Myytit elävät niille jotka niihin uskovat

     Helsingin Sanomien tiedetoimittaja ja seurattu bloggeri Jani Kaaro kirjoitti tänä syksynä mielenkiintoisen jutun Köyhyys on aivoja syövä loinen. Kaaro toteaa, että yksi köyhyyttä ympäröivistä myytteistä ilkeimmistä, juurtuneimmista ja vaikeintein purettavista on toteamus, että köyhät ovat tavalla tai toisella ansaineet osansa. Itse en ole yhtä vakuuttunut tämän myytin juurtuneisuudesta kuin Kaaro. Henkilökohtaisesti koen että valtaosa ihmisistä, ainakin tässä maailman kolkassa, ovat tietoisia köyhyyden rakeenteellisista syistä sekä sosiaalisesti periytyvästä luonteesta.

   Rikkaat ovat kauniita, terveitä, älykkäitä ja kaikin tavoin sosiaalisesti hyvin sopeutuneita. Köyhät puolestaan tyylittömiä, karkeita, alun alkaeen valuvikaisia. Näin Kaaro kuvailee meille näyttäytyviä luokkaeroja ja toteaa arkikokemuksen vahvistavan niitä.

  Huolimatta Kaaron kuvailemasta arkikokemuksesta hän lähtee vetämään mattoa tämän köyhyyttä leimaavan käsityksen alta. Sendhil Mullainathanin ja Eldar Sharifin, tekemä uusi tutkimus osoittaa köyhyyden vaikuttuttavan suoraan ihmisen älyykkyysosamäärään. Ei pysyvästi, eikä toisin päin. Tutkimuksessa osoitettiin että taloudellinen ahdinko laskee AÖ- testien tuloksia ja kohentunut tilanne nostaa testituloksia huomattavasti. Tutkimus tehtiin intialaisten maanviljelijöiden parissa, joiden likviditeetti tilanne muuttuu dramaattisesti sadonkorjuun ja myynnin yhteidessä. Kyseessä olevan tutkimuksen tehneet herrat ovat harvardin talouskäyttäytymisen professori ja princetonin psykologian professori. Kun sato oli myyty ja raha huolet jälleen väliaikaisesti unohdettu nuosivat AÖ- testien tulokset merkittävästi. Kuten Kaarokin toteaa on aiheesta tehty laajasti jo aijempaakin, pätevää, tutkimusta jotka osoittavat köyhyyden olevan luonteeltaan sosiaalisesti ja rakenteellisesti periytyvää.

   Siitä huolimatta on ilmeistä, että ainakin joidenkin ihmisten mielessä tämä "köyhät ansaitset osansa" myytti elää vahvasti.Tästä kertoo Kaaronkin mainitsema kokoomusnuorten varapuheenjohtajan Saul Schubakin näkemykset lapsilisien todellisesta luonteessa; heikoimman aineksen lisääntyvyyttä tukevana tulonsiirtona. Myös viime aikoiset kohut sosiaalisessa mediassa viesitvät myytin elinvoimasta. Sossu-Tatu:n tarina ja Paula Ristikon puheenvuoro Ilkkassa sosiaaliturvan muuttamisesta vastikkeelliseksi pistivät liikkeelle sankan joukon huolestuneita kansalaisia, jotka vaativat yhteiskunnan vapaamatkustajia tilille laiskottelustaan. Mutta antavatko ihmisten reaktiot sosiaalisessa mediassa todellista kuvaa koko väestön mielipiteistä ja käsityksistä? Siitä mitä muutaman kokoomuspolitikon puheet mielestäni kertovat kansan asenteista, en edes vaivaudu kirjoittamaan.

     Oman opinahjoni kanssa opiskelijat ovat tuottaneet tutkimustuloksia, jotka tarjoavat meille hyvin erilaisen kuvan Suomalaisten näkemyksistä koskien "köyhät ovat ansainneet osansa" myyttiä. Mikko Lang pro-gradu tutkielmassaa, Suomalaisen hyvinvointivaltion legimiteetti nyt ja tulevaisuudessa(2002), toteaa että hyvinvointivaltion kannatus, niin tulonsiirtoja kuin palvelujen tuotanoa koskien, on ollut Suomessa vahvaa jo reilut puoli vuosisataa. Eikä tämä trendi tule todennäköisesti muuttumaan, sillä nykyinen nuoriso suhtautuu hyvinvointivaltioon vielä vanhempia ikäluokkiakin positiivisemmin. Vuonna 2012 valmistuneessa Mitä mieltä hyvinvointivaltiosta pro-gradussa Pinja Valkonen päätyi vastaaviin tuloksiin. Valkosen mukaan hyvinvointivaltion kannatus on "todella laajaa" ja "kansalaisten mielipide on hyvin yhtenäinnen; Suomalaiset kannattavat laajaa hyvinvointivaltiota".

    Hyvinvointivaltion tukeminen, kaikkien ikävien verojen, heikointa aineista tukevien tulonsiirtojen ja julkisesti tuotettujen palvelujenkin jälkee, kertoo melkoisen yksiselitteisesti, ettei tämä Kaaron mukaan sitkeä myytti ole sittenkään niin vahvasti juurtunut. Kaikesta huolimatta jää hieman mietityttämään mistä Jani Kaaro on saanut päähänsä, että tämä myytti köyhyydestä olisi osa tämän päivän yhteiskuntaamme? Viettääkö Kaaro aikaansa aivan liikaa seuraten vihaisten ja äänekkäinen keskustelufoorumeita? Ja mistä tämä Kaaron köyhiä vähättelevä arkikokemus kumpuaa? Itse taidan elää eri arkea.