Suomen ympäristökeskuksen, SYKEn
Ratkaisuja-blogissa asiantuntijat ottavat kantaa ja esittävät ratkaisuja
ajankohtaisiin ilmiöihin.
Blogin kirjoittajina on useita SYKEn
asiantuntijoita ja tutkijoita. Viimeisimmissä julkaisuissa kirjoittajina on
ollut esimerkiksi kehitysinsinööri, ylitarkastaja sekä erikoistutkijoita.
Blogin tavoitteena on tuoda esille
kirjoittajien omia näkökulmia sekä nimen mukaisesti ratkaisuja ongelmiin
ja ilmiöihin. Jokaisen kirjoituksen lopussa lukeekin, että näkemykset eivät
edusta SYKEn virallista kantaa. Blogi on suunnattu erityisesti
ympäristöasioista kiinnostuneille, mutta sen sisältö on helposti lähestyttävää
ja ymmärrettävää oikeastaan kaikille. Blogitekstit eivät varsinaisesti ole
tieteellistä tekstiä, mutta pohjautuvat kuitenkin kirjoittajien
asiantuntijuuteen. Näkisin siis, että julkaisuissa käsiteltävät aiheet ovat
tieteelliseltä pohjalta kirjoitettua pohdintaa käytännönläheisten esimerkkien
avulla. Tekstit ovat kielellisesti selkeitä eivätkä julkaisut ole kovin pitkiä,
mikä tekee niiden lukemisesta kevyttä.
Blogissa kirjoitetaan monipuolisesti eri
aiheista, kuten ilmastonmuutokseen sopeutumisesta, muun muassa istuttamalla
puita kaupunkiympäristöihin. Aiheina on myös esimerkiksi yhteiskäyttöautojen
lisääntyminen, eri polttoaineiden hiilidioksidipäästöt sekä
kierrätyslannoitteiden käyttö ruuan tuotannossa. Julkaisut eivät keskity
yksittäisiin tutkimustuloksiin, mutta niissä kuitenkin viitataan
ajankohtaisiinkin tieteellisiin tutkimuksiin ja julkaisuihin, kuten esimerkiksi
hiljattain julkaistuun IPCC ilmastoraporttiin. Blogitekstien kommentointi ei
ole suurta ja julkaisuissa kommentteja on vain muutamia. Ne ovat asiallisia ja
usein myös kantaaottavia tekstien aiheisiin. Esimerkiksi yhteiskäyttöautoilua
käsittelevässä julkaisussa kommentoija tuo esiin omia näkemyksiään
mahdollisista haitoista. Mielestäni on positiivista, että julkaisujen
kirjoittajat myös vastaavat lukijoiden kommentteihin ja näin myös
kommenttikentästä löytyy mielenkiintoista jatkoa blogiteksteille.
Valitsin tarkasteluun julkaisun Yhteiskäyttöautot
vauhdilla osaksi kestävää arkiliikkumista (8.1.2019), jonka on kirjoittanut
SYKEn erikoistutkija Juha Peltomaa. Tekstissä Peltomaa tuo esiin
yhteiskäyttöautojen hyötyjä, mutta huomioi myös mahdollisia haittapuolia. Julkaisussa
mainittuja hyötyjä on esimerkiksi rahan säästäminen sekä liikenteen päästöjen
väheneminen. Haitoista hän mainitsee muun muassa sen, että yhteiskäyttöautoilun
lisääntyessä se saattaisi jopa korvata julkista liikennettä, kävelyä ja
pyöräilyä. Tällöin autoliikenne lisääntyisi ja hyödyt jäisivät haittoja
pienemmiksi. Mielestäni on ehkä hieman yllättävää, että julkaisussa ei puhuta
ollenkaan yhteiskäyttöautojen käytön haasteista haja-asutusalueilla, vaikka
tämä tuntuu julkisessa keskustelussa olevan yleinen argumentti
yhteiskäyttöautoilua vastaan. Toisaalta julkaisussa ehkä pyritään ennemmin
keskittymään hyötyihin sekä kehitysideoihin.
Toinen mielestäni mielenkiintoinen
julkaisu on Liikkumattomuus on ympäristönkin ongelma (13.5.2019),
jonka on kirjoittanut SYKEn erikoistutkija Jari Lyytimäki. Julkaisussa
Lyytimäki vertailee suomalaisten arkiliikunnan vähäisyyden sekä ulkoilman
epäpuhtauksien vaikutuksia ihmisten terveyteen. Hän mainitsee, että
liikkumattomuus on terveydelle suurempi riski kuin ulkoilman pienhiukkaset,
vaikka ne ovatkin suurin terveyshaittoja aiheuttava ympäristöongelma Suomessa.
Liikkumattomuuden suurimmaksi syyksi Lyytimäki mainitsee ihmisten
arkiympäristön, joka nykypäivänä on urbanisoitunut ja teknistynyt. Ratkaisuksi
ongelmaan hän esittää ympäristöjen kehittämisen arkiliikuntaan kannustaviksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti