Lapsenlapsen ja isovanhemman oikeudet – onko niitä? (Mirka J. & Niina U.)

Lähde: www.kodinkuvalehti.fi

”Isovanhemman kiintymys lapsenlapseen muodostuu yhdessäolon kautta. Mikäli yhdessäoloa rajoitetaan tai se evätään kokonaan, on turha myöskään odottaa kiintymyssuhteen kehittymistä.”     

Tarkastelemme psykologi- ja lakiasianajotoimisto PsyJuridica Oy:n ylläpitämää blogia. Kirjoittajat Helinä Häkkänen-Nyholm, Jan-Olof Nyholm ja Saara Malinen ovat yrityksen toimihenkilöitä, joilla on monipuolinen koulutus- ja työtausta psykologian- ja oikeustieteen aloilta. Blogissa käsitellään muun muassa oikeuspsykologiaan, rikollisuuteen, lainvalvontaan sekä oikeudelliseen asiantuntijuuteen liittyviä asioita. Kohderyhmänä katsomme olevan ajankohtaisista, yhteiskunnallisista ja oikeuspsykologisista kysymyksistä kiinnostuneet.

Kiinnostuksen blogia kohtaan herätti kokemus kirjoittajien asiantuntemuksesta sekä vaihtelevat aiheet oikeuspsykologian alueelta. Monet kirjoituksista koskevat ajankohtaisia aiheita, joihin monella voi olla omakohtaista kokemusta. Blogitekstit eivät ole kuitenkaan saaneet kuin muutamia kommentteja, vaikka niiden luulisi herättävän keskustelua sisältönsä puolesta. Blogia on kirjoitettu nyt reilun vuoden, ja postauksia ilmestyy vaihtelevasti 2–8 viikon välein.

Valitsimme lähempään tarkasteluun blogitekstin nimeltä "Heitetään mummo/vaari ulos lastenlasten elämästä": Lapsen ja isovanhemman olemattomat oikeudet. Teksti herätti huomiomme tärkeän mutta vähän keskustellun aiheen vuoksi. Jäimme kuitenkin pohtimaan sitä, oliko teksti hieman yksipuoleinen ja yleistävä. Nämä seikat olivat herättäneet keskustelua myös kommenttien puolella.

 

”Monissa muissa kulttuureissa sukupolvien ketjuun kuulumisen merkitys on huomattava, ja perhe ymmärretään paljon laajemmaksi kuin Suomessa”

Teksti nostaa esiin kulttuurikohtaiset erot perheen rakentumisesta. Käsitys perheestä on paljon kapeampi Suomessa kuin esimerkiksi monissa Etelä-Euroopan maissa, joissa perheeseen luetaan kuuluvaksi vanhempien ja lasten lisäksi myös isovanhemmat ja muita sukulaisia. Suomessa puolestaan perhe mielletään lähinnä vanhempien ja lasten muodostamaksi suhteeksi. Tämä voi osittain johtua siitä, että isovanhemmat saattavat asua eri puolella Suomea, eikä niin läheinen yhdessäolo ole tämän vuoksi mahdollista. Lisäksi suomalaista kulttuuria luonnehtii individualismi; yhteisöt ovat pieniä, ja niihin tukeutumisen sijaan korostetaan itsenäistä selviytymistä.

Isovanhempien osuutta perheeseen kuulumisessa tulisi pohtia etenkin eliniän pidennyttyä, sillä isovanhemmilla on mahdollisuus olla mukana perheen elämässä pidempään. Lapsenlapsen kehityksen seuraaminen ja siihen osallistuminen saattaa antaa paljon kaikille osapuolille. Lisäksi puolison kuolema voi aiheuttaa yksinäisyyttä ja tarpeettomuuden tunnetta, jolloin omat lapset perheineen muodostavat tärkeän perhesuhteen ikäihmiselle.

”Aina kun menen mummun luokse koulusta, niin siellä on kaakao ja voileipä odottamassa. Sitten syömme yhdessä välipalaa ja mummu kertoo tarinoita siitä kun se oli koulussa. Minusta se on tosi kivaa!”

Mielestämme tekstissä on huomioitu hyvin suhteen merkitys sekä isovanhemmille että lapsenlapsille. Isovanhemmuus saattaa tuoda merkittävää sisältöä jo eläkkeellä olevien ihmisten elämään. Se voi olla tärkeä osa identiteettiä ja aihe, josta jaetaan kokemuksia tuttavapiirissä. Lapsenlapsille isovanhempien läsnäolo voi puolestaan tuoda turvaa ja mahdollisuuden keskusteluun ja yhdessä tekemiseen. Kuten nostimme esille alussa, läheisen suhteen kehittyminen vaatii yhdessäoloa. Lapsenlapsen suhde isovanhempaan voi muodostua kiintymyssuhteeseen verrattavaksi luottamukselliseksi suhteeksi vanhempien lisäksi. 

Lähde: www.meidanperhe.fi

”Et näe lapsenlastasi jos et testamenttaa...”

Tekstissä nostetaan kärjistetysti esiin ajatus itseään ja rahaa ajattelevasta narsistisesta ”Minä” sukupolvesta, joka päättää lapsensa puolesta tämän suhteesta isovanhempiin. Pahimmassa tapauksessa lapsesta voi tulla uhkailun väline, jolla vanhempi osoittaa valtansa ja oikeutensa lapseen. Kenen etua vanhempi ajaa estäessään lapsen ja isovanhemman välisen suhteen muodostumista? Entä pitäisikö lapsenlapsen saada päättää suhteestaan isovanhempiin itse? Koska lapsenlapsella ja isovanhemmalla ei ole minkäänlaisia laillisia oikeuksia toisiinsa, voivat vanhempien ja isovanhempien väliset kiistat valitettavasti vaikuttaa myös kolmannen sukupolven suhteeseen isovanhempiinsa.

Yleensä isovanhempien läsnäolosta on apua myös vanhemmille muun muassa lastenhoidon ja elämänkokemuksen kautta. Sukupolvien välisten siteiden katkeaminen on valitettavaa ja vaikuttaa myös tulevien sukupolvien suhteiden muodostumiseen. Välirikon merkitystä tulisi tarkastella kaikkien osapuolien näkökulmista ja kuunnella, mitä perhesuhteet merkitsevät itse kullekin.