Perhettään ei (valitettavasti) voi valita (Essi N.)

Valitsin tarkasteluun PsyJuridica –blogin, jossa keskitytään psykologian ja oikeustieteen yhtymäkohtien tarkasteluun. Blogia pyörittävässä PsyJuridica -yrityksessä yhdistyvät psykologiset ja oikeudelliset palvelut innovatiivisella tavalla. Yritys onkin ensimmäinen laatuaan koko Euroopassa. Moni yrityksen asiakas hyödyntääkin molempia palveluita samanaikaisesti. Yrityksen toiminta-ajatus perustuu asiakkaan edun ja hyvinvoinnin takaamiseen raskaan oikeusprosessin aikana.Yrityksessä toimivat perustajajäsen ja toimitusjohtaja Helinä Häkkänen-Nyholm (psykologian osaston vastaava), perustajajäsen ja hallituksen puheenjohtaja Jan-Olof Nyholm (lakiosaston vastaava) ja yrityksen lakimies Saara Malinen. Kaikki yrityksen jäsenet omaavat akateemisen taustan.

Yrityksen blogia on pyöritetty nyt vuoden ajan. Vaikka blogin päivittäminen ei ole kovin aktiivista, se on kuitenkin tasaista ja laadukasta. Sille ei ole nimetty yksittäistä kirjoittajaa ja myös postauksista välittyy kuva useasta eri kirjoittajasta. Blogissa keskitytään ajankohtaisiin oikeustapauksiin ja niitä lähestytään niin juridisesta kuin maallikon näkökulmasta. Kirjoituksissa sivutaan mukavissa määrin ajankohtaista ja tuoretta tutkimustietoa. Tekstit ovat kantaaottavia ja herättävät keskustelua, välttäen kuitenkin liikaa provosointia. Blogin tavoitteena on lisätä maallikon tietämystä ja ymmärrystä oikeudenkäynnistä prosessina. Tällainen tietämys voikin olla juuri se tarvittava tuki, mikä auttaa jaksamaan pitkän ja usein raskaan oikeusprosessin ajan. Kohderyhmää ei ole rajattu tarkasti, mutta blogi soveltuu erityisen hyvin henkilöille, jotka tarvitsevat oikeudellista apua tai ovat itse oikeusprosessin keskellä. Blogia voisi kuitenkin suositella kenelle tahansa aiheesta kiinnostuneelle. Teksti on selkeää ja helppolukuista, eikä vaadi erityistä tietämystä psykologiasta tai juridiikasta.

Kuva: lähdesivusto

Blogikirjoituksista halusin nostaa esille ajankohtaisen postauksen ”Pahuus perheessä”, jossa käsitellään paljon mediassa esillä ollutta Eerika –tytön murhaa. Blogikirjoituksessa avattiin Helsingin käräjäoikeuden antamaa päätöstä, jossa Eerikan isä ja äitipuoli tuomittiin elinkautisiin vankeusrangaistuksiin. Oikeuden selvitys Eerikan isän ja äitipuolen mielentilasta jätti kuitenkin paljon arvailun varaan. Eerikan kuolemaan johtaneet tapahtumat ovat herättäneet spekulaatiota vanhempien mahdollisista psykopaattisista persoonallisuuden piirteistä. Kirjoituksessa Eerikan tapaus tuodaan esille vain yhtenä surullisena esimerkkinä selkeästi epätasapainoisten vanhempien toiminnan seurauksista. Tapaus ei valitettavasti ole ainoa laatuaan, vaikka se julmuudellaan herättikin suurta huomiota mediassa. 

Psykopaattisesta persoonallisuudesta kärsivien vanhempien lapset altistuvat jokapäiväisessä elämässään nöyryyttämiselle, manipuloinnille ja henkisen väkivallan eri muodoille. Ja nämä ovat valitettavasti vain eräitä esimerkkejä psykopaattisten vanhempien hirmuvallasta. Todellisuutta on se, että Suomessa elää satoja lapsia heille vahingollisissa oloissa. Lastensuojelun on huomattavasti helpompi puuttua tapauksiin, joissa on selkeitä merkkejä fyysisestä väkivallasta tai heitteillejätöstä. Eerikan tapaus toi esille lastensuojelulaitoksen kyvyttömyyden tarttua tapaukseen, jossa ulkoiset merkit kaltoinkohtelusta olivat vähäisiä. Käytän tietoisesti tässä yhteydessä sanaa "kyvyttömyys", koska ajatus haluttomuudesta tai jopa vastahakoisuudesta tuntuu liian absurdilta.

Mikä on oikea ratkaisu tilanteessa, jossa molemmat lapsen biologiset vanhemmat ovat enemmän tai vähemmän kykenemättömiä huolehtimaan lapsesta? Lohduttaudumme ajatuksella, että kaikki mahdolliset keinot käytetään tällaisissa tapauksissa. Surullinen totuus on kuitenkin, että Eerikan tapauksessa näitä keinoja ei käytetty. Väliaikaisista korjausliikkeistä huolimatta, Eerika palautettiin biologiselle isälleen. Tytön biologinen äiti oli menettänyt Eerikan huoltajuuden aiemmin. Lapsi sijoitettiin pintakatsauksen perusteella parempaan kotiin. Tämän sijoituspäätöksen lopputulos päätyi otsikoihin keväällä 2012. Blogikirjoituksen pohjalta sekä Eerikan tapausta seuranneena jään miettimään, kuinka moni lapsi kärsii tälläkin hetkellä lastensuojeluviranomaisten osoittamassa ns. paremmassa kodissa? 

Kuva: lähdesivusto