Tieteen verkossa

Psykologin näkökulma sukupuolisidonnaisiin stereotypioihin (Sonia P. ja Jenni I., Ellinooran ryhmä)

Blogitekstimme pohjautuu Psykologiliiton sivuilta löytyvään Vesa Nevalaisen Psyko-blogiin, jossa hän käsittelee ajankohtaisia yhteiskunnallisia asioita pilke silmäkulmassa kirjoittaen. Vesa Nevalainen toimii psykologina, joten teksteissä korostuu psykologinen näkökulma asioihin. Hän on myös kirjoittanut tietokirjoja ja ollut yksi toimittajista kirjassa ”Psykologin ammattikäytännöt”. Blogitekstit on naamioitu kärjistettyjen otsikoiden taakse, jotka varmasti herättävät lukijan huomion.  Blogin aihealueet vaihtelevat laidasta laitaan, sukupuolineutraaliudesta psykologin ammattikäytäntöihin.

Psyko-blogin aiheet kiinnostavat varmasti kaikenikäisiä nuorista vanhempiin, joten blogin kohderyhmänä toimivat kaikenikäiset lukijat. Vesalainen on kirjoittanut aiheista nuorekkaaseen sävyyn, mutta kuitenkin niin, ettei vaikuta lapselliselta. Ainoa poikkeus tähän on teksti ”Koulukiusaaja on ilkeä paskiainen”, joka on aiheuttanut blogissa paljon keskustelua Vesalaisen ammatillisuudesta. Tekstin aihe on hyvä, mutta Vesalainen sortuu lyttäämään ja stereotypioimaan tietyntyyppisiä ihmisiä. Lisäksi tekstin tyyli on hieman ala-arvoinen, sillä Vesalainen kirjoittaa siinä selvästi entiselle koulukiusaajalleen. Tämä teksti saa kuitenkin pohtimaan, onko jokaisella koulukiusaajalla oikeasti mitään ongelmia, vai ovatko he vain erityisen taitavia sosiaalisia manipuloijia. Vesalaisen kärkäs otsikointi ja näkökulma asiaan saa jotkut ihmiset kommenteissa varpailleen.

Kiinnostuimme Nevalaisen blogista, sillä hän julkaisee uusia postauksia kuukausittain ja näin aiheet ovat varmasti yhteiskunnallisesti ajankohtaisia. Erityisen mielenkiintoiseksi koemme Nevalaisen kannanoton sukupuolineutraaliin avioliittolakiin tekstissään ”Sukupuolijotain avioliittolaki”, ja tämä hieman erilainen näkökulma sai meidät keskustelemaan aiheesta: Pitäisikö ihmiset erottaa toisistaan sukupuolen sijaan maskuliinisuuden ja feminiinisyyden suhteen? Tällainen erottelu pitäisi ainakin huolen siitä, ettei yhteiskunta pyörisi stereotyyppisten sukupuoliroolien ympärillä.

Maskuliinisuus ja feminiinisyys ovat käsitteitä, jotka eivät ole ainoastaan sukupuolisidonnaisia: löytyyhän homopareistakin yleisesti ottaen sekä feminiinisempi että maskuliinisempi osapuoli. Koemme, ettei lapsi tarvitse sekä äitiä että isää, sillä lämmin ja turvallinen kasvatusote on huomattavasti tärkeämpää lapselle vanhemman sukupuolen sijaan. Homoparien keskuudessa varttunut lapsi on varmasti yhtä terve kuin heteroperheessä kasvanut lapsi. Ajattelutapa, jonka mukaan homopariskunta ei kykenisi kasvattamaan täysijärkistä tervettä lasta, on siis pelkkää stereotypiaa: kyllähän yhteiskunta hyväksyy yksinhuoltajavanhemmankin ilman, että hänen toimintaansa kasvattajana arvostellaan. Voisimmekin siis kysyä, miksi sitten kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa olisi huonompi valinta lapsen kasvatuksen kannalta? Silloinhan vanhemmat kykenisivät satsaamaan lapseen sekä taloudellisesti että ajallisesti paremmin.

Vesalaisen teksti “Kympin pojat” sivuaa sukupuolisidonnaisuutta ja stereotypioita hieman eri näkökulmasta. Tekstissä käsitellään sitä, miten koulussa hyvin pärjäävät kiltit pojat aina unohdetaan yhteiskunnallisista keskusteluista ja ympäristöstä ylipäätään. Yhteiskunnassa onkin harmillisesti tapana luoda stereotypioita siitä, miten tytöt ja pojat käyttäytyvät koulussa ja miten nämä tavat eroavat toisistaan. Heti, kun joku erottuu joukosta, kyseessä on joko ongelmatapaus (aggressiivisesti käyttäytyvä tyttö) tai yllättävä poikkeus (rauhallinen, koulussa hyvin pärjäävä poika). Teksti kuitenkin poukkoilee aiheesta toiseen ja varsinaista pääpointtia on vaikea saada kiinni. Tekstin lopussa Vesalainen miettii, kannattaako “kympin oppilaiden” edes kouluttautua psykologeiksi tai opettajiksi, koska he eivät välttämättä ymmärtäisi että oppiminen on joillekin vaikeaa. Tämä näkökulma on mielestämme omituinen ja turha, vaikka vaikuttaa siltä että Vesalaisen tyypillinen kirjoitustyyli tulee taas esille: näkökulma on luultavasti kirjoitettu tahallaan provosoivasti, että se herättäisi mahdollisimman paljon keskustelua stereotypioista.

Sukupuoli ja stereotypiat määrittelevät elämäämme liikaa. Kympin oppilaat tulisivat varmasti pärjäämään psykologeina tai opettajina samalla tavalla kuin muutkin, sillä koulutuksen kautta he oppisivat työskentelemään oppimisvaikeuksista kärsivien oppilaiden kanssa. Homopariskuntien tulisi puolestaan saada halutessaan hankkia lapsia ja tarjota heille turvattu kasvuympäristö ilman, että parin toimintaansa pyrittäisiin jatkuvasti arvostelemaan ja kritisoimaan. Myös kouluissa ja työpaikoilla julistetaan tasa-arvoa, mutta siitäkin huolimatta yleiset odotukset tyttöjä ja poikia kohtaan ovat täysin erilaiset pelkän anatomisen rakenteen vuoksi. Todellisessa tasa-arvoisessa ja kaavoihin kangistumattomassa tilanteessa odotukset sekä poikia että tyttöjä kohtaan olisivat samanlaisia ja myös homoparit saisivat elää tasapainoista perhe-elämää kuten heteroparitkin. Tällöin jokainen ihminen olisi vapaa määrittelemään itsensä juuri sellaiseksi kuin haluaa ja pääsisimme lähemmäksi stereotypioista irtautunutta tasa-arvoista yhteiskuntaa.

Lähteet:

http://psyli.fi/ajankohtaista/blogi/vesa_nevalaisen_blogi

http://www.slate.com/blogs/outward/2014/03/04/mark_regnerus_testifies_in_michigan_same_sex_marriage_case_his_study_is.html