Foucaultin Diskurssianalyysi luonnos (Suuronen)

Foucaultin Diskurssianalyysi

Kuinka Foucault ja hänen teoriansa vaikuttavat nykyään tieteessä ja etenkin filosofiassa? Mikä siis minua kiinnostaa blogi-tekstissäni? Olin juuri yliopistolla vetämässä lukupiiriä äskettäin suomennetusta Klinikan Synty (Naissance de la Cliniqué) teoksesta. Minua kiinnostaa kuinka viimeisen parin kymmenen vuoden aikana Foucaultin vaikutusvalta yhtenä viitatuimmista yhteiskuntatieteilijöistä ei ole ainoastaan säilynyt, vaan tietyillä aloilla jopa kasvanut. Kirjoitin tämän lyhyen tekstin muutaman Niin & Näin lehdessä julkaistun kirjoituksen perusteella. Kaikki kyseiset tekstit on mainittu tämän kirjoituksen lopussa ja nämä kaikki ovat myös luettavissa verkossa. Käsittelen tekstissä lyhyesti Foucaultin metodia näiden artikkeleiden pohjalta.

     Foucault itse loi kaksi keskeistä käsitettä kuvaamaan omaa metodiaan. Foucaultin varhaiskauden töitä kuvaa arkeologian käsite; Foucaulttia kiinnosti se kuinka tieto muodostuu tiedoksi; mitkä ovat tiedon muodostumisen ennakkoehdot? Tämä kysymys on valtavan laaja ja kattaa itsessään kaikki tieteen alat, sillä se kysyy itse tiedon mahdollisuutta. Kysymys on siis niin filosofinen, konkreettisen historiallinen kuin myös metodologinen rajaus.

     Myöhemmässä vaiheessaan Foucault loi uuden käsitteen kuvaamaan tutkimuksensa muuttunutta suuntaa; genealogian. Kyseinen käsite tulee Saksalaiselta Filosofilta Friedrich Nietzscheltä ja uuden käsitteen tarkoitus on korostaa vallan (pouvoir) merkitystä tiedon (savoir) muodostumisessa. Siinä missä Foucaultin ensimmäinen tutkimustapa keskittyi nimenomaan tiedonehtoihin, korostaa toinen vaihe vallan ratkaisevaa vaikutusta siinä kuinka tiedonehdot syntyvät itse tiedolle. Eräässä myöhäisen kauden esseessään, joka käsittelee juuri Foucaultin oman filosofian suhdetta Nietzscheen, Foucault totetaa olevansa ”yksinkertaisesti Nietzscheläinen”. Nietzschen vaikutus Foucaultin töiden taustalla on siis valtava, etenkin loppukauden tärkeimmissä kirjoituksissa kuten Tarkkailla ja Rangaista (1975) ja Seksuaalisuuden Historia (

    Keskeinen käsite Foucaultin kahdella kaudella – joka määritellään niiden välivaiheeseen sijoittuvassa Tiedon Arkeologia (1969) teoksessa - on Epistemé (tulee kreikan kielestä tarkoittaen tietoa) jolla Foucault kuvaa kunkin historiallisen aikakauden tieteellisten ehtojen yhtäläisyyttä; jokaisella historiallisella aikakaudella on oma siis episteeminsä. Tiede omaa siis aina yhtäläiset ennakkoehdot jotka tuomitaan tietyssä diskurssissa ”tieteellisiksi”.

     Mikä siis Foucaultin diskurssianalyysissä kiinnostaa edelleen ja miksi hänen töitään suomennetaan yhä (ja tullaan tulevaisuudessa kääntämään varmasti lisää)? Viimeisessä, keskeneräiseksi jääneessä pääteoksessaan seksuaalisuuden historiasta Foucault korostaa omaa asemaansa tieteellisessä keskustelussa. Hän aloittaa teoksensa kuvailemalla ja kritisoimalla jyrkästi ns. ”repressiohypoteesia”, eli teoriaa jonka mukaan olemme pikkuhiljaa vapautumassa kohti todellisia, vapaita persooniamme ihmisinä. Valta ilmenee siis tietyssä diskurssissa aina tietyllä tavalla. " Diskurssit voidaan ymmärtää yhteiskunnallisiksi käytännöiksi, jotka muokkaavat puheena olevien asioiden lisäksi myös puhujia ja kuulijoita. Diskurssit muodostuvat suhteessa toisiin diskursseihin (interdiskursiivinen taso) ja ne määräytyvät suhteessa diskurssin ulkopuolisiin suhteisiin ja voimiin kuten esimerkiksi instituutioihin." (Niin &Näin, 3/95)

      Foucault kritisoi etenkin 1960- luvun seksuaalivallankumousta ja sen tekemiä naiiveja oletuksia; hän pyrkii ajoittamaan historiallisesti modernin ihmisen ”syntymisen” tiettynä käsityksenä vapaudesta, ja selittämään kuinka meidän oma vapautemme on aina väistämättä sidoksissa tietoon ja valtaan (savoir- pouvoir). Teoksen kuuluisaksi tullut viimeinen lause toteaa, että dispositiivin ironia on siinä, että se sai meidät luulemaan, että kyse on omasta vapautumisestamme. Dispositiivilla Foucault tarkoittaa siis sitä kenttää jossa tieto tiivistyy ja tulee tieteelliseksi; dispositiivi on vallan konstruoima todellisuus jossa itse valta tuottaa valtaa. Foucaultin ohjenuorana voi nähdä jo Francis Baconin kuuluisan toteamuksen siitä, että ”tieto on valtaa”.  

    Kuinka nykyään suhtaudumme todellisen tieteellisen tiedon mahdollisuuteen? Entä kuinka näemme itsemme ihmisinä? Eikö juuri nykyaikana ole – modernin tekniikan ja kehityksen edistämässä maailmassa – helppo tyytyä näkemykseen siitä, että maailma itsessään on kehittynyt juuri siinä merkityksessä, jossa Foucault sen kieltää? Eikö todellinen myöhäismodernin yhteiskunnan kritiikki helposti kuole juuri tähän oletukseen? Voisiko Foucaultin teoria luoda mahdollisuuden sellaisten itsestäänselvyyksiski oletettujen asioiden kritiikille, jotka meitä tänään ympäröivät? 

  Tänä vuonna suomennettu Klinikan Synty (2013/Niin & Näin) osoittaa jatkuvaa kiinnostusta Foucaultin töihin. Foucaultin omalaatuinen metodologia on taustalla hänen kaikissa töissään ja yleensä hänen teoksensa jaetaan kahteen päävaiheeseen.

Lähteet:

- Sari Husa; Foucault´lainen metodi :http://netn.fi/395/netn_395_husa.html (niin/näin 3/95)

- Pekka Wahlsted; Seksuaalisuuden Historiaa: http://netn.fi/498/netn_498_fouc4.html (niin/näin 4/98)

- Samuli Kaarre; Foucault - historian, totuuden ja vallan filosofi; http://netn.fi/294/netn_294_kaar.html (niin/näin 2/94)