AntroBlogi herättelee kriittisiä ajatuksia yhteiskunnastamme (Veera ja Silja, Marjaanan ryhmä)

AntroBlogi herättelee kriittisiä ajatuksia yhteiskunnastamme

AntroBlogi kertoo olevansa laajalle yleisölle suunnattu, antropologien toteuttama julkaisu, joka kommentoi yhteiskuntaa ja sen ilmiöitä hyvin mielenkiintoisesta tieteellisestä näkökulmasta. Antropologia on tieteenala, joka tutkii ihmistä, kulttuuria ja ihmisten käsityksiä. Antropologian tieteenala on todella laaja, koska se on ennemminkin näkökulma ja tapa tarkastella mitä tahansa ihmisiin liittyviä ilmiöitä. Tekstit ovat erittäin monipuolisia, ja ne tarjoavat yleisen tiedeviestinnän lisäksi esimerkiksi yrityksille ideoita antropologian hyödyntämisestä toiminnassaan. Blogin tekstit eivät ole tieteellisen tarkkoja, vaan sisältävät helposti lähestyttäviä ja hupaisia kielikuvia. 

    Vaikka tekstit ovat asiallista ja alan ihmisten kirjoittamia, ne on kirjoitettu helppolukuisiksi suurelle yleisölle. Kukin kirjoittaja edustaa omaa antropologista lähestymistapaansa ja osaamisalaansa aina tieteellisestä näkökulmasta. Teksteissä kirjoittajien omat henkilökohtaiset näkemykset pysyvät kuitenkin taka-alalla, ja pääpaino annetaan aiheiden pohdinnalle eri näkökulmista. Blogin tekstien tavoitteena onkin esitellä erilaisia tapoja ajatella maailmaa, näkökulma kerrallaan. On kuitenkin helposti huomattavissa, miten tällaisten näkökulmien ja ajattelutapojen esittelystä on hyötyä maallikoille, jo ihan senkin takia, että se ravistelee meidät tajuamaan mikä kaikki onkin vain kulttuurimme tuotosta, mihin voimme itse vaikuttaa, ja mikä on ihmisille sisäsyntyistä kautta kulttuurien.

Antropologialle tyypillistä on, ettei oikeita vastauksia ole. Kuitenkin AntroBlogin useissa teksteissä annetaan melko yksipuolisia näkemyksiä käsiteltyihin aiheisiin. Tämä johtuu siitä, että teksteissä ei tarjota samaan aiheeseen tarpeeksi eri tutkijoiden ja tutkimusten näkökulmia. Koska blogissa ei ole linkkejä mainittuihin tutkimuksiin, filosofien lainauksiin tai muihin lähteisiin, on sisältö ennemminkin ajatusten herättelyä, eikä niinkään tieteellisesti valideja kirjoituksia. Lukijoille, jotka eivät ole perehtyneet antropologiaan, saattaa jäädä kuva, että kirjoituksen sanoma on alan yleisesti hyväksymä näkemys. Antropologiassa käytetään myös useita erilaisia teorioita ja näkökantoja, joiden avulla ilmiöitä tarkastellaan. Lukijalle välittyvää tietoa muokataan jo siinä vaiheessa, kun valitaan mitä jätetään kirjoittamatta. Sen lisäksi vain yhden filosofin ajatuksia hyödyntämällä väistämättä valitaan tietty näkökulma tekstiin.

Usein rinnakkaiset näkemykset nähdään yhtä pitävinä, vaikka ne olisivat osin ristiriidassa, sillä sellainen tieteenala on luonteeltaan. Tämän kaltainen ongelma pääosin vältetään teksteissä, joissa yleisemmin esitellään jotain ilmiötä, ja esitellään eri kulttuurien moninaisuutta ja niitä johtopäätöksiä, jotka voidaan vetää jo pelkästä moninaisuudesta. Kuten se, että isän rooli vaihtelee eri kulttuureissa, eikä siksi löydy yhtä oikeaa, luonnollista tapaa olla isä. Tällaisissa teksteissä epätarkkuus ei niin haittaa, eikä teksti nojaa yksittäisten ajattelijoiden teorioille.

Lääketieteellinen antropologia -teksti esittelee lääketieteellisen antropologian historiaa, vaiheita ja luonnetta pintapuolisesti. Kirjoittaja, Niina Ahola, on antropologian maisteriopiskelija Helsingin yliopistossa. Tekstissä ei ole paljon esimerkkejä ja usein jääkin epäselväksi mitä tarkoitetaan. Siinä ei ole myöskään viitteitä lähteisiin, joista esitetyt tiedot olisivat peräisin. Koska lukijoille oletettavasti nimenomaan länsimainen lääketiede on tuttua, olisivat selkeät esimerkit vaikkapa länsimaisen lääketieteen subjektiivisuudesta olleet paikallaan. 

    Meillekin biologian opiskelijoina ovat maailman tarkastelu ja tutkiminen länsimaisen tutkimusperinteen kautta tutuinta, joten väitteet sen puutteellisuudesta kaipaisivat tukea. Toki länsimaissakin on ymmärrys siitä, miten kulttuuri vaikuttaa vaikkapa paranemisprosesseihin tai sairauksien diagnooseihin, parantunut huomattavasti, mutta koska tämä on se kulttuuriympäristö jossa elämme, on maallikon vaikea itse havaita omissa käsityksissään ongelmia. Sinällään biologeille ja erityisesti lääketieteen parissa työskenteleville olisi varmasti paljon hyötyä siitä, että löydetään ja ymmärretään eri tapoja lähestyä terveyttä ja hoitotapoja. Lääketieteellinen antropologia käsittää niin laajan kirjon erilaisia tutkimuskohteita, virastojen infrastruktuurista ihmisten yksilöllisiin toipumiskokemuksiin, että mahdollisuudet ovat rajattomat.

Teksti innostaa tutkimaan aihetta lähemmin ja tutustumaan näihin eri tapoihin tarkastella jopa omaa työtään. Ehkä se pinnallisuudessaan onkin tekstin tarkoitus, vaikka toki silloin olisi varmasti ollut parempi antaa ihan konkreettisia esimerkkejä siitä, miten jotain asiaa tarkastellaan eri kulttuuriympäristössä. Tällaisenaan, tekstinä, joka esittelee yhden antropologian alan, tekstistä on vaikea saada vakavasti otettavia ideoita irti, sillä länsimaissa - ja erityisesti luonnontieteiden opiskelijoina - suhtaudumme sen verran uskonnollisella vakaumuksella tieteentekotapamme luotettavuuteen, että sitä haastaviin näkökulmiin suhtaudutaan äärimmäisen kriittisesti. 

      Tekstiksi, joka vain esittelee alaa, se on ehkäpä turhan lyhyt. Lääketieteellinen antropologia -teksti olisi voinut joko pureutua pariin, kolmeen esimerkkiin siitä, miten länsimainen tarkastelutapa eroaa muista, ja kommentoida sitä, tai sitten olla syvempi esittelyteksti lääketieteellisestä antropologiasta. Tällaisenaan alasta ei saa kovin selkeää kuvaa, vaan se on hyvin pintapuoleinen, eikä edes viittaa mihinkään lähteisiin. 

Silja ja Veera

Kuvien lähteet: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Medicine-man,_treatment_of_a_patient_in_Central-Africa_Wellcome_M0005858.jpg

 ja https://pixabay.com/fi/images/search/diagnostic/