teko aina syyllisyyden tunteen toteutuakseen, kuten Hyvönen haastattelussaan väittää.
Tarkastellaan hieman, miten ihmisen tunteet rakentuvat.
Tunne on reaktio, johon liittyy kehon virittyminen, tietoinen kokemus ja jonkinlainen tunteen ilmaisu. Tunteiden kokemisen pohja muodostuu yksilöllisestä temperamentista, eli synnynnäisestä taipumuksesta reagoida ja käyttäytyä. Tunteet ja ajatukset ovat myös vuorovaikutuksessa keskenään; toisilla hermosto reagoi herkemmin ja voimakkaammin kuin toisilla, ja tämäkin vaikuttaa tunteiden kokemukseen. Näin muun muassa kuvaillaan tunteita Psykologiaa-blogissa. Näiden tietojen valossa voidaan siis todeta Kortesuon näkökulman olevan realistisempi kuin siteeratun Hyvösen: tunteita ei voi tartuttaa toiseen, ja niiden kokeminen on yksilöllistä ja kehon toiminnoista riippuvaa. On hämmentävää esittää väite, jonka mukaan jonkin tietyn ihmisryhmän tulisi automaattisesti tuntea syyllisyyttä siitä, että he ovat sellaisia kuin ovat, oli kyseessä sitten niin sanotusti etuoikeutetut tai vähemmistö.
Kortesuo ottaa myös kantaa Hyvösen mustavalkoiselta vaikuttavaan ajatusmaailmaan; hän kertoo stereotypioiden suututtavan häntä ja ihmettelee, miten Hyvösellä tuntuu mielestään olevan oikeus yleistää muita. Valkoisten heteromiesten luokittelu yhdeksi ryhmäkseen onkin melkoisen kärjistettyä, sillä kyseiseen ryhmään mahtuu paljon erilaisia, eri tavalla tuntevia ja eri taustoista tulevia henkilöitä. Tunteiden biologisen alkuperän pohtimisen myötä ei voida mitenkään väittää, että valkoisilla heteromiehillä olisi jonkinlainen synnynnäinen peruste syyllisyyden tunteen tuntemiseen. Tällaisen ajatusmallin perusteella voisi väittää, että kärsivien vähemmistöjen tulee tuntea vihaa, katkeruutta ja muita epämiellyttäviä tunteita, ja perustella häiriökäyttäytymistä niillä. Eivätkä edes valkoihoisuus tai heterous automaattisesti tee yksilöstä hyväosaista ja etuoikeutettua: tästäkin joukosta löytyy esimerkiksi sairaita, työttömiä ja köyhiä.
Kun huomioidaan, että tunteet ja ajatukset ovat vuorovaikutuksessa keskenään, voidaan vielä pohtia, onko Hyvösen väitteessä syyllisyydestä ja sen tuomasta “auttamisenergiasta” mitään perää. Tarkoittaako tämä sitä, että ihminen, tarkemmin sanotusti valkoinen heteromies, tekee hyviä asioita vain jonkin negatiivisen tunteen perusteella? Eikö ole todennäköisempää, että tunteiden ja ajatusten vaikuttaessa toisiinsa ihminen tahtoo rakastamilleen ja tuntemattomillekin ihmisille hyvää ilman sen kummempia syyllisyyden taakkoja?
Ajatuksia herättävä postaus. On utopista ajatella, että ihmisen tulisi tuntea syyllisyyttä siitä, että syntyy tietynlaiseksi. Kuten kirjoititte, mikään tietty ominaisuus ei tee ihmisestä sen onnellisempaa tai parempaa. Kaikilla on omat taakkansa ja omat vahvuutensa. Ei saisi tuomita, jos ei tiedä toisesta mitään. -Tiia P.
VastaaPoistaKiinnostavaa pohdintaa. Muiden auttamisen pitäisi tapahtua positiivisen kautta. Etuoikeutettujen tulisi tiedostaa oma tilanteensa ja sitä kautta asettaa asioita tärkeysjärjestykseen. Usein syyllistämisen pohjalta tehty auttaminen aiheuttaa vastaanottajissa negatiivisia tunteita. Muiden auttamisen pitäisi tapahtua ilman ajattelua sädekehästä - positiivisesta tai negatiivisesta. - Juha V
VastaaPoistaMielenkiintoinen aihe ja näkökulma, josta emme olleet aiemmin kuulleet. Olette onnistuneesti referoineet alkuperäisiä lähteitä ja lisänneet omaa pohdintaa. Lisäksi oli plussaa, että olitte käyttäneet useampia lähteitä. Tykkäsimme siitä, että tunteista kertovan kappaleen alussa puhutellaan lukijaa ja ikään kuin otetaan hänet mukaan tarkastelemaan tunteita. Ihan kuten kuka tahansa, valkoiset heteromiehetkin ovat todennäköisesti avuliaampia positiivisten tunteiden vallassa. Teksti antoi paljon ajattelemisen aihetta. – Elina J. ja Suvi N.
VastaaPoistaMukavaa, että tekstimme herätti ajatuksia ja sai pohtimaan aihetta vielä syvemmin! Aihe on nykypäivänä hyvin pinnalla mediassa, joten on kiva kuulla, että tekstimme avulla pysähdyitte pohtimaan sitä, mitä etuoikeutetun asema tarkoittaa ja mitä ennakko-odotuksia ihmisistä sen perusteella tehdään, jopa aiheettomasti. -Suvi-T ja Vilja
VastaaPoistaHyvää pohdintaa. Pidin siitä, että arvioitte moniäänisesti Kortesuon ja Hyvösen tekstiä keskenään, mutta myös Psykologiaa-blogin kirjoituksen pohjalta. Jotkin kappaleet olisivat voineet olla hieman lyhyempiä, mutta muuten tekstiä oli kevyt lukea.
VastaaPoistaAihe on ajatuksia herättävä. Hyvä argumentti oli, että pitääkö tietyn ihmisryhmän tuntea asemastaan syyllisyyttä. Kuitenkaan emme voi tietää, mitä nämä ryhmän yksilöt käyvät tai ovat käyneet elämässään läpi. Sormella syyttäen auttamisen halu tuskin nousee, vaan luulisi avuliaisuuden kasvavan ennemmin positiivisten vaikutusten ja tunteiden myötä.
- Venla
Olette onnistuneet rakentamaan hyvin tekstin, joka osallistuu aidosti keskusteluun muiden tekstien kanssa. Referoitte hyvin useita eri tekstejä siten, että koko ajan on selvää, mikä ajatus on kenenkin, ja myös omat ajatuksenne erottuvat hyvin. Oli kiinnostavasti kirjoitettu ja ajatuksia herättävä teksti, jota oli helppo lukea. Hienoa! :)
VastaaPoistaT. Reetta