Valitsemani blogi on nimeltään ”Erään planeetan ihmeitä.” Blogia
kirjoittaa Maija Karala, biologi, tiedetoimittaja, kuvittaja ja luennoitsija,
joka työskentelee freelancerina biologian popularisoinnin parissa. Hän on opiskellut
Jyväskylän yliopistossa ekologiaa ja evoluutiobiologiaa ja kertoo olevansa
kiinnostunut kaikenlaisista luontoon liittyvistä asioista.
Blogiaan hän kuvailee henkireikänään työnsä lomassa, johon
hän saa kirjoittaa juuri itseään kiinnostavista asioista. Blogin aiheena on
etenkin elollinen luonto ja sitä tutkiva tiede. Siinä käsitellään erilaisia
biologiaan, ekologiaan, paleontologiaan ja esihistoriaan liittyviä tiedeuutisia
ja löydöksiä. Kiinnostava lisä blogiin on se, että kirjoittaja on itse
kuvittanut suuren osan teksteistä.
Blogin teksti on asialinjaista, mutta se on kirjoitettu helposti
ymmärrettävään ja kiinnostusta herättävään muotoon. Suurin osa blogissa
käytetyistä lähteistä ovat tieteellisiä artikkeleita, mutta usein lähteissä
vilahtaa myös esimerkiksi Wikipedia sekä aikakaus- ja sanomalehtiä.
Blogissa käsitellään yleensä yksittäisiä tiedeuutisia tai
artikkeleita, mutta blogissa on myös toistuvia teemoja, kuten ”Viikon
pieni ihme” tai ”Viikon
outo eläin”. Osa kirjoituksista taas on jaettu useampaan osaan. Esimerkiksi
”Eläinten
värit” on kertonut tähän mennessä viidessä osassa, mikä rooli eläinten
väreillä on ja miten ne ovat syntyneet.
Eräs mielenkiintoni herättänyt postaus blogissa on nimeltään
”Petomainen mopsi, puujalkakettu ja muut nurinkuriset koiraeläimet”, jossa
Karala kertoo erikoisista Etelä-Amerikan koiraeläimistä. Postauksessa muun
muassa esitellään näiden eläinten outoja ”nurinkurisuuksia”, ainakin meille
tutumpiin pohjoisen pallonpuoliskon koiraeläimiin verrattuna. Esimerkiksi pieni
pensaskoira lyhyine jalkoineen on yksinomaan laumassa saalistava lihansyöjä,
kun taas hontelo ja pitkäjalkainen harjasusi on kaikkiruokainen yksineläjä, juuri
päinvastoin kuin muut kokoluokkansa koiraeläimet. Eroistaan huolimatta nämä
kaksi ovat blogin mukaan kuitenkin toistensa lähimpiä eläviä sukulaisia.
 |
| Pensaskoira ja harjasusi. Kuvat: Bernard Dupond ja Pascal Vuylsteker. |
Postauksessa sivutaan myös aiheen historiaa, kuten sitä,
miten ihminen on aiheuttanut jo useiden eteläamerikkalaisten koiraeläinten
sukupuuton. Muun muassa Dusicyon -suvun ”hölmöt koirat” säilyivät blogin mukaan
aina 1800-luvulle asti, kunnes alueet asutettiin pysyvästi. Näistä esimerkiksi harjasudelle
läheistä sukua ollut kesynä ja uteliaana kuvailtu falklandinkoira kuoli
sukupuuttoon vuonna 1876. Samankaltaisen kohtalon koki tulimaankoira, isoandienketun
domestikoitu muoto, jonka eurooppalaiset hävittivät saapuessaan alueelle. Sen
sijaan tulimaanketun Andeilla elävä kantamuoto on blogin mukaan pysynyt
toistaiseksi elinvoimaisena.
Eteläamerikkalaisia koiraeläimiä on toki muitakin, sillä lajeja
on yhteensä 10 ja ne jaetaan viiteen eri sukuun. Etelä-Amerikassa koiraeläimet
ovatkin blogin mukaan monimuotoisempia kuin missään muualla, vaikka siellä
niitä on ollut lyhimmän ajan. Kuten muuallakin maailmassa, ihminen on kuitenkin
ehtinyt vähentämään niiden lajimäärää. Postauksen lopussa Karala toivoo, että jäljelle
jääneet lajit säästyisivät vielä tulevaisuudessakin. Itse olen tietysti samaa mieltä ja toivon, että nämä eläimet herättävät kiinnostusta muissakin.
Kuvat
Pensaskoira: https://flic.kr/p/23qRbHr
Harjasusi: https://flic.kr/p/9cv4H
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti