Ikivihreää musiikkitiedebloggausta menneisyydestä (Tuuli H., Heidin ryhmä)

Kuva: Pixabay.com / käyttäjä Zherlitsyn. Haettu 08.05.2019.

Musiikkitiede on kiintoisa mutta Suomessa pieni tieteenala. Tämä heijastuu suomenkielisten musiikkiaiheisten tiedeblogien tarjontaan, joka pikaisen verkkohaun perusteella vaikuttaa olevan niukkaa. Blogien vähäisyys pistää miettimään, ovatko musiikkitieteen tutkimustulokset ainoastaan tutkijoita kiehtovia nuottihääräilyjä vai saako niistä irti koko kansaa puoleensa vetävää yleissivistystä. Selvitin asiaa tutustumalla Jyväskylän yliopistosta lähtöisin olevan ja nykyisin Englannissa Durhamin yliopistossa vaikuttavan musiikkitieteen professori Tuomas Eerolan blogiin Miten musiikki toimii?

Tulevana musiikkitieteilijänä jo Eerolan aihe itsessään luonnollisesti kutkuttaa minua. Blogin tekee kuitenkin erityisen kiinnostavaksi sen yleisrelevantti näkökulma: musiikin vaikutukset ja musiikkipsykologia, jotka koskettavat ja mietityttävät varmasti itse kutakin meistä. Musiikkitieteen tutkimusraportit toimivat pohtivan sävyisten, Tiede-lehden artikkeleita muistuttavien tekstien pohjana.

Eerola aloittaa monet kirjoituksensa tukulla kulloiseenkin aiheeseen liittyviä arkielämän kysymyksiä, joihin hän etsii vastauksia tutkimustuloksia soveltaen. Blogikirjoitukset käsittelevät niin musiikkimakua, laulutaitoa ja musiikin fysiologisia vaikutuksia kuin ajoittain alan metakeskusteluakin esimerkiksi Julkaisufoorumin luotettavuusluokituksista.

Yksi ensimmäisistä vastaani tulleista kirjoituksista blogissa on nimeltään Laulua nuotin vierestä? Siinä Eerola esittää, että laulutaitoa on mahdollista ja suotavaakin kehittää harjoittelemalla. Väitteensä tueksi hän viittaa laulun epätarkkaa sävelkorkeutta ja laulunopetusta koskeviin tutkimuksiin. Hän argumentoi, että nuotilleen laulamaan oppiminen on useimmiten kiinni synnynnäisten laulunlahjojen sijaan harjaantumisesta omalla äänellä tuotettujen sävelkorkeuksien hahmottamisessa.

Eerolan blogitekstin aihe on ikivihreä, sillä ihmisääni on lähes kaikille tuttu mutta harvemmalle helposti hallittava instrumentti. Lääkkeeksi suomalaisten laulutaidottomuuteen - tai ainakin sen kokemukseen - Eerola ehdottaakin laulunopetuksen lisäämistä peruskoulun opetusohjelmaan, mikä takaisi kaikille mahdollisuuden harjoitella äänenmuodostusta.

Vielä kahdeksan vuoden ja uuden opetussuunnitelman tai parinkin päästä moista uudistusta ei kuitenkaan ole nähty. Valtakunnan tason ehdotusten ongelmaksi muodostunee se, että musiikinopetuksen laatu ja määrä vaihtelee nykyisellään varsin suuresti eri paikkakuntien ja koulujen välillä. Muutosten aikaansaaminen taideaineen saralla vaatisi kiivasta keskustelua.

Keskustelua blogi ei nimenomaan ole juuri onnistunut herättämään. Vaikka tutkimusraporttien pääkohdat on avattu ymmärrettävästi ja tutkimustulokset liitetty ansiokkaasti arkielämään, on kommentteja kirjoituksilla silti varsin vähän. Pyöreästi arvioituna noin puolet blogin kaikista kommenteista on huolellisesti laadittuja ja kirjoittajansa koko nimellä jätettyjä. Näiden kommentoijien aktiivinen julkitulo saattaisi viitata siihen, että he osallistuvat muutenkin alan keskusteluun ja haluavat siksi esiintyä blogissa aktiivisina lukijoina. Loput kommentit taas ovat nimimerkillä kirjoitettuja ja lyhyitä aiheeseen liittyviä toteamuksia.

Eerola antaa ymmärtää tiedon popularisoinnin olevan bloginsa tavoite, mutta etenkin lyhyiden, “ei-tieteilijämäisten” kommenttien vähäisen määrän perusteella vaikuttaisi siltä, ettei blogi ole välttämättä onnistunut tavoittamaan kovin suurta yleisöä. Yhdeksi syyksi mahdollisesti vähäiseen lukijamäärään voisi olettaa, että blogissa pomppivat Wordpressin mainokset saavat sen vaikuttamaan hankalasti lähestyttävältä tai jopa epäilyttävältä.

Laulua nuotin vierestä? on jopa painokelpoisen siististi muotoiltu, yleistajuisesti kirjoitettu ja mielenkiintoinen teksti, josta löytyy niin tägilista kuin asianmukainen lähdeluettelokin. Blogitekstin heikoiksi kohdiksi kuitenkin muodostuvat kuvista puuttuvat lähdeviitteet, sivun kehno asettelu sekä se, että teksti loppuu hieman kuin seinään. Eritoten graafisen ilmeen puolesta pitkään epäaktiivisena ollut blogi kaipaisi päivitystä, jotta siitä tulisi helpommin lähestyttävän näköinen ja jotta blogikirjoitukset pääsisivät paremmin oikeuksiinsa. Ilahtuisinkin, jos Eerola vielä jonakin päivänä palaisi suomenkielisen musiikkitieteen popularisoinnin pariin uuden, huolitellun ulkoasun kera.