Opiskelijan näkökulma eettiseen ostoskoriin (Antti Ä.)

Havahduin tällä viikolla tarkastelevani mielenkiinnolla Elina Lappalaisen blogia Syötäväksikasvatetut. Blogi on mielenkiintoinen ja herättelevä. Blogin tärkeimpinä teemoina ovat tuotantoeläinten kasvatus ja elinolosuhteet Suomessa ja muualla maailmassa sekä eettinen lihatalous.

Whole Food – Great America!

Erityisesti huomioni kiinnitti Lappalaisen teksti  Ruokamatka Yhdysvaltoihin: Taistelu Hyvän, Terveellisen ja Eettisenruoan löytämisestä (15.8.2013). Teksti nostaa kiinnostavalla ja jopa ihailtavalla tavalla esiin Amerikkalaista ”organic food” -ruokakulttuuria. Lappalaisen mukaan Amerikkalainen luomuvalikoima onkin suhteellisen hyvissä kantimissa, jos tilannetta verrataan esimerkiksi suomalaiseen Prismaan tai mihin tahansa päivittäistavaraketjuun.

Kuva: Lähdesivusto

Suuren plussan Amerikkalainen luomuruoka saa Whole Food -kauppaketjunsa ansiosta. Kyseisessä ketjussa onkin jokaiselle tuotteelle luomuvaihtoehto. Lihatuotteetkin ovat luokiteltu Whole Foodissa viiteen eri luokkaan tuotteen eettisyyden mukaisesti. Toisaalta pienenä miinuksena on se, että kyseistä ketjua satutaan kutsumaan paikallisten mukaan myös nimellä Whole Wallet(vapaa suomennos: Koko Kukkaro). Nimitys ei ole sattumaa, vaan se on saanut alkunsa kauppaketjun kalliista hinnoista.

Takasin maankamaralle – Suomi ja opiskelija X

Tämän aihepiirin innoittamana ryhdyin pohtimaan luomuruokaa suhteessa vähävaraisempien kukkaroihin. Millaisena näyttäytyvät esimerkiksi opiskelijan tai työttömän mahdollisuudet ostaa luomuruokaa tai edes vähän Atrian broilerinugetteja eettisempää ruokaa?

Aloitetaanpa pohjalta. Kelan internet-sivujen mukaisesti tavallisen korkeakouluopiskelijan opintoraha on 298,00 e/kk. Tähän voitaneen lisätä vielä korkein mahdollinen asumistuki eli 201,60 e/kk. Yhteensä puhutaan 499,60 e/kk suuruisesta summasta. Huomioon on syytä ottaa, että Kela perii opintotuesta automaattisesti 10% veroa, summaksi jää 449,64€/kk. Oletetaan että opiskelija X maksaa vuokraa noin 330€ kuukaudessa ja tähän vuokraan sisältyy vesi sekä internetyhteys. Tämän jälkeen käteen jää rahaa 119,64€/kk. Tästä summasta on vielä syytä vähentää optimistisesti noin 10€ suuruinen sähkölasku. Välttämättömimmät menot pois laskettuna summaksi jää 109,64€/kk. Ei kuulosta kovin pieneltä neljän viikon ruokabudjetilta, vaikka toki rietas opiskelijanalku saattaa käyttää rahaa vähän muuhunkin kuin vuokraan, sähköön ja ruokaan - puhelimeen puhumattakaan.  Viikkoa kohti tämä budjetti tarkoittaa 27,41€.

Nyt lähdetään kauppaan, sillä on täysin varmaa että yliopistoruokalassa tarjottava ruoka ei saa eettistä mainintaa edes läpi sormien katsottaessa.

Viime viikkoisten alkuviikosta saamieni ruokakuittien keskiarvo liikkuu 15-20€:n välillä. Valitettavaa on, että tämä kuitti ei jää viikon ainoaksi. Laskujeni mukaan saan käydä kaupassa vielä toiseen kertaan viikon aikana, noin kymmenen euron budjetilla. 

Tuntuu mahdottomalta tehtävältä saada muutettua korillinen rainbow-tuotteita eettiseksi luomukoriksi näin alhaisen budjetin rajoissa. Itse kuulun ostajaryhmään, joka ei kykene luomua ostamaan juurikin luomutuotteiden korkeamman hinnan vuoksi. Vai onko tämä vain tekosyy? 

Kuva: Lähdesivusto

Eettistä ruokaa metsästettäessä on syytä napata mukaan vain kotimaisia vihanneksia ja hedelmiä, joiden kilohinta on useita euroja puolalaisia vastaavia kalliimpia. Luomuleipää on mahdollista löytää, mutta tällöin ei puhuta alle kahden euron tuotteista. Luomumaidosta tai -kananmunista haaveilevan opiskelijan on lisättävä ”tavallisen” tuotteen hintaan Suomen kuvalehden mukaan 30-100%(13.9.2013 Luomu tuplaa maidon ja munien hinnat).

Useimmille opiskelijoille sisäfileepihvin paistaminen on vain unelma, ja jopa jauhelihapaketin ostaminen voi olla mahdoton haaste. Tällöin ei liene ihme, että helposti yli kymmenen euron kilohintaiset luomutuotteet jäävät lihatiskiin. "Sitten kun ollaan maistereita...", tuntuu olevan ainakin omassa tuttavapiirissäni yleinen lausuma paremman tulevaisuuden toivossa. 

Onko oikein sanoa ei luomuruoalle, kun siihen ei ole varaa? 

Milloin tulee se hetki kun opiskelija X voi ostaa kärryllisen täyteen luomuruokaa, joutumatta seuraavalla viikolla leipäjonoon? Tähän on mielestäni kaksi vaihtoehtoa:

A.    Opintojen jälkeen, kun opiskelija X tienaa ainakin toivottavasti enemmän.

B.     Kun luomuruoan kysynnän vuoksi tarjonta lisääntyy ja hinnat laskevat.

Voisiko opiskelija X ottaa luomuruokaan kuitenkin uuden lähestymistavan ja ajatella, että eettisen ruokavalion noudattaminen ei välttämättä tarkoita kauppakuitin loppusumman suurentamista viidelläkymmenellä prosentilla. Se voi tarkoittaa myös yhden tai kahden luomutuotteen ostamista koko kärryllisen sijaan. Oletettavaa on, että jos selviää kunnialla yhdestä ruokaviikosta opiskelijana, on myös viikon lähempänä valmistumista.   

Tällä menettelyllä päästään mielestäni lähemmäs sekä vaihtoehtoa A että B.

Voisimmeko siis irrottautua Whole Wallet -ajattelusta ja siirtyä edes hieman lähemmäs Couple of Coins -mentaliteettia?