Matematiikan opetus on koskettanut meitä jokaista suomalaista oman kouluhistoriamme aikana. Oppilaissa matematiikka herättää monenlaisia tunteita: onnistumisia, pettymyksiä, ahaa-elämyksiä, turhautumista. Aikuisiässä toiset käyttävät matematiikkaa päivittäin työtehtäviin, toiset tarvitsevat sitä lähinnä miettiessään, mitä lähikaupan ostokset maksavat. Matematiikkaan ja sen opetukseen liittyy monia asioita, jotka vaativat pohdintaa ja keskustelua, ja ehkä jopa muutosta yhteiskunnassamme. Näitä asioita on tuotu mielenkiintoisesti esiin Peruskoulupesula- blogissa.
Peruskoulupesula on matematiikan opettaja ja tutkija Laura Tuohilammen vuonna 2012 aloittama blogi. Tuohilampi itse kuvailee Peruskoulupesula-blogin sisältävän keskustelua koulusta, koulutuksesta ja näiden tulevaisuudesta. Hän ottaa kantaa verkkoteksteissään yhteiskunnallisesti esillä oleviin asioihin. Blogissa määritellään sen olevan “Foorumi jokaiselle “koululaiselle”- näkökulmasta riippumatta”.
Tuohilammen
verkkotekstit ovat kannanottoja ajankohtaisiin koulutusta koskeviin
julkaisuihin. Useat hänen teksteistään ovat kommentteja
esimerkiksi keskusteluihin netin keskustelupalstoilla tai
Facebookissa, paneelikeskusteluihin matematiikan opetuksen päivillä
sekä lehtien artikkeleihin ja (mielipide)kirjoituksiin. Lisäksi
verkkoteksteissä esiintyy mielenkiintoisia esimerkkejä hänen
omista kokemuksistaan opetustilanteista, hänen omasta lapsuudestaan
ja hänen omista lapsistaan. Verkkotekstien joukosta löytyy myös
vinkkejä vastavalmistuneelle opettajalle työelämään siirtyessä
sekä ekaluokkalaisen vanhemmille. Näiden lisäksi toisten
kirjoittajien tekstejä on julkaistu blogissa. Tämä vaihtelu
verkkotekstien aiheissa ja lähtökohdissa tuo blogiin erilaisia,
mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä näkökulmia.
Tuohilampi
ottaa taitavasti esille erilaisia pinnalla olevia hänen omaan
alaansa, matematiikan opetukseen liittyviä asioita. Otsikoilla hän
onnistuu käymään jo suoraan asian ytimeen, mikä herättää
lukijan mielenkiinnon. Tuohilampi viittaa kattavasti eri lähteisiin,
ja lähdeviitteet on asianmukaisesti ilmaistu, jolloin lukija pääsee
helposti käsiksi alkuperäisiin lähteisiin. Hän perustelee
väitteensä ja mielipiteensä taitavasti sekä asettaa lukijalle
kysymyksiä ja haastaa hänet kyseenalaistamaan väitettyjä tietoja.
Hänen kirjoituksissaan näkyy intohimo saada lukija ajattelemaan
yhteiskunnassa vallitsevia ongelmia koskien peruskoulu(opetust)a.
Verkkotekstien aihepiiri ulottuu laajalle, ja sen monipuolisuudesta
löytyy luettavaa jokaiselle meistä, joka joskus on pohtinut
matematiikan opetuksen tarpeellisuutta ja tärkeyttä. Omasta
mielipiteestä huolimatta.
Verkkotekstissä
Yhdeksän
vuotta - ja vihana
Tuohilampi
lähestyy kuvailevan “muistelman” kautta Opetushallituksen vasta
julkaisemaa raporttia pitkittäistutkimuksesta, jossa on tutkittu
matematiikan oppimistuloksia ja asenteita sekä niiden muutosta.
Tutkimuksen tuloksena on, että asenteet romahtavat peruskoulun
aikana. Tekstin väite ja siihen pohjautuvat lähteet löytyvät
vasta aivan tekstin lopusta, mutta Tuohilampi pohjustaa tätä
kuvaillen tarinamuotoisesti siitä, kuinka asenteet matikkaa kohtaan
peruskoulussa voisivat muotoutua. Rivien välistä täytyy lukea eri
tekijöitä, jotka vaikuttavat asenteiden muodostumiseen. Mielestäni
tämä Tuohilammen lähestymistapa yhteiskunnallisesti merkittävään
ongelmaan on mielenkiintoinen. Teksti on kirjoitettu lukijalle
sinä-muotoa käyttäen, mikä ainakin minussa herättää
uteliaisuutta lukea tarina loppuun, jotta saisi tietää “miten
MINUN käy”. Tuohilampi onnistuu tuomaan kantansa läpi sanomatta
sitä täysin suoraan. Teksti herättää kokonaisuudessaan pohtimaan
sitä, kuinka Suomen kouluissa matematiikan oppimista ja ymmärtämistä
ei pidetä tärkeänä, vaan keskitytään lähinnä siihen, että se
peruskoulumatematiikka saadaan suoritettua läpi. Näihin asioihin
tulisi kiinnittää huomiota, sillä matematiikkaa ei opiskella vain
peruskoulun päättötodistuksen (hyväksyttyä) arvosanaa varten,
vaan koko elämää varten.

Kiitos kivasta tekstistä.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä siitä, että matematiikassa harjoitellaan paljon elämän kannalta turhaa matematiikkaa. Lienee kuitenkin haastavaa erotella esimerkiksi akateemiseen maailmaan tähtäävät oppilaat, jotka saattavat hyvinkin tarvita matemaattisia työkaluja jatko-opinnoissaan tai työelämässä. Tulee toisaalta mieleen voiko matematiikan opiskelu olla koskaan myöskään turhaa. Ihmisen muistikapasiteetin kun ei ole toistaiseksi voitu osoittaa loppuvankaan. Mielestäni suurempi pahe on opiskelemattomuus kuin liika opiskelu. Tärkeää voisi kuitenkin olla perustella opetuksessa opetettavan asian tärkeyttä ja käyttökelpoisuutta myöhemmin elämässä.
-Antti