Ei ole helppoa olla kirjailija ( Ella-Viveka R. ja Eveliina L., Marjaanan ryhmä)

 (Free-Photos/Pixabay)

Kirjailijoilla on monia syitä miksi he haluavat kirjoittaa, mutta yleisesti oletetaan, että kirjailija saisi teoksestaan jonkinlaista kompensaatiota ja haluaisi tulla tunnistetuksi tuotostensa tekijänä. Käyttäähän kirjailija sentään aikaansa ja resurssejaan teoksen kirjoittamiseen, vaikkei hänen oikeastaan tarvitsisi. Miksi siis kukaan jakaisi kirjaansa muille ilmaiseksi? Tai luopuisi tekijänoikeuksistaan omiin ajatuksiinsa ja ideoihinsa? 

Eräs Kimmo Svinhufvud pohtii vastaavaa tapausta blogissaan ‘Kokonaisvaltainen kirjoittaminen’. Blogi käsittelee kirjoittamista ja lukutaitoa monista eri näkökulmista, lainaten Svinhufvudin tietämystä alaltaan äidinkielen opettajana Helsingin yliopiston Kielikeskuksessa. Hänen kirjoitelmansa ovat vahvasti mielipidepohjaisia selkeästi laajasta kokemuksesta ja taustatutkimuksesta huolimatta ja niiden tarkoitus on kirvoittaa pohdintaa ja keskusteluja. 



Koimme itse yhdeksi kiinnostavimmaksi ajatusten herättäjäksi Svinhufvudin blogipostauksen ‘Tietokirjoittamisen fokus’, jossa hän kertoo Leo Babautan kummallisesti kansalle tarjottua teosta nimeltään Focus. Teoksen kirjoitustapa ei sinänsä ole se kummallisin asia Focuksessa - verkkokirjoittamisessa on jo jonkin aikaa käytetty kollektiivista kirjoittamista, jossa lukijat voivat kommentoida teosta sen käsikirjoitusvaiheessa - vaan oudoimmiksi piirteiksi nousevat ne, jotka tulivat esille kirjan julkaisussa: Babauta julkaisi Focuksen täysin ilmaiseksi ladattavana verkossa ja vieläpä luopui teoksessaan avoimesti kaikista oikeuksistaan Focuksen materiaaliin! Mikä tarkoittaa, että kuka tahansa voi esimerkiksi esittää Focuksessa olevat painetut ajatukset ja tiedot ominaan, joutumatta siitä minkäänlaisiin oikeudellisiin tai muunlaisiin hankaluuksiin. Joku voisi jopa kopioida Babautan teoksen sanasta sanaan ja julkaista sen omissa nimissään, ilman, että Babauta tai kukaan muukaan voisi antaa siitä hyvästä edes näpäytystä kopioijan käsille!


Yleisesti ihmiset eivät juuri pidä siitä, että heidän ajatuksillaan, taiteellaan, tutkimuksillaan tai muilla luomuksillaan joku toinen henkilö tai taho voisi tahkoa minkäänlaista mainetta tai varallisuutta, tai ylipäätänsä esittää niitä ominaan. Ensilukemalla on siis hieman hankala ymmärtää mitä hyötyä Babautalle tai kellekään muulle teoksensa ilmaiseksi tarjoamisesta oikein on. Svinhufvud näkee kuitenkin tässä vedossa oman viisautensa: hän kuvaa Focusta sisäänheittotuotteena, jonka tarkoitus on tällaisella kohulla herättää ihmisten mielenkiintoa ja näin houkuttaa ostamaan jonkin Focuksen maksullisista versioista. Kyllä vain, Focuksesta on olemassa parikin eri versiota: kalliimpi 34,95 dollaria maksava lisälukuja ja videomateriaaleja sisältävä versio, sekä halvempi Kindle-versio hintaan 8,99 dollaria, joka sisältää vain lisäluvut. Kirja on saanut valtavasti mainosta ja jotkut varmasti ostavat lisävarustellun kopionsa luettuaan ilmaisen version, ihan vain jo mielenkiinnosta Focuksen aiheeseen tai siihen mitä muuta kohutulla teoksella on tarjota.


