Korruption lonkeroissa virtaa kurjuuden erite (Kukkamäki M.)

”Yhteiskunta koostuu instituutioista”, on tekstin otsikko ja samalla sen ydinpäätelmä johon vapaana toimittajana ja Tiede-lehden vakituisena avustajana toimiva Marko Hamilo päätyy Tiede-lehden sivuilla pitämässään skeptikon päiväkirja-blogissa. Hamilo pohtii tekstissä yksilöiden älykkyyserojen ja yksilöiden luomien instituutioiden merkitystä yhteiskuntien menestyksessä. Kirjoitus ei ole skeptikon päiväkirjalle tyypilliseen tapaan provosoiva tai poliittisesti kovinkaan latautunut, mutta herättänyt kommentoijissa silti kohtalaisesti keskustelua. Tartuin aiheeseen, koska Hamilon näkökulma erilaisista instituutioista ja yhteiskunnan rakentamisen tavoista ei huomioi  korruption merkitystä riittävässä määrin. Korruptio on kuitenkin erittäin merkittävä tekijä puhuttaessa yhteiskunnan menestyksestä. Yhteiskunnan menestyksen Hamilo on käsittänyt ilmeisesti yksilöiden hyvinvoinnin korkeana tasona. 

Kuva: lähdesivusto

Yksilöiden älyllisyyserojen merkitystä esimerkiksi maiden bruttokansantuotteiden tasojen selittäjänä ei ole pystytty yrityksistä huolimatta todistamaan tai toisaalta kumoamaankaan. Yksilöiden älykkyydestä tuskin on haittaa, mutta on samalla vaikea uskoa sen olevan ratkaisevin tekijä asiassa. Hamilo luottaakin vahvasti demokratian ja vapaan markkinatalouden ylivertaisuuteen eri maiden menestyserojen selittäjinä. Hänen argumentoinnissaan on tosin pahoja aukkoja. Esimerkiksi Afrikan yli on pyyhkäissyt demokratia-aalto jo kauan sitten ja kauppaa on saanut käydä vapaasti. Maanosa kylpee mineraaleissa ja öljyä riittää pumpattavaksi. Myös matkailupotentiaalia voisi kuvitella olevan. Kuka ei olisi edes joskus elämänsä aikana haaveillut näkevänsä esimerkiksi savannin eläimiä luonnollisessa ympäristössään? Fakta on kuitenkin, että edelleen 25 maailman köyhintä valtiota tulevat Afrikan mantereelta. Kansa on verraten köyhää myös Meksikossa vaikka maassa vallitsee demokratia, vapaa markkinatalous ja luonnonvaroista ei ole pulaa. Mistä köyhyys sitten johtuu? 

Kuva:lähdesivusto

Nostaisin itse myös instituutioiden alhaisen korruptoituneisuuden tärkeäksi selittäjäksi yhteiskuntien hyvinvoinnille. Afrikan maat ovat Botswanaa (Transparency Internationalin vuoden 2012 rankingissa sijalla 30) lukuunottamatta varsin korruptoituneita. Öljy- ja timanttitulot virtaavat Afrikasta länsimaihin ja toisaalta korruptoituneille hallinnoille. Meksikolla on korruption suhteen vastaava tilanne. Italian on vaikea ylläpitää saavutettua hyvinvoinnin tasoa sen korruptoituneiden instituutioiden takia. Mafia hoitaa rakennusurakat ja tavallinen kansa notkuu työttömänä (aiheesta enemmän Nicolas Glimoisin ohjaamassa dokumentissa Argent sale, lepoison de la finance). Irakin jälleenrakennus hoidettiin Bushin lähipiirin toimesta. Avustusrahat eivät kerenneet edes piipahtamaan Irakissa (aiheesta enemmän BBC:n tuottamassa ”Searching for Steele” dokumentissa).


Korruptiolla pyritään yksityisen edun tavoitteluun käyttämällä väärin saatua toimivaltaa (wikipedia: Korruptio). Arvostettu ekonomisti Charles Robertson osoitti (TED-konferenssissa pitämässään puheessa) korkean korruption ja matalan bruttokansantuotteen tason olevan suorassa suhteessa toisiinsa. Rikkaissa maissa on siis vain vähän korruptiota ja köyhissä maissa puolestaan paljon. Korruptoituneen maan hyvinvoinnille on se ja sama mikä valtiomuoto sen taustalla pyörii, annetaanko sinne kehitysapua tai käydäänkö siellä kauppaa. Raha virtaa tällöin magneetin lailla korruptiokoneiston pohjattomaan taskuun eikä suinkaan nälkäisen kansan ruokalautaselle.

Kuva:lähdesivusto

Voimmeko siis väittää, että menestynyt ja hyvinvoiva yhteiskunta rakentuu pelkästään älykkäiden yksilöiden tai kapitalismia suosivan demokratian pohjalle? Tuskin.