Svinhufvud mainitsee myös omalta taholtaan, että kirjojen julkaiseminen on auttanut häntä muun muassa pätevöitymään alallaan ja saamaan työtarjouksia. Hyvin harvoin kirjailijan tuotot kirjoistaan yksinään pystyvät tukemaan kirjailijaa taloudellisesti, joten Babautalla oli myös tässä mielessä varaa tehdä tällainen erikoisempi stuntti Focuksen suhteen, koska hän saa kuitenkin tuloja muualtakin.


Tietysti asiaa mitä todennäköisimmin auttaa se, että Babauta julkaisi kirjansa juuri netissä. Kustantaminen maksaa kustantamolle tai omakustantajalle aina sen tietyn verran, mitä valitun kirjamäärän painamiseen, kansiin sitomiseen ja mahdollisiin pr-mainoksiin menee. Netissä julkaiseminen taas ei maksa yhtikäs mitään, ellei julkaistava tuote mene jollekin maksulliselle tai virallisen kirjakaupan kaltaiselle sivulle. Tässä mielessä, jos vaikka haluaisimme jonkin oman tuotoksemme ensisijaisesti herättävän uteliaisuutta ja tuovan mainetta, nettijulkaiseminen tarjoaisi helpon ja halvan tavan tehdä sen.


Toisaalta taas, tekstin kirjoittaminen koherentiksi kokonaisuudeksi vie valtavasti aikaa, jonka voisi käyttää mihin tahansa muuhun aktiviteettiin tai työhön, kirjailijat joiden taloudellinen tilanne ei salli teoksen ilmaiseksi jakamista edes alkuaskeleena eivät todennäköisimmin hyötyisi Babautan esimerkin seuraamisesta paljoa, ainakaan tarpeeksi nopeasti, että se olisi taloudellisesti kannattavaa. Svinhufvudkin sivuaa tätä huomiota blogipostauksen lopussa tuodessaan esille, että hänestä kirjoja ei oikeastaan tulisikaan kirjoittaa ensisijaisesti juuri raha mielessä, vaan koska se on mielekästä puuhaa. Hän lisää kyllä kommentoijien kanssa keskustellessaan, että on myös tärkeää pohtia kuinka jonkin paljoa aikaa vievän asian kuten kirjoittamisen saisi taloudellisesti mielekkääksi, ihan jo vain, ettei tarvitsisi ‘tapella ruuanmurusista’. Tämä on hyvä jalat maassa huomio, joka tulee kyllä varmasti jokaiselle kirjailijalle ja muillekin taiteilijoille ja intohimoisille harrastajille vastaan elämässä. Taidealat kun tapaavat usein juuri olla sellaisia, joissa vain tietyssä etuasemassa olevat ihmiset - kuten Babauta - pystyvät järkyttämään, venyttämään ja leikittelemään teostensa julkaisun suhteen ja heittää jopa oikeutensa niiden omistajuuteen kansalle ilman, että päivän seuraava ateria riippuisi teosten tuloista.


Tämä ei ole missään nimessä kritiikkiä tai paheksuntaa Babautan Focus teoksen julkaisutavasta, vaan pelkkä huomio siitä, ettei se ole vain mahdollinen läheskään kaikille ja kirjailijoiden muun muassa olisi hyvä harkita tarkkaan, ennen kuin ottavat liian äkisti inspiraatiota eri julkaisutapojen edelläkävijöistä. Toisaalta jos haluaa elää vaarallisesti, Babautan tapa kehittää kohua esimerkiksi teoksen oikeuksiensa luopumisesta on hyvä esimerkki siitä, miten moni sellainen, joka ei olisi tätä tietoa ennen aikonut lukea teosta, kiinnostuisivat siitä tarpeeksi, että lukisivat ainakin sen ilmaisversion ja levittäisivät mahdollisesti sanaa teoksesta vielä pitemmälle. 

(Free-Photos/Pixabay)

Lähde:http://kokonaisvaltainenkirjoittaminen.fi/2010/11/10/tietokirjoittamisen-fokus/